Tämä sivu on tulostettu Merikarvia-seura ry:n internetsivuilta. keskiviikkona 23.6.2021 klo 12:13



Etusivu > Perinnetarinoita ja runoja > Antti Yliknuussin tarinoita > Lauloimme kilpaa

Lauloimme kilpaa

SULASOL:n valtakunnalliset laulujuhlat pidettiin Hämeenlinnassa vuonna 1959. Koko talvi oli treenattu. Keväällä alkoi tuntua, että kisa voisi alkaa.

Stemmakaverini Itäkylän Erkki sanoi: "Antti, tämä meidän 1-basso on semmonen väliääni. Me vaan hoilotellaan. Tenorit ja 2-basso ovat kuoron kivijalka."

Totta se oli. He olivat kuoron timantteja, niitä Reino hioi.

Pakollisena lauluna oli "Trygvasonin Olavi", Toivo Kuulan "Iltapilviä" ja Yrjö Kilpisen "Laululle". Barytoni Jorma Hynninen on sanonut viimeksi mainitusta, että se on kaunein laulu Lapista. "Kuin tunturilla puro hiljaa helää, ja luopi kultatähkät pajurukkaan."

Säveltäjä ei ollut koskaan käynyt Lapissa!

Kilpailupaikan nimeä en muista. Silmissäni näen sen salin, muistan tunnelman. H-hetkemme oli päivällä. Yleisöä ei ollut. Arvostettu raati oli valmiina, kuoro myös, vai oliko? Tavallisesti rauhoittavasti ilmeilevä johtajamme Reino Rannikko oli oudon vakava. Hänellähän oli ongelmia korvien kanssa. Nyt oli tilanne päällä!

Äänenannossa oli ongelmia. Raatikin huomasi jotain. Kuoron huiput Salmelan Yrjön johdolla hoitivat homman. Kisa käytiin. Minulla ei ole tietokonetta (eikä kännykkää), joten muistin varassa mennään; jaettiinko B-sarjan voitto vai jäimmekö Alavuden jälkeen hopealle? Tiukkaa kuitenkin oli ja parempi voitti. Niinhän se yleensä käy.

Raadin, jossa oli porilainen musiikkineuvos Altti Järvinen, mukaan pakollinen laulu laski. Jotain pientä, merkityksetöntä huomautettavaa lisäksi oli.

Aikakauden äänentoistolaitteet olivat kehitysvaiheessa. Reino, Salmelan Ykä, Lehtisen Toivo, Vähätalon Veikko, Koskenkorvan Matti, Vaihisen Touko mm. kuuntelivat nauhaa edestakaisin. Ei sieltä virhettä pystynyt erottamaan.

Reino otti tilanteen omaan piikkiin, turhaan, kuorohan siellä lauloi. Aika kuumana porukka kävi.

Joku väitti Altti Järvisen aina sortavan karvilaisia, kateellinen taitaa olla!

Ei siinä sentään liiteristä koivuhalkoa haettu, mutta kyllä muutaman suojelusenkelit korvan punaisina kuuntelivat noitumista! Kaunis Hämeenlinna, Aulangon maisemat, Suomen suvi, silakkapitäjän mieskuoro oli taas näyttänyt osaamisensa!

Stemmakaverilleni, Vären Ensiolle kiitokset niin monesta, monesta asiasta. On ollut hienoa saada tuntea sinut! Näit meidät lapsina kasvavan nuoruuteen.

Suhtautumisesi oli erikoisen ymmärtäväistä, kasvattavaa. Sinulle elämän lempeyttä meiltä Värenmäen koltiaisilta!

Kuoroon palaan myöhemmin. Nautitaan suven tulosta, ymmärretään toisiamme ja ollaan kiltisti!

Antti


Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä