MIELIPIDE Vuoden 1957 kevättä elettiin. Rosenlewin Porin Metsäkonttorin kaupallisen puolen metsänhoitaja halusi käydä tervehtimässä ja samalla tutustumassa kuorintaan ja varastointiin.

Olimme Tuorilassa vastassa. Vieraamme jätti autonsa Rintalan kahvilan luo. Jatkoimme matkaa Esan Folkkarilla. Kävimme Honkajärvellä Meuralla, Tommilassa, Koittankoskella, Kuvaskankaalla ja Riihiahon Väinön luona Taipaleenkulmilla.

Metsänhoitaja halusin tulla vielä mukaamme Viisarinmäelle. Hän jätti autonsa kaupan pihaan. Asioimme Hirvikosken Väinön luona. Viimeinen kohteemme oli isän ja aikamiespojan asunto. Kysymyksessä oli metrisen täyspuhtaan paperipuun kuorimisen tilinmaksu.

Asunto oli pieni, mutta siisti. Esa kirjoitti shekin. Summa oli suuri. "Kottia" ei oltu otettu. Miehet halusivat ehdottomasti tarjota kahvit.

Varakkaan helsinkiläisen suomenruotsalaisen perheen metsänhoitaja hoiti tilanteen tyylikkäästi, totesi reissumiehille kahvin maistuvan. Talosta löytyi ainoastaan kolme kaffeekuppia. Ne riittivät meille. Talonväki joi mukeista. Kiittelimme. Metsänhoitaja nautti päivästään. Hän taisi muuttaa takaisin pääkaupunkiin. Arvokkaan vieraan läsnäolo oli tärkeä juttu isäntäväelle.

Pari päivää myöhemmin kävimme Porissa. Esa asioi Rosenlewin metsäkonttorissa. Hän antoi minulle rahaa. "Tiedät, mitä teet." Kyllä, torin varrella oli Airion liikerakennus. Talouspuolelta ostin puoli tusinaa kaffeekuppeja astioineen.


Paluumatkalla poikkesimme kaffeepaikkaamme. Esa antoi isälle Airion pakkauksen. Kiitollisuuteen ei aina tarvita sanoja. Isän ja pojan olemukset toivat pieneen tupaan lämmön. Kaikilla oli hyvä mieli.


Aikakausi 1957-60 Rosenlewin hommissa oli eräänlainen aikamatka elämään, arkeen. Sain käydä kotikuntani vauraimmissa taloissa, myös siellä, missä nälkä ja puute olivat koko ajan mukana.

Moni sodan kokenut ei päässyt irti kauhuista. Vuodet, jolloin olisi kouluttauduttu ja hankittu ammatti, kuluivat juoksuhaudoissa. Sain istua metsässä nuotiolla seuranani loppuunajettu, sodan helvetin kokenut mies, joka hiljaisella äänellä sanoi: "Tarttee vaan yrittää, että muksuilla olis vähän helpompaa."

Lehdessä kerrottiin, että männävuonna autoja myytiin enemmän kuin pitkään aikaan. Tavaratalojen hyllyt notkuvat tavarapaljoudesta. Lentokoneet rahtaavat turisteja pitkin maailmaa. On tietokoneita, puhelimia, tabletteja, hei, nyt on lama!

Valtakunnan suurlehdessä kysyttiin teini-ikäisiltä, mikä on suurin huolenaihe? Tyttö vastasi: "Jos joutuu olemaan päivän ilman kännykkää!" Aikansa lapsi. Mitenkä mieleeni tulivatkaan ne kolme kaffeekuppia.

Antti