Tämä sivu on tulostettu Merikarvia-seura ry:n internetsivuilta. maanantaina 21.6.2021 klo 4:42



Etusivu > Perinnetarinoita ja runoja > Lauri Hakosalon juttuja > Pärske, Dernjatinin savustamo

Pärske, Dernjatinin savustamo

Boris Dernjatin ja Savala Krookassa savustamon edustalla
Merikarvian erinomaisessa kirjastossa on kappale Dernjatinin suvun matkasta, sillä suku liittyy kalasavustamon kautta Krookkaan. Dernjatinin entinen savustamo on sama kuin nykyinen Galleria Vanha Savu. Feodor Aleksejevits Dernjatin oli kotoisin Itä-Karjalan Aunuksesta. Hän toi suvun piiriin kalakaupan perustamalla sen Pietariin Nevski Prospektille vuonna 1907. Dernjatin muutti Suomeen ja Viipuriin ja sai Suomen kansalaisuuden 12.9.1918. Viipurin savustamo perustettiin vuonna 1921. Perhe muutti Helsinkiin vuonna 1923. Suvun parissa jatkettiin Helsingissä savustamotoimintaa. Savustamo, nimellä Helsingin Kalasavustamo, perustettiin vuonna 1923 Helsingin Verkkosaareen. Laajennustarpeet toivat Dernjatinit runsaan ja maukkaan merikarvialaisen silakan luo. Savukalaa 1950-luvulta lähtien alettiin viedä Krookkaan rakennetusta uudenuutukaisesta ja ajanmukaisesta kalasavustamosta helsinkiläisten perheiden nautittaviksi. Dernjatinit saivat vuokrata liikemies Kosti Kouhilta rantatontin, jolle rakennettiin savustamo ja laituri. Savustamo toimi Merikarvialla vuosittain 5 kuukauden ajan. Pian Dernjatinit rakensivat toisen savustamon Köörtilän kylään vuonna 1960. Molempiin kalastajat toivat silakkasaaliit suoraan laiturille saakka. Savustuksen jälkeen valmiit tuotteet vietiin pikaisesti Helsingin markkinoille. Merikarvian savustamoja johti suvun jäsenistä täällä Nikolai Dernjatin.
Krookan savustamo lopetettiin vuonna 1971 ja Köörtilän savustamo muutettiin samana vuonna muutostöiden jälkeen lomanviettopaikaksi ja rakennettiin sinne lisäksi 10 hirsimökkiä. Paikkaa alettiin kutsua Alffilaksi ja sitä tuli hoitamaan suvun piiristä Irene Kuuliainen miehensä kanssa. Irenen lapsenlapsi Alf antoi hyvän syyn Alffila-nimeen. Lomatoiminta loppui suvun pitämänä 1970-luvun lopulla ja paikka myytiin. Suurin syy siihen, että Dernjatinin suvun neljännessä polvessa harjoitettu savustamotoiminta päättyi Merikarvialla, oli tarve kooltaan suuremman silakan saannista. Rysäpyynnillä saatiin näet Merikarvialta kooltaan pienenpään silakkaa kuin verkolla pyytäen. Hesalaiset halusivat syödä isoja silakoita. On hienoa, että tämän savustamon kolme vanhaa savustusuunia toimivat tänään taiteen pyhäkköinä ja isohko savustamohuone upeana näyttelytilana. Merikarvia-seura pitää tätä todellisena kulttuuritekona, kerta kaikkiaan oivaltavana uusiokäyttötilana. Täällä kun on ollut valitettavana tapana repiä alas kaikki vanha ja kaunis ja tehdä tilalle rumia tasakattotaloja tai lähes tyhjillään olevia kerrostaloja. Merikarvialainen Tuula Vesanen ja Dernjatinin suvun vesa Mikael Dernjatin löysivät Krookassa toisensa. He asuivat Helsingin kaupungissa, mutta he eivät savustaneet kalaa vaan opettivat pääkaupungin lapsia, mutta kävivät aina Krookassa syömässä kuulua merikarvialaista savukalaa täällä käydessään.

Varvinmäellä sijaitsi Dernjatinin savustamo vuonna 1955
Merikarvia lehti kirjoitti 17.7.2003 no 28: otsikolla: ” Dernjatinit vierailivat Vanhassa Savussa”. Nostalgisia muistoja savustamolla. Tuula ja Mikael Dernjatin kävivät entisessä Dernjatinin savustamossa muistelemassa suvun savustamoa. Tuula os. Vesanen on syntyperäinen merikarvialainen.
He kertoivat Mikaelin isän Nikolai Dernjatinin ja hänen setänsä Boris Dernjatinin perustaneen suvun Merikarvian savustamon, joka toimi Merikarvalla vuosina 1954-1971. Tässä savustamossa silakkaa savustettiin vuosittain viisi kuukautta kesäisin. Siellä sai kolmisenkymmentä naista työpaikan ja muutama mieskin. Miesten tehtävä oli hoitaa savustushomma. Savustetut silakat vietiin Helsinkiin osin omalla autolla jopa kaksi kertaa päivässä. Myös käytettiin Porista lähtevää junaa ja kiitolinjayhteyksiä. Silakat pakattiin viiden ja kymmenen kilon astioihin, joita tehtiin Krookan rannassa. Leppäklapeja käytettiin runsaasti savustamossa.
Lähdettyään Aunuksen Karjalasta suku muutti Pietariin jo 1850 luvulla. Pian heillä oli kalaliike Nevski Prospektilla. He perustivat Helsingin kalasavustamon vuonna 1926. Suvulla on tänäänkin savustamo Helsingissä.
Tuula ja Mikael Dernjatin olivat opettajia helsinkiläisissä kouluissa. Mikael oli liikunnanopettaja ja Tuula oli ruotsinkielen opettaja. Heillä oli tarkoitus muuttaa eläkepäivillään Merikarvialle, mutta varhaiset kuolemat muuttivat näitä suunnitelmia. Tuulan kotitalo on tänäänkin paikallaan oleva ns. Louhen talo, jonka nykyisin omistaa Hellin Shelton -Louhen tytär ja poika. Shelton-Louhen lapset asuvat Panamassa. He käyvät usein täällä Merikarvialla.

Vanhojen savustusuunienuunien hyödyntäminen lasten näyttelytiloina on herättänyt laajaa ihastusta. Vanha savustamo on näin saanut uuden ilmeen näyttelyineen ja konsertteineen. Matkailun ja koko Krookan ilmeen vuoksi on upeaa, että Krookan rannan entinen suolaamo elää nyt uutta kukoistustaan.

Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä