Etusivu > Merikarvian historiaa > Suojeluskunta Merikarvialla > Suojeluskunta toimi Merikarvialla monessa kylässä
Suojeluskunta toimi Merikarvialla monessa kylässä
Teksti ja kuvat: Altti Mäntylä
Merikarvian suojeluskunnan (1917-1944) historiasta on vuosien varrella kuultu ja luettu monia eri näkökohtia. Viimeisin, ja varmasti laajin kuultiin FT Juha Sahin pitämässä lähes kaksituntisessa esitelmässä.
FT Juha Sahi esitelmöi varsin laajalti ja kattavasti Merikarvian Suojeluskunnan historiasta.
Sahin esitelmän lähtökohtana oli selkeästi tuoda esiin myös ne seikat, jotka lopulta johtivat suojeluskunnan perustamiseen.Tätä taustaa vasten oli paikallaan aloittaa esittely aina ensimmäisestä sortokaudesta vuosilta 1899-1905.
Helmikuun manifestilla Suomen itsehallintoa kavennettiin. Lisäksi voimaan tuli asevelvollisuuslaki 1901, jolloin suomalaisia miehiä joutui myös Venäjälle armeijaan. Venäläistoimet saivat aikaan selvän vastarinnan. Annettuihin lupauksiin ei uskottu, ja edessä olikin valmistautuminen mahdolliseen aseellisen taisteluun.
Syntyi koko maan kattava Voimaliitto, joka aseistuksesta huolimatta naamioitui taitavasti urheilujärjestöksi. Merikarvialla Voimaliiton toiminta alkoi 1906. Syntyi noin 10 miehen ryhmiä eri kyliin, muun muuassa Lankoskelle. Samana vuonna järjestö sai ensimmäiset aseet ulkomailta.
Vuosi 1917 oli merkittävä vuosi. Venäjän keisari menetti valtansa. Kumousinto saavutti Suomen ja myös Merikarvian. Suomen senaatti teki periaatepäätöksen irtautumisesta Venäjästä. Voimaliittolaiset aktivoituivat 25.8.1917. Näin ensimmäiset miehet aloittivat suojeluskuntatyön Merikarvialla.
Varsinaiset alullepanijat: maanviljelijä U.A. Näsi, kauppias E. Toukola ja insinööri T. Poijärvi. Vähän myöhemmin Yli- ja Alakylän miehet pitivät oman kokouksensa. Lopullisesti 7. marraskuuta Merikarvian suojeluskunta perustettiin. Ensimmäisenä päällikköna toimi insinööri Poijärvi. Keskeisinä toimihenkilöinä Näsi, Toukola, maanviljelijät Mahlamäki ja Salmela ja konttoristi V.Gustafsson.
Sodassa, josta on käytetty niin vapaussodan, luokka- kuin sisällisodan nimitystä, suojeluskunnalla oli oma merkityksensä korostuen edelleen rauhan vuosina. Suojeluskunnan päällikköinä toimivat nimismies A. Seppä ja poliisi J. Soini, kunnes 17.9.1918 tehtävässä aloitti kunnallismies K.V.Lehtojoki(Dahlroos).
Helmikuun manifestilla Suomen itsehallintoa kavennettiin. Lisäksi voimaan tuli asevelvollisuuslaki 1901, jolloin suomalaisia miehiä joutui myös Venäjälle armeijaan. Venäläistoimet saivat aikaan selvän vastarinnan. Annettuihin lupauksiin ei uskottu, ja edessä olikin valmistautuminen mahdolliseen aseellisen taisteluun.
Syntyi koko maan kattava Voimaliitto, joka aseistuksesta huolimatta naamioitui taitavasti urheilujärjestöksi. Merikarvialla Voimaliiton toiminta alkoi 1906. Syntyi noin 10 miehen ryhmiä eri kyliin, muun muuassa Lankoskelle. Samana vuonna järjestö sai ensimmäiset aseet ulkomailta.
Vuosi 1917 oli merkittävä vuosi. Venäjän keisari menetti valtansa. Kumousinto saavutti Suomen ja myös Merikarvian. Suomen senaatti teki periaatepäätöksen irtautumisesta Venäjästä. Voimaliittolaiset aktivoituivat 25.8.1917. Näin ensimmäiset miehet aloittivat suojeluskuntatyön Merikarvialla.
Varsinaiset alullepanijat: maanviljelijä U.A. Näsi, kauppias E. Toukola ja insinööri T. Poijärvi. Vähän myöhemmin Yli- ja Alakylän miehet pitivät oman kokouksensa. Lopullisesti 7. marraskuuta Merikarvian suojeluskunta perustettiin. Ensimmäisenä päällikköna toimi insinööri Poijärvi. Keskeisinä toimihenkilöinä Näsi, Toukola, maanviljelijät Mahlamäki ja Salmela ja konttoristi V.Gustafsson.
Sodassa, josta on käytetty niin vapaussodan, luokka- kuin sisällisodan nimitystä, suojeluskunnalla oli oma merkityksensä korostuen edelleen rauhan vuosina. Suojeluskunnan päällikköinä toimivat nimismies A. Seppä ja poliisi J. Soini, kunnes 17.9.1918 tehtävässä aloitti kunnallismies K.V.Lehtojoki(Dahlroos).
Suojeluskunnan päällikkönäkin toiminut Kustaa Louhi oli voimakkaasti mukana Merikarvian Innon toiminnassa. Louhi harrasti painia. (Kuva Juha Sahi)
Lehtojoen johdolla vapaaehtoinen maanpuolustustyö oli näkyvä osa paikkakunnan arkea. Harjoituksia oli usein kohdistuen sotilaskoulutuksen lisäksi vahvasti urheiluun. Talvella hiihdettiin ja harjoiteltiin voimistelua yhdessä Merikarvian Innon kanssa. Yhteistyöstä kertoo se, että intolaiset olivat vahvasti mukana suojeluskunnassa.
Oman ampumaradan valmistumisen myötä 1930-luvulla ampumakoulutus osana urheilu- ja sotilaskoulutusta sai paremmat puitteet - tosin panosten niukkuus oli esteenä. Kulttuuri- ja koulutustoiminnalle oivan lisän antoi käytettävissä ollut V.P.K:n talo. Myös Köörtilään valmistui suojeluskunnantalo 1929. Kulttuurilla oli vahvat perinteet. Suojeluskunnan mieskuoro voittikin 1932 sekä Pohjois- ja Etelä-Satakunnan laulujuhlilla.
Kesällä 1939 monikymmenpäinen joukko suojeluskuntalaisia osallistui linnoitustöihin Karjalankannaksellä. Myöhemmin oli edessä talvisota., jonka aikana koteihin jääneet suorittivat vartiointitehtäviä ja hoitivat puhelinkeskusta.
Välirauhan aikana harjoiteltiin edelleen. Myös pojat, etenkin Yli- ja Alakylän, osallistuivat sotilaspoikatyöhön. Sodan syttymisen myötä suojeluskuntalaiset saivat kutsun itärintamalle. Kotirintamalla Merikarvian suojeluskunnan paikallispäällikkö J.Mäkipuro ja esikunta jatkoivat pienemmässä mittakaavassa.
Oman ampumaradan valmistumisen myötä 1930-luvulla ampumakoulutus osana urheilu- ja sotilaskoulutusta sai paremmat puitteet - tosin panosten niukkuus oli esteenä. Kulttuuri- ja koulutustoiminnalle oivan lisän antoi käytettävissä ollut V.P.K:n talo. Myös Köörtilään valmistui suojeluskunnantalo 1929. Kulttuurilla oli vahvat perinteet. Suojeluskunnan mieskuoro voittikin 1932 sekä Pohjois- ja Etelä-Satakunnan laulujuhlilla.
Kesällä 1939 monikymmenpäinen joukko suojeluskuntalaisia osallistui linnoitustöihin Karjalankannaksellä. Myöhemmin oli edessä talvisota., jonka aikana koteihin jääneet suorittivat vartiointitehtäviä ja hoitivat puhelinkeskusta.
Välirauhan aikana harjoiteltiin edelleen. Myös pojat, etenkin Yli- ja Alakylän, osallistuivat sotilaspoikatyöhön. Sodan syttymisen myötä suojeluskuntalaiset saivat kutsun itärintamalle. Kotirintamalla Merikarvian suojeluskunnan paikallispäällikkö J.Mäkipuro ja esikunta jatkoivat pienemmässä mittakaavassa.
Juho Mäkipurolle luennosta esiin tuli uusia asioita. Uutta oli Innon ja suojeluskunnan osuus.
Syyskuussa 1944 tuli määräys, että suojeluskuntien oli pidättäydyttävä antamasta mitään tietoja julkisuuteen. Valvontakomission vaatimuksesta toiminta päättyi. Merikarvian suojeluskunta lahjoitti rahavarat Merikarvian Yhteiskoululle urheilutoimintaan. Köörtilän suojeluskuntatalon tontteineen eteläiselle maamiesseuralle, sekä Ylikylässä sijaitsevan V.P.K:n talosta osuutensa Merikarvian Nuorisoseuralle.
Juha Sahin mielenkiintoista esitelmää oli kuuntelemassa noin 20 osallistujaa. Juho Mäkipuro, jonka isoisä oli mukana suojeluskunnassa sodan ajan päällikkönä, piti luentoa kattavana ja mielenkiintoisena.
”Paljon uusia asioita tuli esille, ja etenkin minulle oli uutta Merikarvian Innon ja suojeluskunnan yhteistyö. Samoja henkilöitä molemmissa mukana”, kertoi Juho Mäkipuro
Juha Sahin mielenkiintoista esitelmää oli kuuntelemassa noin 20 osallistujaa. Juho Mäkipuro, jonka isoisä oli mukana suojeluskunnassa sodan ajan päällikkönä, piti luentoa kattavana ja mielenkiintoisena.
”Paljon uusia asioita tuli esille, ja etenkin minulle oli uutta Merikarvian Innon ja suojeluskunnan yhteistyö. Samoja henkilöitä molemmissa mukana”, kertoi Juho Mäkipuro
| Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations Oy • Lisätietoa evästekäytännöstä |