Tämä sivu on tulostettu Merikarvia-seura ry:n internetsivuilta. torstaina 28.3.2024 klo 15:10



Etusivu > Tarinoita > Jukka Uusitalon tarinat > Isoisäni matkajärjestelyt

Isoisäni matkajärjestelyt

Isoisäni Juho Uusitalo ( 1862 – 1946 ) vietti vanhuuttaan poikansa Uuno Uusitalon taloudessa. Nautti kaiketi syytningistä. Isoisääni kutsuttiin yleisesti Jukaksi ja minun syntymäni jälkeen Vanhaksi Jukaksi. Me lapset kutsuimme häntä tuurapapaksi tai papaksi.
Uuteentaloon sijoitettiin talvisodan jaloista siirretty karjalaisperhe. Perheeseen kuului myös vanhempi leskirouva. Perhe oli Uudessatalossa vain lyhyen aikaa. Kokemuksesta tiedän, että ei tarvita pitkää aikaa, kun merikarvialaismies ihastuu karjalaisnaiseen. Niinpä noin 80-vuotias isoisäni ihastui tähän leskirouvaan. Koska karjalaisperhe muutti lähelle Kouvolaa, oli papan keksittävä keino, jotta hän pääsisi tapaamaan tätä naista. Koska tuurapapan tytär Aini asui Kouvolassa, suunnitteli hän matkansa ensin sinne. Pappa ei uskaltanut kertoa suunnitelmistaan kenellekään, koska hänen matkansa olisi todennäköisesti estetty. Oli tehtävä matkavalmistelut salassa. Ensiksi oli hankittava matkarahat Kouvolaan. Paluumatkan rahoitus järjestyisi varmasti Ainin toimesta. Ainoa rahanhankintakeino oli kalan myynti. Niinpä pappa kalasti keväällä kolmella merralla. Kaksi oli Kalkuttaankoskessa ja yksi merta oli Molforsissa. Aikaisin aamulla, heti viiden jälkeen, pappa kävi kokemassa pyydykset ja sitten hän tuli istumaan meidän pihakeinuumme. Kun hän keinui siinä, heräsivät äiti ja isä keinun narinaan. Kovinkaan kauan ei papan tarvinnut keinutella, kun hänet kutsuttiin sisälle kahville. Taisi olla korviketta tai sen aikaista sumppia. Odoteltuaan niin kauan, että herrasväki oli herännyt ja hänen oli sopivaa lähteä myymään kalojaan kylälle, lähti pappa koppa käsivarrellaan hiljakseen kohti asiakkaitaan. Kävellessään hän puhui itsekseen kaiken aikaa melko kovalla äänellä, mutta varoi puhumasta tulevasta matkastaan. Muuten olisi tullut halla keskellä kesää, kuten hänellä oli tapana sanoa. Kaloista saamansa rahat hän tallensi äitini piirongin laatikkoon. Pappa luotti näissä asioissa ainoastaan äitiini.
Toinen hoidettava asia oli matkalle lähdön valmistelu. Tuohon aikaan posti oli Hakasalossa ja postiautot pysähtyivät palokunnan mäellä. (Nykyisin Mieslaulajien talo). Pappa ryhtyi käymään Poriin lähtevällä aamuautolla juttelemassa postimiesten kanssa. Parin viikon ajan hän ilmestyi joka aamu palokunnan mäelle juttelemaan autokuskin ja rahastajan kanssa ja odotteli kunnes auto lähti kohti Poria.
Kun sitten koitti se aamu, jolloin pappa oli päättänyt lähteä matkalle, oli kaikki tarvittava tehty. Aamulla vielä merroilla käynti, keinuminen pihakeinussa, aamukahvit meillä ja samalla matkakassan mukaan ottaminen, kalojen kauppaaminen kylällä ja sitten palokunnanmäelle odottamaan postiautoa. Kalakoppa vain piiloon pusikkoon ja sitten juttelemaan kuljettajan ja rahastajan kanssa. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota, sillä näin oli tapahtunut monena aamuna aikaisemminkin. Poikkeavaa oli se, että pappa nousi autoon ja aloitti matkan kohti Poria. Hän oli arkivaatteissaan ilman matkatavaroita. Hän ei uskaltanut pukea parempia vaatteitaan, koska silloin suunnitelmat olisivat paljastuneet.
Matka jatkui Porista junalla Kouvolaan. Aini-tytär koki melkoisen yllätyksen, kun isä ilmestyi yllättäen hänen luokseen. Erityisesti Ainia hämmensi papan pukeutuminen. Aini soitti heti Uunolle ja torui Uunoa siitä, että he olivat päästäneen papan arkivaatteissa matkaan. Uuno kertoi, että heillä ei ollut minkäänlaista tietoa papan matkasuunnitelmista ja oli itse ihmetellyt miksi pappaa ei ollut näkynyt koko päivänä. Koska Aini ei kehdannut esitellä epäsiististi pukeutunutta isäänsä ystävilleen, oli käytävä parturissa ja muutenkin ulkoasua oli kohennettava. Koska oli pula-aika, eikä kaupoissa ollut uusia vaatteita, piti papan arkivaatteet laittaa pesuun ja silitykseen, kengät piti puhdistaa ja kiillottaa. Kaupasta löytyi kuitenkin uusi hattu vanhan tilalle, sekä uusi kävelykeppi. Tämä järjestely sopi hyvin papalle, koska varsinainen määränpää oli tuo viehättävä karjalaisrouva. En tiedä miten vanhan rouvan ja isoisäni kohtaaminen sujui, mutta takaisin Merikarvialle pappa lähetettiin Ainin toimesta lähes paluupostissa.
Aika juoni mies.

Hyvää Joulua
Jukka Uusitalo

Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä