Väsyneet hiihtäjät

Väsyneet hiihtäjät

Elettiin talvea 1948, hiihtoloma-aikaa. Hiltusen Hannulle olivat Alakylän pojat yhteiskoulussa kertoneet laskettelupaikasta, jossa on kunnon mäkiä. Kaikista ei uskalla edes laskea.

Korpela tai Havula, Hannu ei tarkemmin muistanut, mutta Alakylässä, Strikan tienhaaran lähellä se on. Siellähän se oli Anttilan Laurin luona. Autoja ei silloin ollut, joten pitkin tietä ja tienvarsia hiihdettiin. Tosi kaukana se oli. Hiihtäjiä oli paljon ja mäet vähän pelottavankin vauhdikkaita.

Kotimatkan teimme Alakylän poikien kanssa Purosalon Altti, Mäkipuron Juhani, Lähteenmäen Arvon veli, muitakin oli. Ruokapuoli oli huonoa, ei mitään evästä mukana. Tämä tarkoitti sitä, että joukkoon liittyi tuo hiihtolatujen tuttu: "Noutaja!" Verensokeri laski, väsytti, janotti, mutta erämaassa näkyi keidas, Satakunnan Osuuskauppa!

Lammin Paavo oli tavaratalon päällikkö, ajoi pyörällä aamuin illoin Korpi-Matin tienhaaran luota kaupalle, sydämellinen, kiltti mies. Vaimonsa "Pellin-Aili" oli äitini hyvä ystävä, taisi olla sodassa menehtyneen Oivan sisko?

Mennessämme kauppaan harottavat silmämme katsoivat pullokoreja; Porin Olut, vadelmalimonaadi, näin kertoi etiketti. Kummallakaan ei ollut latin latia. Pyysimme vettä. Paavohan näki tilanteen, ihmetteli tehtyä matkaa, otti korista kaksi pulloa, antoi ne janoisille. Jotain esanssiväriähän ne olivat, mutta se kirjoitettu "taivaan manna" taisi olla juuri tällaista!

Muuten, ne pullot ovat vieläkin maksamatta. Tarjosin Paavolle maksua. Hän sanoi maksun olleen siinä, kun näki, miten tarpeeseen juomat tulivat!

Ei tässä kaikki. Koskenkorvan Matti tuli kaupalle. Hän oli hevosineen vienyt jotain Pitkällerannalle. Paavo kertoi tarinamme, ja ei kun sukset rekeen ja menoksi! Matti sanoi käyvänsä vanhalla koululla Kyläkoskella. Jäin Itäkylän luona pois. Kuinka kiitollinen olin tulevalle kuoroveljelle, elämänmyönteiselle, innostavalle ystävälle.

10 vuotta myöhemmin olimme Pentin kanssa pukkeina. Paikkoja oli paljon. Koskenkorvalla oli suku koolla, lahjoja monta korillista. Matti huomasi, että yksi puuttui. Menimme aittaan, jossa lahjat olivat olleet. Viljalaarin alimmainen lauta oli poissa, ja lahja olikin luiskahtanut toiselle puolelle. Kaikki hyvin!

Matti sanoi maksavansa samalla. Kerroin, ettemme ota mitään. Lisäksi olet maksanut tämän 10 vuotta sitten hevoskyydillä Alakylästä Itäkylän luo. Otin Mattia hartioista. Aitan pölyä taisi mennä hänen silmiinsä, pyyhki niitä hetken...

Kotoiset laskettelupaikat: Lintellin kallio, Kiila, Hööpäkkä, Törmän kallio. Ne riittivät tästä lähtien. Ne olivat kotoisen turvallisia!
Antti