Tämä sivu on tulostettu Merikarvia-seura ry:n internetsivuilta. keskiviikkona 23.6.2021 klo 11:12



Etusivu > Perinnetarinoita ja runoja > Antti Yliknuussin tarinoita > Soli sitä aikaa: Ilvesvartio

Soli sitä aikaa: Ilvesvartio

"Lupaan parhaan kykyni mukaan täyttää velvollisuuteni Jumalaa, isänmaata ja kotia kohtaan, auttaa muita ja noudattaa partiolakia." Tämä on partiolupaus.

Tuossa kuvassa he ovat: partiolippukunta Ouran poikien Ilvesvartio vuodelta 1949. Vasemmalta Antti Särme, Hannu Hiltunen, "Antti" Erkki Viertola, Lasse Hiltunen, Erkin edessä Simo Rantala ja Antti Viertola. Muutamana kesänä joukkoon kuului "Roosnellillä, äitinsä kotona, kesiään viettänyt Salon Timo Tampereelta, taisipa myöhemmin olla Kurun metsäkoulun johtaja. Erkki oli johtajamme, syntynyt 1929, Hannu 1932, minua neljä vuotta vanhempi, muut 1930 vuosikertaa.

Hiltuset asuivat Mäkivaarassa. Sinne se toiminta keskittyi. Oli tilaa, väljyyttä. Avaraa pihaa reunustivat kolmella sivulla pitkät rakennukset. Oli mainio paikka pallopeleille, heittolajeille.

Liiterin luona ollut purupohjainen levennys sopi hyppylajeille. Sinne rakennettiin pituus-, kolmiloikka, korkeus- ja seiväspaikat.

Samassa rakennuksessa Hiltusten kanssa asuivat ymmärtäväiset Yli-Kerttulat, Elvi terveyssisar ja Viljo metsätalousneuvoja. Häiriötekijöitä ei ollut.

Erkki ja Lasse saivat Kosti Kouhilta luvan tyhjillään olevaan ulkorakennukseen sisustaa pienen tilan. Partiokoloksi sitä kutsuimme. Huoneen seinällä oli arvokas juliste: kookas Paavo Nurmen juoksijaprofiili, taustalla maapallo ja teksti Olympiakisat 1940. Luit oikein; Suomelle oli myönnetty kyseiset kisat. Niitähän ei koskaan pidetty. Maamme taisteli olemassaolostaan.

Ilvesvartiolla oli oma lehti. Hannu ja Lasse sitä toimittivat. Valtakunnallinen Partiojärjestö olisi halunnut taltioida julkaisuja. Lasse ja Hannu kävivät siellä, mutta koimme tilanteen niin, että se oli "meidän oma juttumme."

Aika kulkee, tilanne muuttui. Tauno Hiltunen, poikien isä, kuoli. Perhe muutti Helsinkiin. Särme lähti Säiläpohjan kanssa jälleenrakentamaan tuhottua Lappia, Erkki ja Simo opiskelun pariin. Antit jäivät kotikylään.

Erkki ja Simo valmistuivat opettajiksi. Särmestä tuli rakennusmestari. Lasse oli pukimo Kuusisen vastuullinen päällikkö, Hannu mainostoimisto Erva-Latvalan ja Sek'n arvostettu ammattimies. Antti jäi viljelemään maata, ja minusta tuli "rantamies".

Helsingin ETY-kokous 1975. Taitaapa olla niin, että valtakuntien päämiesten nimikilvissä on Ilvesvartiolaisen kädenjälki. Käännän katseeni tuonne ylös, vai mitä Hannu!

Olen saanut olla saattamassa neljää poisnukkunutta: Erkkiä, Lassea, Anttia ja viimeksi Hannua. Olen tavallaan jättänyt jäähyväiset isoveljille.

Ilvesvartiolla on todella suuri vaikutus ehdottomaan raittiuteeni. Vuosien vapaaehtoistyö päihde- ja huumenuorten parissa on perimää partioveljeydestä, esimerkistä.

Hannun siunaustilaisuudessa musiikin, laulun hoiti oopperakuoron ammattilainen. Hän tuli keskustelemaan kanssani tilaisuudessa luetusta muistokirjoituksestani, halusi kuulla läpi elämän kestäneestä ystävyydestä. Kerroin, miten iltanuotiolla yhteinen hetkemme aina päättyi nuotiolauluumme: "Meill on metsässä nuotiopiiri..."

Tilaisuus jatkui. Ennen siirtymistä tarjoiluun taiteilijamme siirtyi pianon ääreen, kääntyi katsomaan, nyökkäsi ja kohta soi tuttu sävel, meidän nuotiolaulumme! Se oli kunnianosoitus poisnukkuneille, Ilvesvartiolle, eletylle elämälle!

Simo ja kaksi Anttia


Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä