Miksi Kouhin sahaa kutsuttiin Tuulikiksi

Ollessani joitakin vuosia sitten kylässä Kyllikki Eskon luona, kysyi tämä 90-vuotias pirteä ja hyvämuistinen vanhus minulta: ”Tiedäks Jukka mistä Kouhin sahan nimeksi tuli Tuulikki”?
Koska en tiennyt, Kyllikki kertoi.
Kyllikki Eskon isä, Artturi Mäkivaara oli joskus 20-luvua hankkinut runsaasti tukkeja ja tehnyt sahaussopimuksen isoisäni Johan Uusitalon ( Vanha Jukka ) kanssa. Sopimuksen mukaan Mäkivaaran tukit sahattaisiin Kalkuttaan sahalla. Oli kuitenkin käynyt niin, että isoisäni oli samoihin aikoihin haettu juopottelun takia ” holhouksen alle” ja Kalkuttaan muut silloiset omistajat purkivat Mäkivaaran ja Uusitalon sopimuksen todeten, että Uusitalo ei ollut sopimushetkellä oikeustoimikelpoinen.
Mäkivaaralle syntyi iso ”ONKELMA”. Paljon tukkeja eikä sahaa missä sahaa. Mäkivaara ratkaisi ongelman rakentamalla oman sahan. Paikkana oli kuiva mäki vähän Värenmäelta Tuorilaan päin. Koska oli kiire päästä sahaamaan, tehtiin saharakennus siten, että ensin tehtiin seinien runkotolpat, sitten vesikatto ja seuraavaksi koneet ja laitteet .Sahaus aloitettiin ennen seinien tekemistä. Rakennus, jossa ei ole seiniä, on hyvin vetoinen ja tuulinen työpaikka ja siksi työväki antoi sahalle nimeksi Tuulikki.
Myöhemmin sahan tehtiin seinät ja se siirtyi Kouhin omistukseen joskus 20- loppupuolella. Kosti Kouhi aikana kehittyi yksi Suomen tehokkaimmista sahoista ja sen toiminta jatkui aina 60-luvun lopulle saakka. Sahan nimi oli kuitenkin Tuulikki, aina sahan elinkaaren loppuun asti.
Terveisiä Hämeenlinnasta
Jukka Uusitalo
Kirjoittajaa kutsuttiin ennen vanhaan Myllärin Jukaksi