Erilaisia sankareita

Olikohan se vuosi 1946, jolloin Innon voimisteluharjoitukset pidettiin yhteiskoululla? Viertolan Erkki ja Hiltusen Lasse kertoivat, että paikalle tulee kultamitalimies. Ilves-vartio oli suuren joukon mukana kuuluisuutta katsomassa. Rantalan Riston seurassa oli tummatukkainen, jäntevä, miellyttävänoloinen henkilö. Siinä oli vuoden 1936 Berliinin Olympiakisojen rekin kultamitalivoittaja, Ale Saarvala, "Viipurin poikii".

1950-luvun alkupuolella Häyrisen luona olevan ruiskuhuoneen seinälle ilmestyi mainos: 1948 Lontoon kultamitalimies, Tapio Rautavaara, laulaa Mieslaulajien talolla ohjelmallisessa iltamassa. Sinne menimme ihmettä katsomaan: pitkä, komea keihäänheittäjä kitaroineen.

Olimme vieressä, kun hän väliajalla jutteli Koiviston Laurin kanssa. Taitavat olla sotakavereita, tuumattiin.

Vuosikymmeniä myöhemmin kotipitäjäni nuorukainen osallistui paljon kovempaan kamppailuun kuin mainitut kultamitalistit. Syksyisenä myrsky-yönä repesi helvetti. Tallinnasta Ruotsiin matkalla ollut Estonia oli uppoamassa. Kansakunnan tietoisuuteen tuli hetkessä monille ennestään tuntematon ryhmä: pintapelastajat. Mukana oli kotikuntamme nuorukainen, Kallion Jukka.

Rajut olosuhteet, voimakas myrsky, sysipimeä yö, tapahtuman hahmottaminen. Nämä merten gladiaattorit haastoivat elämän korkeimman mahdin, Kuoleman. Lopulta se voittaa meistä jokaisen. Nyt pintapelastajat ja helikopterimiehistö saivat monelle elämälle jatkoa.

Kotini vastapäätä he asuivat Aino ja Onni, sekä sisarukset Leena, Veikko, Jukka ja Asko. Läheisyys oli vaikutin, miksi koin tapahtuman niin voimakkaana.

Karhulassa vireän ilmailukerhon moottorina toimii Ilmavoimien ex-koelentäjä, everstiluutnantti Jyrki Laukkanen, joka keväällä tv:ssä analysoi Jämijärven tapahtumaa. Puhuimme Estonian onnettomuuden jälkeen pintapelastajien sekä helikopterimiehistön armottomasta suorituksesta. Asiantuntijana hän korosti lentäjän suoritusta: "Niissä olosuhteissa käsittämättömän taitavaa. Riskitekijöitä oli paljon", kuului lentäjäkollegan tunnustus.


Meillä oli Haminassa Boren laivalinja Hollantiin, Terneuzeniin. Bore Sun ja Bore Song olivat vakituiset kävijät. Laivayhtiön satamatarkastaja, Lindbom Paraisilta, kutsui laivalle kahville, koska mukana oli Estonian pelastustehtävissä olleita. Hän toivoi, ettei tapahtumaa käsiteltäisi.


Kahvihetki oli aivan äänetön. Yksikin sana olisi rikkonut hiljaisuuden. Väsyneitä kasvoja, lasittuneita katseita, valvottuja öitä. Osa heistä oli pelastustehtävissä, osa joutui voimattomina katsomaan julmaa tapahtumaa. Joku halusi heti töihin. Osa oli pitkällä sairauslomalla. Heitäkin oli, jotka eivät kestäneet.


Meillä oli Karhulassa erinomainen pastori, Luotosen Lasse Luvialta. Kysyin Lasselta erään toimittajan sanoin: "Missä Jumala oli sinä yönä?" Hiljaisuus, ei sanoja.

Jukalle, pintapelastajille, helikopterihenkilöstölle, pelastustöissä mukana olleille, sankareita te olette kaikki, erilaisia kuin Merikarvialla aikoinaan käyneet olympiavoittajat.

Teille toivon Jukka Karjalaisen laulun sanoin: "Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan. Me ollaan sankareita elämän, ihan jokainen!"

Antti