Målforssin koskessa olleet myllyt

Syntymäkotini vieressä Merikarvian Ylikylässä virtaa Målforss-niminen koski. Koskella on pituutta vain 120 metriä ja pudotuskorkeutta 2,3 metriä. Ei mikään suuri koski. Koskessa on kuitenkin ollut myllyjä jo 1700-luvun alkupuolelta asti. Ensimmäiset myllyt olivat nk. jalkamyllyjä. Näissä oli pystyakseli, eli tukki, jonka alapäässä oli vaaka-asennossa oleva siipipyörä. Yläpäässä oli kivestä veistetty myllynkivi. Tätä akselia voitiin liikuttaa pystysuunnassa jonkin verran. Näin voitiin säätää pyörivän myllynkiven ja sen alla olevan kiinteän kiven etäisyyttä toisistaan. Tätä liikuttamista varten oli erilaiset vipuvarret, joiden muoto muistutti jalkaa. Tästä johtui nimi jalkamylly. Pyörivä liike syntyi, kun virtaava vesi johdettiin siipipyörän läpi. Pystyakselin alapäässä oli nk. sammakkoporras, johon alapää oli kiinnitetty siten, että se pääsi pyörimään. Tämän avulla saatiin pystysuuntainen liike aikaan.

Seuraavien myllyjen voimanlähteenä oli siipiratas, joka oli pystyasennossa. Nämä rattaat olivat huomattavasti suurempia kuin jalkamyllyssä olleet. Näissä myös rattaaseen johdettu virtaavan vesi synnytti pyörimisen, jolloin saatiin aikaan vaaka-akseliin pyöriminen. Vesiuoman teko oli aika helppoa, koska kosken luonnollinen virtaus riitti voimanlähteeksi, kun vesi johdettiin vesiränniä pitkin siipirattaaseen. Siipiratas oli vaarallinen, koska se oli aika avoin.

1800-luvun loppupuolella koskessa oli Gustafssonin myllynä tunnettu mylly, jossa Helin niminen mylläri suistui siipirakkaaseen ja hukkui. Tämä tapahtui 23.1.1900. Hän oli mennyt käynnistämään siipiratasta ja suistui pää edellä siipirattaaseen.

1900-luvun alkupuolella tulivat vesiturbiinit käyttöön. Gustafssonin myllyn jälkeen rakennettiin uusi mylly, jota varten tehtiin erillinen vesiuoma ja johon tuli voimanlähteeksi vesiturbiini. Nyt piti saada vesiuomaan turbiinin kohdalle pudotuskorkeutta. Sitä saatiin, kun kosken reunaan tehtiin reunapato ja erillinen vesiuoma, jossa veden korkeus oli korkeammalla kuin varsinaisessa koskessa. Turbiinin siivet saatiin pyörimään, kun vesi laskettiin putoamaan turbiinin läpi. Vesi johdettiin pois alajuoksulla olevaa uomaa pitkin

Tämä mylly paloi tammikuussa 1916. Tilalle rakennettiin heti uusi mylly, josta tuli vuonna 1928 nykyään Uudentalon myllynä tunnettu mylly. Tähän myllyyn tuli myös sähkömoottori apuvoimaksi. Tässä myllyssä on kaksi kiviparia, joilla jauhettiin jyvät jauhoiksi. On myös viljan puhdistukseen käytetty masiina, jolla puhdistettiin nk. leipävilja ja jossa tehtiin mm. ohraryynit. Lisäksi myllyn yhteydessä on pärehöylä. Tällä höylättiin kattopäreitä. Myllyssä on myös Merikarvian ensimmäinen hissi, jolla nostettiin jyväsäkit myllyn yläkertaan.

Asiakkaina kävivät sekä merikarvialaisia, että myös naapuripitäjäläisiä. Myllyssä on myllykämppä, jossa asiakkaat voivat viettää aikaansa odotellessaan vuoroaan. Kämppään kokoontui myös joukko lähialueen miehiä juttelemaan, taisi olla jonkinlainen parlamentti. Kämpässä syntyi monta
mielenkiintoista tarinaa.

Kun Merikarvian jokea alettiin säännöstellä, heikkeni vesivoima ja sähkömoottoria jouduttiin käyttämään enemmän. Se aiheutti lisääntyviä sähkölaskuja. Kannattavuus heikkeni. Kuitenkin isäni Eelis Uusitalo käytti myllyä kuolemaansa asti eli vuoteen 1976. Mylly ei ole ollut käytössä sen
jälkeen.

Hyvää Joulua toivottaa Jukka Uusitalo