Tämä sivu on tulostettu Merikarvia-seura ry:n internetsivuilta. keskiviikkona 23.6.2021 klo 11:27



Etusivu > Perinnetarinoita ja runoja > Antti Yliknuussin tarinoita > Mieslaulajissa mukana 1950-luvulla

Mieslaulajissa mukana 1950-luvulla

Vuonna 1955 syksyllä liityin Mieslaulajiin. Kovalta jutulta se tuntui, ei vähiten siksi, että johtajana oli Yhteiskouluajoilta laulun- että liikunnanopettajamme Rannikon Reino. Musiikki oli hänen lajinsa, liikunta ei, seuraajansa liikunnanopettajana, Rantalan Risto oli "alan miehiä".

Vuosi 1956 kului "Näsin Antin" laivastossa, varusmiespalveluksen jälkeen kuoroharrastus jatkui.

Stemmakavereina olivat muun muassa Itäkylän Erkki, Vären Ensio, Renlundin Arvo ja Ojalan Pentti. Erkin sanoma oli, "Antti, me olemme stemmassa väliääni, me vaan hoilaillaan, toinen basso ja tenorit ovat kuoron kivijalka."

Salmelan Yrjö, Kirkasen Ensio, Vähätalon Veikko, Lounasvaaran Kauko, Toivot Hirvonen ja Lehtonen, Vaihisen Touko, Salmen Pekka, Eskon Antti, Viertolan Pentti, Hakasalon Paavo, Ellilän Eero, Anttilan Lauri, Yli-Kerttulan Viljo, Haanpää. Tässä nyt osa, kyllä tulokkaan silmin, kun tuota joukkoa katsoi, tunsi kunnioitusta ja kiitollisuutta saadessani kuulua kuoroon.

Mieslaulajien talo, entinen palokunnantalo, oli, osittain talkoilla ja lainarahalla laitettu kuntoon, siisti, toimiva ja myös hyvin suosittu tanssipaikka. Mikäs siellä oli kuorojen harjoitella ja konsertteja järjestää.

Laulujuhlathan ne olivat odotettuja suvitapahtumia. Häyrisen Gunnarin ollessa kauppiaana Kuvaskankaalla, hän kuului paikalliseen Raittiusseuraan.

Järjestön sääntöihin on rustattu pykälä, "saa vähän ottaa!" Ei kovin ahdasmielistä porukkaa! Samanlainen tilanne oli Mieslaulajissa. Laulujuhlille lähdettäessä "Kotijoukkojen komentaja" oli antanut saman sorttisen myönnytyksen! Laulujuhlilla lauantaina olivat kilpailut, niinhän siinä yleensä kävi, kotikuntamme kuorot ja "Arkan soittajapojat" ne palkinnot pokkasivat.

Täällä Kotkassa oli pankinjohtajana satakuntalainen, Pusenius, taisi olla Pihlavan kuoron ja soittokunnan johtaja, joka kertoi rehdisti Merikarvian paremmuudesta. Hän kertoi Pihlavan teollisuuden tukenee heitä taloudellisesti todella paljon. Kuitenkin pienestä pitäjästä tulleet putsasivat palkintopöydän. Hän ihaili myös voittajien hillittyä juhlintaa. Kerroin Puseniukselle, sieltä kiviaitojen ympäröimien pienten peltotilkkujen ja myrskyävän meren ääreltä kun tullaan, ei helposti "henkseleitä paukutella."

Ulvilan laulujuhlilla kilpailujen jälkeen lauantaina majapaikkamme ulkorakennuksessa olevan saunan lämpö oli odottanut kylpijöitä jo kauan, tuli oli sammunut laulajien kivutessa lauteille.

Hyvätuulinen joukko viritteli serenaadeja, kun kiukaalle heitetty kipollinen ei tehonnut. Ei kun isompi astia, sinkkiämpärillinen kiukaalle, niin eiköhän tehoa. Ainoa mikä tehosi oli se, kun kylmälle kiukaalle heitetty ämpärillinen löylyvettä laukaisi kiukaan luukun ja paine työnsi tuhkat lauteille.

Alimpana istunut mainio opettajamme, KOP:n johtaja toiminut Eero oli aivan tuhkassa.

"Haka-Paavo" tuumasi: "vesi on p-n lääke", fadista vettä ystävän kasvoille, noki ja haalea vesi, huono yhdistelmä. Veljet lähtivät lämpimään suihkuun, me nuorimmat siivosimme saunan. Elämä taas hymyili.

Salmelan Yrjö ja Annalammin kultakurkku, Hirvosen Topi, virittävät hantuukit lanteilla suviseen yöhön dueton, "Minä keinussa kesällä kerran".... Kotipäälliköiden ohje, "vähän saa ottaa", toteutui Ulvilan suvisessa ehtoossa.

Sunnuntaina kuorojen ja soittokuntien yhteistilaisuudet vedettiin "viimisen päälle", pokaalit mukaan ja kotimatkalle.

Sota oli vielä lähellä, maamme olemassaolo epävarmaa. Kuorotoiminta oli kuin lääkettä, siellä ei puhuttu politiikkaa, oltiin yhdessä, kuuluttiin joukkoon, välitettiin toisista.

Harjoituksista lähdettäessä toinen saattoi mennä jatkamaan menestyvän tilan isännyyttä, toinen taas pitkäaikaistyöttömänä kortistoon.

Ei se estänyt heitä olemasta kavereita.

Olen tehnyt Luojani kanssa diilin, olemme yhdessä Mieslaulajaintalon pihalla, on suvinen ehtoo, kirkolta kuuluvat ehtoolliskellojen lempeät soitot, tutusta pellosta nousee Vassan pelloille kevyt usva. Mies- ja sekakuoro "Arkan poikien" säestämänä laulavat tuon liikuttavan suvivirren ja Finlandia hymnin. Siinä on kaikki, isänmaa, sodat, uhrit, myös se lohduttava lupaus "on aamus alkava Synnyinmaa!"

Leppoisaa syksyä Teille kaikille, ollaan taas kiltisti, ainahan me, melkein!

Antti


Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä