Siivousviikko Kouhin sahalla

MUISTELO Elettiin alkukesää 1953. Pääsin Kouhille kesätöihin heti koulun loputtua. Sahalla oli alkanut kesätauko. Edessä oli ympäristön, lautatarhan siivous. Saarisen Heikkihän oli Kouhin "pehtoori", hienotunteinen, rauhallinen, ahkera. Viinamäen Aini, Rannan Anjan äiti, oli Heikin sisko, samanlainen, lempeä.

Kylällä jotkut sanoivat Heikistä: "Son niin taloonpäin." Hän oli ahkera, esimerkillinen työntekijä.

Heikki sanoi minulle: "Ota Antti hevosajokortti, ota hevonen. Salmisen Eero ottaa toisen. Sahan lautatarha ja ympäristö tarttee siivota."

Pujo tuli minulle. Eipä tainnut porukassa olla ketään, joka olisi nähnyt Pujon juoksevan. Voimaa sillä oli. Eero sai Jymyn. Se oli tyylikäs, ruskea, joskus laitumelle vietäessä se juoksi aivan tien reunassa. Tallimiehenä ollut Toivosen Uuno sanoikin: "Sillä on pehmeet kaviot."

Siivousporukassa olivat Tuppuraisen Toivo, Salon Jussi, Westerlundin Erkki, kanttipari Välimäen Lempi ja Nikkarin Voitto, Virtala nimeltään. Käytettiin tuota aikaisempaa nimeä. Koko sahausajan he olivat sen ulvovan sirkkelin parissa. Nyt hiljaisuus tuntui juhlalta.

Lempi asui Värenmäellä, Leinoa vastapäätä. Hän oli hiljainen, vähän miesmäinen, mutta meille klopeille ystävällinen, jopa lempeä. Voittoa hienotunteisempaa ei sahalta löytynyt. En kuullut hänen koskaan korottavan ääntään, saati kiroavan.

Salmisen Eero asui Sähkötehtaan kulmilla. Olin muutaman suvena ollut Kouhilla heinätöissä, oppinut tuntemaan Eeron. Hänellä oli hengitysvaikeuksia. "Henkästyn niin helposti." Suruna mukana kulki myös pojan, Heikin, varhainen kuolema.

Kyllä se lautatarha-alue oli sahauksen jäljiltä sotkuinen. Lautaharkkojen välit olivat täynnä puutavaraa, klantinpäitä, rimoja, katkenneita lautoja. Puhdistimme myös tienvarren. Sahattavia tukkeja oli varastoituna aina Päkkilään saakka. Raamin Eero, Rokkeri, asui siinä, myöhemmin myös Työlahden Elli ja Erkki. Siivouksen jäljiltä kertyi poltettavaa puutavaraa kolme kasaa. Kokin Martta, Haapamäki, kertoi kuulleensa Värenpuadis puutavaroista, sanoi tarvitsevansa. Kosti Kouhi tuli käymään, kuunteli Marttaa, mietti hintaa.

Topi höyrysi: "Jos nyt muutaman klapin vievät, millä maksavat, köyhät ihmiset? Ei vanhan Fredrikin aikana!"

"Meinaaks niin? No antaa olla", siinä oli isännän vastaus.

Eero vei Martalle kuorman. Marttahan asui myös Sähkötehtaan kulmilla.

Minä vein Pujolla Rantalan Almalle, Viitaselle, Ouramaalle, Kivimäen Toivolle siihen sahan viereen. Salonenhan heidän nimensä oli. Puhuttiin paikan nimen mukaan.

Viikko siinä vierähti. Lauantaina työt päättyivät kolmelta. Meillä oli erikoiskeikka. Salosen Elli ja Bertat, Uurre ja Törmä, kertoivat lypsyllä käydessään Pyyträskin rikkoutuneesta aidasta. Työkalut rattaille. Pujon kanssa kävimme korjaamassa aidan. Olin huippuvirassa, aidankorjaajan, Topin, apumiehenä!

Kouhin sahan, Kosti Kouhin ja koko perhekunnan merkitystä ei oikein osattu sopeuttaa arkiseen elämänmenoon. Lapsen, nuorukaisen ja nyt ehtoopuolen ajastusmaailmassa tajuan sen arvon. Nousen seisomaan kunnioituksesta, kiitollisuudesta!

Kouhin sahalla kävi

Antti