Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Tarinoita > Jukka Uusitalon tarinat > Vaikeat voikukat

Vaikeat voikukat

Taistelen taas pihanurmikolla kukkivia voikukkia vastaan. Tuli mieleeni eräs keskustelu, joka käytiin Merikarvialla Krookassa kokoontuneessa rantaparlamentissa. Olavi Laaksonen, eli Timmen Osku kertoi omat kokemuksensa voikukista. Jaakko Aaltonen kävi leikkaamassa Vanhan Laakson pihanurmen päältä ajettavalla leikkurilla. Jaska kuljetti leikkuria peräkäryssä. Piha oli täynnä voikukkia. Kun kukat kuulivat Jaskan auton äänen, kävivät ne kaikki pitkälleen nurmen pintaan. Kun Jaska lähti pois ja auton ääni kaikkosi, nostivat kukat vartensa pystyyn ja piha oli taas täynnä voikukkia. Ne ovat yksiä perkeleitä, ei niitä leikkaamalla saa hävitettyä, totesi Osku. Hänen mielestään ne pitää kaivaa metrin syvyydeltä pois. Voihan asian nähdä myös siten, että annetaan voikukkien kukkia eikä niitä hävitetä. Ovathan ne kevään ensimmäisiä kukkia.

Terveisiä Hämeenlinnasta
Jukka Uusitalo
Kirjoittaja leikkaa vielä itse nurmikkonsa
Päivitetty 30.10.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä