Tämä sivu on tulostettu Merikarvia-seura ry:n internetsivuilta. keskiviikkona 23.6.2021 klo 12:42



Etusivu > Perinnetarinoita ja runoja > Lauri Tuomisen tarinat > Isoisän muistelmia sota-ajoilta

Isoisän muistelmia sota-ajoilta

Isoisän muistelmia sotien ajalta

Merikarvian Trolssissa lapset pelkäsivät punaisia lentokoneita sodan aikana. Koneet valvoivat matalalla lentäen rannikkoa desanttien jälkien löytämiseksi. Niitä ei löydetty.
Toinen pelon paikka oli kylätien varrella olevan kellarin luona. Siinä kuului karhun murinaa. Ainakin pimeällä.
Se oli todellista mielikuvien tuottamaa pelkoa.

Sotapakolaisia alkoi tulla Karjalasta. Erkkilään saatiin nuori emäntä Säkkijärveltä välirauhan aikana. Yli neljäsataatuhatta sosialistidiktatuuria karkuun lähtenyttä Karjalan heimon jäsentä kotoutettiin Suomeen.
Nyt riidellään muutaman sotapakolaisen otosta kansainvaelluksen taas alettua Euroopan rajoilla.

Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen ja aloitettua kaupunkien pommitukset siviilejä siirrettiin kaupungeista maaseudulle. Kotini oli Tampereella tykkitehtaan ja rautatieaseman välissä, kirkon viereisessä kivimuurissa.
Täytin sinä syksynä neljä vuotta.
Meidät vietiin Ylöjärvelle, missä tuttavilla oli talviasuttava huvila. Asuimme sodan ajan siellä. Näsiselän yli näkyi kaupunki hyvin kirkkaina kuutamoöinä.
Miesväki oli rintamalla. Sota kesti 105 päivää.

Pommikoneet lensivät Näsijärveä pitkin Tampereen päälle ja pudottivat pomminsa. Ilmatorjunta ampui tuliverhon, joka viides oli valojuova. Osa koneista pudotti pomminsa jäälle ja kääntyi takaisin itään.
Juoksimme jäälle koneita katsomaan.
Kaupungista kuului jyskettä.
Oli kylmä, kova pakkastalvi.

Kivimuurin kellarissa oli väestönsuoja talon asukkaita varten. Jatkosodan aikana pommitukset harvenivat, eikä kivimuuriin osunut yhtään pommia. Naapuritalon omistaja, Soikko –niminen mies, ampui haulikolla pommikoneita. Pieni palopommi putosi kerran talon eteen puistoon. Mies lensi kuin kinnas porttikongin läpi pihaan isoon lumikasaan.
Hänelle ei käynyt kuinkaan. Syljeskeli lunta suustaan.
Pelkäsin pommisuojassa, näin painajaisia, minusta tuli yökastelija. Häpesin sitä.

Asemasodan aikana isä lähetti rintamalta hirvenlihaa matkalaukussa kotiin. Menimme sitä hakemaan äidin kanssa rahtitavaratoimistosta. Laukku oli yltä päältä veressä ja äiti sanoi rautatieläiselle, että siinä on hänen veljensä jäännökset. Mies uskoi äidin selityksen kauhusta kalpeana.
Äiti kielsi puhumasta siitä.

Kaupungin puistoihin rakennettiin sodan aikana sirpalesuojia ja kukkapenkeissä viljeltiin perunaa. Keväisin pommisuojat täyttyivät vedellä puolisääreen. Leikimme siellä sotaleikkejä.
Kusi ja paska haisivat.

Talon kellarissa pidettiin kaneja. Keräsimme niille ruokaa pellon ojista Tammelan vainioilla, puistosta keräsimme kastematoja, jotka myimme Tammelan torilla 10 penniä kappale pitkän siiman syötiksi.
Kellarissa pojat rakensivat pienoismalleja sotaa käyvien maiden hävittäjäkoneista. Suosikkini oli englantilainen hävittäjä, vaikka Englanti julisti sodan Suomelle.
Vahingossa, luulisin.

Läheisellä palokunnan aukiolla oli kaupunginosan iso halkovarasto, puolen korttelin suuruinen. Teimme sinne linnoituksen. Kyttälän hanut yrittivät valloittaa sitä monta kertaa, mutta puolustimme sitä raivokkaasti kuin isät Salpalinjaa.
Kerran sain halosta päähäni. Onneksi karvalakki pelasti. Heräsin kyllä vasta kotona keittiön lattialla, kun pojat kantoivat minut turvaan.

Erkkilän kansakoulu muutettiin sotasairaalaksi. Kiväärit ja patruunavyöt olivat pihalla, solttu vartioi niitä yötä päivää. Varastimme pimeellä patruunoita ja teimme ruudista jyskyjä polkupyörän pumppuihin. Sytyttimenä käytettiin autotikkuja.
Halot lensivät kymmenen metrin korkeuteen, kun jysky pantiin halkopinojen väliin.
Kyttälän pojat saivat vipinää kinttuihin.



Lauri Tuominen



Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä