Pehmeät joululahjapaketit

Kun olin lapsi, sain joka joulu ainakin yhden pehmeän lahjapaketin. En tuolloin arvostanut saamaani lahjaa, koska tiesin paketin sisältävän äidin kutomat villasukat tai vanttuut. Kovat paketit olivat toivotuimmat. Äitinioli kuitenkin tehnyt paljon työtä ennen kuin sukat tai vanttuut o livatpaketissa.
Meillä oli muutama lammas, jotka äitini keritsi pari kertaa vuodessa.Tähän työhön hän tarvitsi keritsimet. Nämä olivat isot peltiset sakset. Näillä hän irrotti lampaasta villan.

Tämän jälkeen villa kruplattii. Tähän työhön tarvittiin kaksi krupelaa ja kruplastooli. Kruplat olivat puulevyjä joiden toinen pinta oli täynnä pieniä piikkejä ja toisessa pinnassa oli kädensijat. Kruplastooli oli penkki, jonka toisessa päässä oli teline, johon toinen krupla kiinnitettiin piikit ylöspäin. Kruplaaja istui penkillä hajareisin kiinnitetyn kruplan vieressä. Hän laittoi villaa piikkien päälle ja ripotteli isolla linnun sulalla lamppuöljyä villojen päälle. Tässä vaiheessa voitiin sekoittaa eriväriset villat keskenään. Sitten kruplaaja tarttui kaksin käsin toiseen kruplaan ja veteli sillä kiinteän kruplan päällä olevia villoja, kunnes villat olivat sekoittuneet ja villojen säikeet olivat yhden suuntaiset. Sitten villat irrotettiin kruplasta ja laitettiin pärekoriin odottamaan seuraavaa työvaihetta, joka oli karstaaminen.

Karstaamisessa tarvittiin kaksi karstaa.

Karstat olivat vähän kaarevat puulevyt, joiden toisessa pinnassa oli tiheät piikit ja toinen pinta poli sileä puupinta. Äitini karstatessa hän istui ja piti vasemman käden karstaa polvea vasten. Hän laittoi kruplattua villaa vasemman karstan piikkien päälle ja hieroi oikean käden karstalla villaa piikkejä vasten, kunnes villa oli ohuena kerroksena vasemman karstan piikeissä. Sitten hän irrotti ohuen villan oikean käden karstalla naputtelemalla piikeissä olevaa villaa niin, että siitä tuli ohut pyöreähkö kerä. Tämän jälkeen hän otti tämän kerän oikean karstan puupuolen päälle ja hieroi sitä kevyesti vasemman karstan puupinnalla, kunnes siitä tuli poikkileikkaukseltaan pyöreä, pitkänomainen hahtuva. Seuraavaksi hahtuvat kehrättiin langaksi. Tähän tarvittiin rukki.

Kehrääjä pyöritti rukin hiulua polkemalla poljinta. Pyörästä meni nyörit lyhtyyn, joka pyöri huomattavasti nopeammin kuin pyörä. Aloituslanka tuli ulos lyhdystä ja siihen kiinnitetiin ensimmäinen hahtuva. Kun lyhty pyöri, kiersi se hahtuvan päätä. Oikealla kädellä venytettiin hahtuvaa ja vasemman käden sormilla pidettiin syntynyttä lankaa sormissa, kunnes se oli sopivan ohutta ja päästettiin sitten lyhdyn sisään rullan päälle. Rukin hiulua voitiin pyörittää joko myötäpäivään tai vastapäivään. Näin saatiin lankaan eri suuntainen kierre. Kun useampi rulla oli täynnä lankaa, kerrattiin langat. Kaksi samaan suuntaa kiertänyttä lankarullaa laitetiin telineeseen ja molemmista otetiin langan pää, jotka kiinnitetiin aloituslankaan, joka tuli ulos lyhdystä. Sitten pyöritettiin hiulua eri suuntaan, kuin miten oli tehty kehrätessä. Näin saatiin kahdesta langasta yksi vahvempi lanka. Näin saadut täysinäiset rullat vyyhditettiin.
Vyyhditys tapahtui vyyhdinpuiden avulla

Vyyhdinpuut
Vyyhdittäminen tapahtui siten, että kerratun langan rullasta kierrettiin lankaa käsivarsien päissä oleviin kuppeihin. Äitini laski jokaisen kierroksen ja kun 60 kierrosta tuli täyteen syntyi pasma. Hän sitoi syntyneen pasman pasmalangalla omaksi kokonaisuudeksi. Näin pasmat ei mennyt sekaisin. Äitini laski aina vanhanaikaisella tavalla. Kahdenkymmenen jälkeen tuli yksikolmatta, kaksi kolmatta jne. Syntynyt vyyhti poistettiin, kun yksi käsivarsista voitiin taivuttaa sivuun. Joskus vyyhti vielä pestiin.
Seuraavaksi äitini keri langan vyyhdiltä lankarullaksi. Tässä hän tarvitsi joskus myös minun apua. Minun piti ojentaa molemmat käsivarret eteeni. Äitini laittoi lankavyyhdin käsivarsieni varaan ja minä hieman kiristin käsivarsiani, jolloin vyyhti pysyi huvin kuosissaan. Häntä auttoi tässä työssä myös sisareni ja joskus jopa isäni. Näin keritty villa oli valmiina kudottavaksi.
Esimerkiksi sukkien kutomiseen hän tarvitsi viisi kudinvarrasta. Kudinvartaat olivat metallisia puikkoja.

Kun minun sukat tai vanttuut oli paketoitu ja paketin päällä luki: HYVÄÄ JOULUA JUKALLE, oli tämä pitkään kestänyt projekti valmis.
Jukka Uusitalo