Ahlströmin kansakoulu, juttu II

Olipa kerran Ahlströmin kansakoulu
Sain Särmen Jounilta sähköpostissa valokuvia Ahlströmin kansakoulusta eli Vanhasta koulusta. Kuvat ovat vuoden 1924 Suomen Kuvalehdestä. Koulu täytti tuolloin 50 vuotta. Kuvia katsellessa palautui mieleeni aika, jolloin itsekin kävin tuota koulua. Kävin päivittäin myös opettaja Kyläkosken yksityisasunnossa leikkimässä Paulan kanssa. Talo oli minulle hyvin tuttu. Keskellä rakennusta oli torni. Tornissa oli alaluokkien opettajan asunto. Jyrkät portaat lähtivät koulun pääsisäänkäynnin eteisestä. Asunnossa oli keittiö ja huone. Sieltä oli myös ovi vintille. Asunnossa asui Pekka Kyläkosken sisaret, Aino ja Lyyli. Aino, eli Pippuri opetti ehkä vuoteen 1943 asti jääden sitten eläkkeelle. Sisarukset muuttivat Eskon viereiseen omakotitaloon. Talo oli Kyläkoskien kotitalo, Leineberg. Antti Ahlströn rakennutti kyseisen talon Leinebergeille, koska heidän talonsa oli koulun tontilla Kylänkosken rannalla. Leinebergit suomensivat nimensä Kyläkoskeksi viereisen kosken mukaan. Kun itse menin Vanhalle koululle vuonna 1944, tuli opettajaksi Elsa Uusitalo. Ei sukua. Hänen jälkeensä oli Anja Sulin ja Meeri Laakso, nykyisin Vaihinen. En muista missä järjestyksessä, mutta molemmat asuivat tornissa.
Pekka Kyläkosken asuntoon johti kaksi erillistä sisäänkäyntiä. Lähinnä tornia olevasta sisäänkäynnistä pääsi eteiseen, josta pääsi opettajan kansliaan, eli työhuoneeseen ja keittiöön. Tästä eteisestä oli käynti myös koulun puolelle. Tämän sisäänkäynnin ulkoportaiden vieressä oli kaivo ja käsipumppu.
Toinen sisäänkäynti oli pääsisäänkäynti, jota käytettiin hyvin harvoin. Asunnossa oli työhuoneen ja keittiö lisäksi makuuhuone, kaksi salia ja yläkerrassa Paulan makuuhuone. Yläkerrasta pääsi myös vintille. Vintiltä pääsi myös tornissa olevaan asuntoon.
Koulutiloihin johti leveät ulkoportaan keskeltä rakennusta. Nämä johtivat ensin pieneen eteiseen ja sitten suureen eteisaulaan, jossa säilytettiin oppilaiden ulkovaatteet. Tästä oikealla oli Pekan luokka, jonka ikkunat olivat joelle päin, eli pihaan päin. Aulan perältä mentiin ruokailutilaan, joka toimi myös veistoluokkana, koulukeittiönä, sisäliikuntatilana ja juhlasalina. Aulan perältä mentiin alaluokkien luokkatilaan, jonka ikkunat olivat Ala-Knuussille päin.
Rakennuksen kaikki huonetilat lämmitettiin puilla. Oppilaat kantoivat tarvittavat puut kaikkien uunien viereen. Kovin urakka oli kantaa puut torniin.
Pihan reunalla oli ulkorakennus, jossa oli puuliiteri, kellari, varastot ja ulkohuoneet. Opettajille oli omat tilat, samoin tytöille ja pojille omat. Tien toisella puolella jokirannassa oli sauna. Pihapiirissä oli aikoinaan ollut Leinebergien talo, navetta ja muita talousrakennuksia. Näistä osa näkyy valokuvassa, joka on otettu vuonna 1924. Antti Ahlström lahjoitti koulurakennuksen ja talousrakennusten lisäksi metsää ja peltoa. Opettaja voi pitää lehmiä ja muuta karjaa. Metsästä saatiin polttopuut rakennusten lämmittämiseksi. Kyläkoskella ei ollut karjaa, ei ainakaan 40-luvun puolenvälin jälkeen.
Pihalla oli myös puutarha. Puutarhassa oli runsaasti omenapuita. Me pojat tunsimme hyvin kunkin puun hedelmät. Puutarhassa oli tilaa myös kasvimaalle.
Koulurakennuksen takana oli urheilukenttä, jota käytimme myös kouluajan ulkopuolella. Pelattiin usein piksua tai pesäpalloa. Suosittu ulkoliikuntatila meille pojille oli koulun rajalla oleva Alisenknuussin aitan alusta. Siellä käytiin monet puks-sodat.
Ketkä Merikarvian päättäjistä olivat niin tyhmiä, että purattivat tämän komean ja kunniakkaan rakennuksen?

Terveisiä Hämeenlinnasta

Jukka Uusitalo
Kirjoittaja on yksi monista Vanhan Koulun faneista.