Pärske, Merikarvian kunnallislehden sisällöstä

Merikarvian kunnallislehti 1950

Lehden päätoimittajana oli Esko Sipilä

Merikarvian Kansallisseuran vuosikokous pidettiin Seurojentalossa. Kokouksen avasi seuran puheenjohtaja maanviljelijä J.H. Mäkipuro. Kokouksessa puhetta johti toimittaja Robert Kohvakka ja sihteerinä oli mv Erkki Itäkylä. Johtokuntaan valittiin rouva Signe Lukola, J. H. Mäkipuro, Esko Sipilä, Kosti Kouhi, Reino Rannikko ja Paavo Huhtinen. Tukimiespäälliköksi nimettiin Robert Kohvakka. Seuran naisjaosto ilmoitti lahjoittaneensa järjestämänsä mannekiininäytöksen puhtaan tuoton 20.000 mk Merikarvian terveystalorahastoon, Kokouksen jälkeen pidettiin kansalasijuhla. Merikarvian Nuorisoseuran soittokunta esitti Aarne Uusitalon johdolla kaksi marssia. Valitsijamiesehdokas Eero Lahtonen puhui. Merikarvian Mieslaulajat johtajanaan Reino Rannikko esitti kolme laulua. Sanomalehtisihteeri, filosofianmaisteri Eino Parikan puheen jälkeen laulettiin Maamme laulu.

Kotiseutumuseo Merikarvialle, näin kirjoitti nimimerkki L-ki.

Pastori Innola oli esittänyt, että kellotapulin alaosassa olevista neljästä huoneesta joku otettaisiin käyttöön ja sinne sijoitettaisiin opettaja Ines Tommilalta saatu esinekokoelma.
Trolssin koululla oleva erittäin hyvin säilynyt merikarvialaistyylinen luhtirakennus tulisi siirtää sopivalle uudelle paikalle ja sinne laitettaisiin sopivia esineitä. Ulkomuseosta siis oli kysymys.

Trolssin kylällä oleva vanha tuulimylly, vanha kotitarvemylly tulisi myös siirtää sopivaan paikkaan.

Nousuja ja laskuja Merikarvian talouselämässä, kirjoitti nimimerkki optimisti.

Jo vuonna 1877 kuntakokousten pöytäkirjojen mukaan Merikarvialla on esiintynyt vilkasta ulkomaan kauppaa. Kuntakokous suunnitteli kauppalan perustamista Merikarvialle, koska mm Brändön, Riispyyn, Kuuskerin ja Haminaholman satamista vuosittain lastattiin noin 175 laivaa erilaisilla metsäntuotteilla. Kauppalahanke ei toteutunut. Haminaholman saha oli tuolloin huomattava saha. Silloinen suurliikemies tarmokas ja laajakatseinen J.V. Norrgård omisti kaksi höyrysahaa, jotka toimivat läpi vuoden. Lisäksi hän osti sahatavaraa pienemmiltä yrittäjiltä. Riispyyssä toimi V.E. Norrgårdin höyrysaha ja veistetyn tavaran ja halon laivauspaikka. Maatalous eli hiljaista tuhon aikaa.
Sitten V.E. Norrgårdin sahaliike romahti ja lakkasi toimintansa. J.V. Norrgård kuoli parhaassa iässään sydänhalvaukseen, eikä liikkeellä ollut jatkajaa. Kiinteistöt joutuivat Reposaaren höyrysaha Oy:lle, joka ei jatkanut täällä toimintaa. A. Ahlström lopetti Haminaholman sahan toiminnan.
Vasta 1920 luvulla alkoi uusi nousukausi. J.V. Norrgårdin entinen Jukolan saha yritteli uusille omistajille myytynä uutta toimintaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Sahan omistajat vaihtuivat.
J.A. Salmen saha ja astiatehdas alkoi menestyä. F.F. Kouhi ym. perustivat Tapion höyrysaha Oy:n ja K. Lähteenmäki tuli Jukolan johtoon pannen siellä työt luistamaan.
Toimintaa Merikarvialla siis oli ennen vuoden 1939 sotaa. Se lopetti kaiken toiminnan. Satama madaltui maankohoamisesta johtuen. Laivat suurentuivat ja vaativat syvempiä laivareittejä päästäkseen lastaamaan Krookanlahdella. Suoritettu redin ruoppaus epäonnistui.
Silloin ei vielä ollut merenrantaan kunnon maantietä Salmen sahalle saakka. Ei laituria eikä varastotiloja. Hyvä tie Kankaanpää - Merikarvia olisi tarvittu puutavaran kuljetuksia varten.

Torvisoittokunnan synnystä:
Vihtori Näsi Tampereella käydessään osti huutokaupassa Tampereen VPK:n torvivanhukset, jotka olivat lommoisia vanhoja saippuallakin paikattuja torvia. Ne olivat Näsin ullakolla tovin.
Pankinjohtaja, kanttori H.V.Vaihinen otti torvet käyttöön, opetteli niillä soittamaan ja ryhtyi muitakin opettamaan. Torvet tulivat uusiokäyttöön. Ensimmäisiä soittajia oli insinööri Poijärvi.
Ensimmäistä soittokuntaa olivat perustamassa Vaihinen ja Poijärvi sekä J. Viertola, K. Katila, J.H. Mäkipuro, U.A. Näsi, H. Ojala, I. Kalevala ja A. Mattila.
Vähän myöhemmin mukaan tulivat soittokuntaan: F. Purosalo, Aarne Uusitalo, E. Jumppi, I. Alaknuussi, Paavo Salmela, O. Pitkäranta, E. Itäkylä, T. Kankainen, Erkki Rata ja R. Stenman.
J.H. Mäkipuro muisteli, että innostus oli kova. Varsinkin kun saatiin uudet torvet ja alettiin käydä maakunnassa soittelemassa.
Aarne Uusitalo, maineikas johtaja kertoi, että Ylikylän kansakoulu, ns. Uusi koulu oli ensimmäinen harjoituspaikka. Sitten seurasi kunnanhuone.

Pääsyvaatimuksena soittokuntaan oli hyvä sävelkorva, voimakkaat keuhkot sekä hyvät ja tasaiset hampaat. Hampaat tarkastettiin kuin hevoskaupoissa.
Soittokunnan jäsenet olivat nuoria miehiä. Monet heistä joutuivat armeijassa soittokuntiin. Se oli hyvää harjoitusta pojille. Merikarvian Torvisoittokunta ry. oli virallinen nimi. Se toimi kuitenkin nuorisoseuran yhteydessä kiinteästi. Palokunnantalolla pidettiin ensi konsertti. Yritys oli kova.
Soittokunta hankki uudet torvet vuonna 1919. Ne maksoivat 4.000 mk. Rahat niihin hankittiin lainoilla, jotka toiset ottivat nimiinsä ja toiset olivat lainan takaajina. Rummun hankinnassa avusti nuorisoseura. Vanhat torvet pääsivät takaisin Vähä-Näsin ullakolle. Maanviljelijä U.A. Näsi hommasi soittokunnalle hienot lakit! Ne olivat sinistä verkaa, lippa musta ja kokardissa kirjaimet MS. Maanviljelijä J. Aitasalo lahjoitti pikkurummun.

Merikarvian torvisoittokuntaan kuuluivat vuonna 1922 ainakin seuraavat soittajat: F. Purosalo, J.H. Mäkipuro, Eero Jumppi, Aarne Uusitalo ja K. Katila. Pastori Tauno Ervo kuului myös soittokuntaan. Myöskin Artturi Rinne oli soittokunnassa opiskeluaikoinaan sekä Uuno Mäkitalo ja Jussi Rikalainen, T.Kankainen, E. Itäkylä, O. Pitkäranta ja P. Salmela,.
MS soitteli parin vuosikymmenen ajan nuorisoseurojen laulu- ja soittojuhlilla ympäri Satakuntaa saaden hyviä sijoituksia kilpailuissa. Reposaareen kuljettiin Merikarvialta veneillä soittomatkoilla.

Soittokunnan menestyksestä kertoo:
Siikainen 19.6.1927 II sija
Merikarvia 11.6.1928 I sija
Parkano 22.6.1930 I sija
Luvia 29.6.1930 I sija
Karvia 25.6.1931 II sija
Merikarvia 14.7.1936 II sija
Jämijärvi kesäkuussa 1936 I sija. Sitten toiminta hiljeni aina kevättalveen 1949 saakka.


Torvien uusi renessanssi koettiin, kun ”Arkka” eli maanviljelijä Aarne Uusitalo, entinen armeijan soittokunnan soittaja ryhtyi johtamaan torvisoittokuntaa. Hänen toimestaan lähetettiin vanhat saippuatorvet korjattaviksi Ilmari Kalevalan torvikorjaamoon Lielahteen, nuottikirjat uusittiin ja herätettiin henkiin vanha torvisoittokunta ja sen puhaltajat. Soittokunnassa oli pian 17 soittajaa. Se esiintyi hyväntekeväisyystilaisuuksissa.

Kaksi torvisoittokuntaa oli tosin hajottava voima: Vanha torvisoittokunta perustui paljolti työväen soittokunnan pohjalle ja uudempi alkoi nuorisoseuran perinteille tukeutuen.
Olisiko ollut parempi koota voimat yhden soittokunnan pariin, kysyttiin?
Kanttori H. Vaihiselle lankeaa kiitos uranuurtavasta työstä. Aarne Uusitalo sanoi perustansa pysyvän tässä perinnössä. Samoin merkittävän työn teki prokuristi K.G. Mäkelä Noormarkusta, joka sovitti soittokunnalle useita koraaleja. Apteekkari August Huhtisen perikunta lahjoitti trumpetin sekä nuotteja. T. Kankainen johti Vaihisen jälkeen jonkin aikaa soittokuntaa.

Lahjakirja

Tällä lahjakirjalla lahjoitan ja luovutan minä allekirjoittanut nykyisin omistamani isäni maanviljelijä V. Näsin aikoinaan hankkimat torvet Merikarvian Nuorisoseuran torvisoittokunnalle.
Toivomuksenani on, että torvet kunnostetaan mikäli mahdollista uudelleen käyttökelpoisiksi soittimiksi ja näitä torvia käytetään musikaalisia taipumuksia omaavien nuorukaisten kouluttamiseen torvimusiikin eteenpäinviemiseksi ja säilymiseksi täällä kotipitäjässäni Merikarvialla.
Aini Näsi


Merikarvian Työväenyhdistyksen torvisoittokunta antoi vappuaamuna 1950 kauniin näytteen taidoistaan soittamalla upeita sävelmiä. Tämä soittokunta perustettiin vuosi sitten ja jo nyt se saa aikaan hienon esityksen. Soittokuntaa johti J. Maininki.

Merikarvian Mieslaulajat järjestivät kevättempauksen, jossa musiikin lisäksi valittiin miss Merikarviaksi ylioppilas Asta Heinonen ja Vappumissiksi ylioppilas Raili Salmela. Heidät palkitsi Satakunnan Osuuskauppa ja Salan kirjakauppa.

Laitos Oy on myyty tehtaineen ja koneistoineen. Koneet myytiin 540.000 mk ja kaksikerroksinen tehdasrakennus 550.000 mk metsänhoitaja L. Ingströmille.

Ines Tommila täytti vuonna 1950 75 vuotta: 12.5.1950 täytti opettaja, insinöörin rouva Ines Tommila os. Dunderberg 75 vuotta. Tommila oli syntynyt Tampereella. Hän toimi Tampereella useita vuosia opettajana Tampereen ruotsinkielisessä yhteiskoulussa ja suomalaisessa tyttökoulussa. Hän avioitui vuonna 1906 insinööri Arvi Tommilan kanssa ja seurasi miestään Bakuun, jossa hän toimi voimistelunopettajana. Tommilat asettuivat pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen asumaan miehen syntymäkuntaan Merikarvialle. ja Ollinmäkeen. Miehensä kuoleman jälkeen Tommila suoritti Rauman seminaarissa opettajantutkinnon vuonna 1920 ja hän sai ensimmäisen toimipaikan Alakylän kansakoulusta. Vuodesta 1924 lähtien Tommila toimi Sataman kansakoulussa, jonka johtajaopettajana hän oli vuodesta 1935 alkaen. Vuonna 1945 Tommila siirtyi eläkkeelle 70 vvuotta täytettyään. Hän oli erinomainen opettaja ja kasvattaja. Erityisesti liikuntakasvatus ja kouluhygienia olivat hänen sydäntä lähellä. Hän hoiti myös kunnallisia ja muitakin luottamustoimia. Monia sanomalehtiä hän avusti. Merikarvian Marttayhdistystä hän oli perustamassa ja hän oli sen puheenjohtajan useita vuosia. Hän keräsi esineitä Merikarvian Kotiseutuyhdistystä varten. Kirjailija Roslin -Kalliolan koti oli hänelle tärkeä. Hän lahjoitti mm kirjailijan irtaimiston, jonka hän sittemmin omisti. Merikarvian Nuorisoseuran Sekakuoron lippuajatus on Tommilan tekemä.

Emilia Hakosalo 80 vuotias

Huhtikuun 8 päivänä 1950 täytti Emilia Hakosalo 80 vuotta. Hän syntyi Siikaisissa talonpojan tyttärenä ja siirtyi sieltä vuonna 1897 Merikarvialle kansakoulunopettaja Axel Granqvistin (Hakosalo) puolisoksi. Ahlströmin kansakoululla hän itsekin toimi jonkin aikaa tyttöjen väliaikaisena käsityön opettajana. Vuonna 1923 perhe muutti Kasalan kansakouluun, josta Emilia Hakosalo leskeksi jäätyään siirtyi kesällä 1931 Merikarvialle. Hakosalo oli virkeä vanhus, jonka kodista moni yksinäinen vaeltaja on saanut rauhaisan yömajan. Voisimme kertoa hiljaisesta sielusta, joka omasi kuuntelemisen lahjan ja myötäelämisen taidon.

Merikarvian yhteiskoulun saksan kielen lehtori Helvi Paasio oli myös runoilija.
Alla oleva runon hän kirjoitti Emilia Hakosalon muistoksi. Paasio asui pitkään Varpolassa ja tuli myös tutuksi Veikko ja Lyyli Hakosalon perheväen kanssa.

Huhtikuun kahdeksas.

Heilahti keinu
huhtikuun lapsen.
Vuoteelta käännähti
päätänsä äiti.
Katseli lastansa pikkuistansa-
Huhtikuun lastansa katsoi.

Miljaansa tuuditti
äitinsä hiljaa.
Sydämessä onni
ja kädessänsä kudin;
Taivainen Isäni
kanna mun pieneni
Taivasta, tähtiä kohti.

Taivainen johdatus
johti kunnes jo itse
Huhtikuun Lapsi
kehtoa keinutat
kerran jos toisen -
kehräsit, uneksit
äiti.

Suonut ei suvesi
kukkia vain.
Merkeissä uhrin
syntynyt saanut
lahjan on toisen
kehtohon varhain -
surun ja tuskan-
pinnalle kukkain.

Luotasi lähti
pikkuinen poika-
Miehesi, pojista vanhinkin poistui -
Nuorimman vesoista katkaisi sota. -
Ehtoo- ja
valkeat hiukset.

Pirtissä ahtaassa
istuvi äiti. -
Hiljaista kaikki -
Hiljaa ja hyvin -
Pilvien päässä
kirkas on kevät.
Laske ei
Kirkkain päivä.

Osuuskassa rakentaa toimitalon Ylikylään, jossa toimi myös posti. Tänäänkin talo on pystyssä, nyt yksityisessä omistuksessa. Välillä se tunnettiin Virastotalo II, jossa mm toimin oikeusavustajana ja Heikki Hakosalo kunnan teknisen osaston johtajana.

Merikarvian Osuuskassan kevätkokouksessa hyväksyttiin 3.4.1950 hallituksen esitys toimitalon rakentamisesta.

Maitomyymälä Ylikylään: Siikaisten Osuusmeijeri päätti perustaa maitomyymälän Merikarvian Ylikylään K.A. Louhen taloon. Tänäänkin talon päädyssä on tallella kauppaan johtanut ulo-ovi.

Merikarvian Yhteiskoulun teinikunnasta: Teinikunnan puheenjohtaja oli Jaakko Pentikäinen ja sihteeri Leila Ahti. Kulttuurikilpailuja järjestettiin. Rahastonhoitaja Eva-Lisa Vaaramäki. Teinikunnalla oli pieni kauppa mm koulutarvikkeiden ostamista varten. Kuraattori rehtori Leila Säynäjärvi. Teinikuntaan voivat osallistua vain V-luokkalaiset. Se oli siis pakostakin varsin rajoitettua toiminta.

Merikarvian Into
Vuosikokous 5.2.1950 Ahlströmin kansakoululla. Johtokuntaan R. Kohvakka, R. Rantala, E. Itäkylä, V. Vuorinen, M. Koskenkorva ja varalle M. Pietilä ja R. Lukola. Kunniajäsenet olivat itseoikeutettuja johtokunnan jäseniä. Pj. Robert Kohvakka, varapuheenjohtaja M. Koskenkorva, rahastonhoitaja E. Itäkylä ja sihteeriksi P. Rautala ja jäsenkirjuriksi R. Lukola sekä kalustonhoitajaksi K. Lounasvaara.

Lauttijärven Lukon vuosikokous pidettiin Maamiesseuran talossa 12.2.1950. Läsnä 30 jäsentä. Pj kauppias K. G. Häyrinen ja pöytäkirjan pitäjäksi Juha Lähteenmäki.

Tuorilan Tuisku: Vuosikokous Tuorilan kansakoululla 12.2.1950. Pj O. Dahlroos, sihteerinä A. Huurto. Johtokuntaan valittiin pj B. Seppälä, Huurto, V. Jerkku ja O. Dahlroos.

Trolssin Reipas: Reippaan vuosikokous pidettiin 9.4.1950 Lähteenmäessä, jossa kokousta johti Viljo Erkkilä ja sihteerinä toimi Artturi Lähteenmäki.
Johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi Viljo Erkkilä, varapuheenjohtajaksi Matti Lähteenmäki, sihteeriksi Vilho Stenbacka ja varasihteeriksi Artturi Lähteenmäki, rahastonhoitajaksi Matti lähteenmäki, kalustonhoitajaksi Artturi Lähteenmäki ja jäseniksi Toivo Grönroos, Viljo Heikkilä, Kalle Raiske ja Vieno Elovaara. Jäsenkerääjiksi valittiin Trolssiin Touko Syrjäsalo, Kasalaan Toivo Grönroos ja Riispyyhyn Veli Nieminen.

Artturi Lähteenmäki täytti 60 vuotta 9.5.1950. Hän on tukenut urheilevaa nuorisoa lahjoittamalla Reippaalle kenttäalueen ja itse sen kunnostamiseen uhrannut lukuisat päivät ja illat samoin poikien opastamiseen. Hän voitaisiin kutsua ”Urheilun isäksi”.

Merikarvian Karjalaisseura ry

Vuosikokouksessa 5.2.1950 Matti Tenkasella avasi kokouksen pj. Toivo Hannukainen. Kokouksen pj Martti Tiittanen ja sihteeriksi Toivo Tuuli. sekä pöytäkirjan tarkastajiksi Arvo Hirvonen ja Eino Sikiö. Johtokuntaan valittiin Toivo Hannukainen, Aarne Putus, Aino Varkama, Toivo Tuuli, Elma Laakso ja Antti Muurinen. ja varalle Martta ja Eino Kukko. Tilintarkastajiksi opettaja Ilmari Hirvonen ja opettaja Marja Rastas ja varalle Martti Tiittanen ja Irja Huhtinen. Pj uudelleen Toivo Hannukainen ja varajäseniksi Toivo Tuuli, sihteeriksi Aino Varkama ja rahastonhoitajaksi Aarne Putus.

Satamalaiturin korjaus alkaa…
Kotiseutumuseo saa käyttöönsä lainajyvästömakasiinin…tänään se on Merikarvia-seuran pyttymuseo.

Kunnan laiturin korjausta varten myönnettiin 300.000 mk. Luotaus ulotettaisiin laituriin saakka, kun satamaväylä 1951 luodataan.

Merenmittaustöitä tehtiin Merikarvian edustalla merenmittausretkikunnan toimesta tarkoituksena löytää uusi suojaisempi lastauspaikka.

Kansakouluasiaa…

Valtuusto hyväksyi 22.4.1950 kiireellisenä asiana Lankosken kansakoulutalon piirustukset ja noin 8 milj. markan kustannusarvion. Samoin päätettiin rakentaa Ylikylän pohjoisen piirin kansakoulu Lankosken koulun piirustusten mukaan ja senkin kustannusarvio siis päättyi 8 milj. markkaan. Työt aloitetaan heti kun piirustuksille on saati asianmukainen vahvistus. Tarkastaja Onni Vainio oikeutettiin hankkimaan luvat ensi tilassa.


Ukko-Pekan hiihdot yhteiskoulussa: Vieno Elovaara V lk voitti koulun mestaruuden. Seuraavina Kosti Uusitalo, Matti Santala, Reijo Vuori, Raimo Lukola ja Aapo Koskimäki. Tyttöjen paras oli Marjatta Hyrskylahti. Sitten Toini Viljanen, Eeva Muurinen, Liisa Kalaranta, Liisa Salmi, Eira Tuuli ja Riitta Salmi.
Merikarvian kansakoulujen hiihtokilpailujen parhaat olivat pojissa Pekka Viertonen, Lasse Raunela, Pentti Vainio, Mikko Vuorinen, Heikki Henriksson, Voitto Vuorela, Aulis Tammisto, Pauli Aittamäki ja Isto Pohjola. Tyttöjen parhaat olivat Kaarina Ruuhikorpi, Lea Haapala, Pirkko Jokisalo, Pirkko Kirsimo ja Sinikka Nieminen.

Merikarvian Työväenyhdistyksen vuosikokous 19.2.1950 Yhdistyksen soittokunta esitti Työväen marssin. Kokouksen pj Viljo Salo ja sihteeri Paavo Lehtinen.
Johtokuntaan valittiin A. Lehto, Viljo Salo ja Reino Salo ja varalle Heikki Holmi. Ennen valittuina johtokuntaan kuuluivat Toivo Kuusinen, Urho Kallio ja Paavo Lehtinen ja varajäsenenä Helmi Lehto. Pj Viljo Salo, varapj A. Lehto, siht. Paavo Lehtinen, rahastonhoitaja Toivo Kuusinen, jäsenkirjuriksi A. Lehto ja kirjasto- arkistonhoitaja Urho Kallio.

Into voitti maantieviestin, Sisu poikien viestin

5.3.1950 hiihdettiin viiden seuran viesti. Lähtö tapahtui Siikaisissa, ensimmäinen vaihto oli Tuorilassa. Into sai kiertopalkinnon omakseen, Sisu Siikaisista oli toinen ja kolmas oli Lukko. Poikien viestin voitti Siikaisten Sisu.

Into kutsui Lauttijärven Lukon, Trolssin Reippaan ja Siikaisten Sisun suunnistuskilpailuun kilpailemaan Suuntotuopista, eli kiertopalkinnosta 4.6.1950 Kuusi joukkueessa suunnistajaa kullakin. Lähtöä varten kokoonnuttiin Tuorilan Rintalan kahvioon.
Suuntotuopin voitti Into. Lähtö ja maali sijaitsivat Kunnalliskodissa. Rata oli 7 km pituinen ja sillä oli 5 rastia, Henkilökohtaisesti parhaat olivat R. Rantala ja M. Asmala.

Merikarvian sankarihautatoimikunta tilitti suoritetun keräyksen tuoton 69.515 mk Merikarvian Säästöpankin muistomerkkirahastoon.

Partiosta: 1.-10.8.1950 pidettiin Ommenissa Hollannissa partiojärjestön ”De nationale Paadvindersvaad” 40- vuotisjuhlaleiri, jonne oli kutsuttu Suomen edustusjoukkueen johtajaksi Erkki Hakasalo Merikarvialta.

Merikarvian yhteiskoulu on toiminut 30 vuotta: Päästötodistuksen saivat V luokalta seuraavat: Aulis Aalto, Leila Ahti, Vieno Elovaara, Raija Esko, Helmi Joutsenvirta, Esa Kallio, Jorma Kangas, Lola Kivi, Aapo Koskimäki, Aira Lehtinen, Raimo Lukola, Lea Länsitalo, Aimo Mattila, Ritva Mattila, Eva Muurinen, Taimi Nieminen, Jaakko Pentikäinen, Sinikka Rajala, Aulikki Tommila, Irja Tonttila, Eira Tuuli, Eva-Lisa Vaaramäki, Irja Vanhatalo, Kerttu Vapaatalo ja Kaisu Viertola.


Kylän keskusta hahmottuu…Terveystalon aloitettua rakentamista päätettiin jatkaa. Kalakuivaamoa toivotaan Merikarvialle…Merikarvian satamaan toivotaan rakennettavaksi Merikarvialle. Niitä tulee kolme länsirannikolle.

Paljon puheenaihetta antanut terveystalo rakennetaan aloitetulle paikalle ja talo on tarkoitus saada kuluvan vuoden aikana vesikattoon saakka. Rakennuksesta tulee uunilämmitteinen. Näin päätti valtuusto.

Hyväksyttiin Lankosken koulun piirustukset ja noin 5 milj. mk:n kustannusarvio.

Sittemmin valtuusto 6.5.1950 päätti laittaa keskuslämmityksen terveystaloon.
Samoin päätettiin tehdä Lankosken kouluun keskuslämmitys.

Merikarvian Mieslaulajat vuosikokous yhteiskoululla 16.3.1950. Kuoron pj hammaslääkäri Into Parvala ja sen johtokuntaan kuoron laulunjohtaja Reino Rannikko, A. Uusitalo, Ensio Väre, Toivo Lehtinen, Yrjö Salmela, varalle Paavo Salmela ja varalle Erkki Itäkylä. Kuoron varajohtajaksi Into Parvala. Päätettiin ryhtyä rekisteröimään kuoro omaksi yhdistykseksi, joka sitten yhdistyksenä liittyy jäseneksi Merikarvian Nuorisoseuraan. Kuoro päätettiin valokuvata kesällä.

Merikarvian kunnallislehti lahjoitti omalle paikkakunnalleen, erikoisesti omistettuna Merikarvian Mieslaulajille runoilija Heikki Asunnan runon:

Merikarvian laulu

Meren helmasta noussut on maamme,
meri huuhtoo rantoja sen.
Meren hengestä henkemme saamme:
sisun, uskon ja sirkeyden.

Osa raskas on rannikon lasten,
väen vankan, hartiakkaan.
Se on seisonut viimoja vasten
veden mahdilta vallaten maan.

Se on kypsynyt vaaroja varten,
ja se vaarat voittanut on.
Se on tuttava kohtalotarten,
luja, rohkea, luopumaton.

Alus pieni kun vaahtoa piesten
läpi myrskyn viirinsä vie,
se on taipale taistelumiesten,
se on kunnon ja kunnian tie.

Ja kun kyntäjä kestävin vantain
saven joukkoon leimansa lyö
kovan vastuun ja kohtalon kantain,
se on siunattu sankarityö.

Meren helmasta noussut on maamme,
meri kauniit kunnaamme loi.
Meren hengestä henkemme saamme,
meren lauluna laulumme soi.

Heikki Asunta oli myös taidemaalari. Ruovesi.

Opettaja Arvo Santavuori

Kotiseutulaulu

Rannoillamme selkämeri
lainein loiskii kallioon.
Päättyy sarka Satakunnan,
täällä meidän koti on.

Tääll on niukat viljapellot
ahkeroiden leivän saa.
Laajat vain on kalarannat
kaartain kauas Ouran taa.

Täällä Merikarvialla,
jok on nimi seudun tään,
synnyin, kasvoin, työssä toimin
onni, lohtu löydetään.


Hilma Vaihinen os. Pihlajamäki jätti 43 vuotisen opettajanuransa keväällä 1950.
Uudella koululla se tapahtui. Jyväskylän seminaarista valmistui opettajaksi.
Tuli opettajaksi ensimmäiseen kunnan perustamaan kansakouluun.

Hanna Norrgård täytti 65 vuotta 10.6.1950.Hän oli Riispyyläinen syntyjään. Kävi ensin Porin tyttökoulun ja sitten Ebeneser lastentarhaseminaarin. toimi kiertokoulun opettajana useita vuosia. Sitten alakoulun opettajana Sataman kansakoulussa.

Paljon siis Merikarvialla tapahtui vuonna 1950.