Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1952

Lauri Hakosalo

Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1952

Mitä Merikarvialla tapahtui Helsingin olympiavuonna?


Merikarvia-Siikainen Palovakuutusyhdistys täytti 60 vuotta.
Mainittu yhdistys juhli seuraintalolla 27.12.1951 60-vuotistaivaltaan arvokkaalla juhlalla.

Taloustirehtööri J.O. Rikalainen lausui juhlan tervehdyssanat. Juhlassa maanviljelijä K.V. Lehtojoki kertoi laatimassaan yhdistyksen historiasta mm seuraavaa:
Lehtojoki oli perehtynyt yhdistyksen historiaan lukemalla kuntakokouksien pöytäkirjoja ja tarkastelemalla yhdistyksen tilejä ja muuta arkistotietoa.

Sanottu yhdistys on pitäjän ensimmäisiä. Ensimmäisen kerran yhdistys tuli esiin keskusteluissa 27.4.1870, kun Helsingin Palovakuutusyhdistys aikoi nostaa sen
asiamiehen, viisaustieteiden magister Ervin Avellanin palkkaa. Tästä kimpaantuneina kuntakokous päätti erota siitä ja alkoi puuhata omaa palovakuutusyhdistystä.
Sitä varten valittiin oma komitea laatimaan yhdistykselle ”Reglementtejä” ja sen tuli ottaa yhteyttä Siikaisten kuntaa, jotta se saadaan hankkeeseen mukaan.
Asian etumieheksi valittiin nimismies Malm. Innostus kuitenkin vielä sammui, kun pelättiin sen tuovan suuria kustannuksia. Päätettiin olla entisellään.

Vasta 20 vuotta myöhemmin alkoi todella tapahtua. Vuonna 1891 tehtiin lopullinen päätös omasta yhdistyksestä Siikaisten kanssa.
Ensimmäisessä kokouksessa 1.9.1891 valittiin toimihenkilöt, joiden toimiaika oli kolme vuotta ja alkoi vuoden 1892 alusta lukien.

Esimieheksi valittiin lukkari F.N. Sandberg, sittemmin Santavuori, ja muiksi jäseniksi, varaesimieheksi tilalliset Valviiki Riispyystä ja Aaron Tommila Köörtilästä,
ja nahkuri K.E. Vesanen Ylikylästä, joka samalla toimi rahastonhoitajana.

Varajäseniksi tulivat Mikko Storgård Kasalasta, Jaakko Hamström Köörtilästä ja Jaakko Pitkäranta Lauttijärveltä. Yhdistyksen palveluksessa Sandberg, Vesanen ja Pitkäranta
tekivät usean vuosikymmenen työt.
Yhdistyksen ensimmäinen vakuutus on itsellisen Iisakki Koskisen Lauttijärveltä ottama, sillä hänen vakuutuskirjansa numeroksi on merkitty Nro 2 ja se on päivätty 18.7.1891.
Ensimmäinenkin numero ilmeisesti on ollut Koskisen vakuutuskirjassa, kun irtaimisto tuolloin merkittiin omaan vakuutuskirjaan. Nro 1 on kadoksissa.

Tallella vuonna 1951 on ollut vakuutusten luettelo, jonka opettaja Akseli Hakosalo on laatinut taitavalla käsialallaan ilmeisesti irtolehtisiltä vuonna 1902.
Jonkun toimeksiannosta Hakosalo tämän luettelon laati ja on aivan ilmeistä, että tuolloin jo puuttui joitain vakuutuksia.

Vakuutuksia kertyi ensimmäisenä vuonna kaikkiaan 183 kappaletta. Vuoden 1891 tilit osoittavat, että tuloja saatiin 871,19 markkaa. Kun kuluja oli 340,92 markkaa,
niin voitto oli 530,27 markkaa.

Vakuutukset olivat ensimmäisenä vuotena lähes kokonaan merikarvialaisten ottamia, sillä vain kahdeksan ahlaislaista oli ottanut vakuutukset tästä yhdistyksestä.
Siikaisista tuli ensimmäinen vakuutusopimusta vasta 19.3.1892.

Ensimmäisen tulipalon korvaus suoritettiin 26.7.1893 Erkki Erkkilälle. Korvaus oli 95 markkaa.

Samana vuonna 18.10. oli jo suurpalon korvaamisesta kysymys, kun kauppias Rikhard Lehtosen rakennukset, kauppatavarat ja nahkurinvarasto paloivat Lankoskella.

Vuonna 1900 tuloja kertyi 5.955,60 markkaa ja menoja 4.172,60 markkaa ja säästöä siis 1.783 markkaa.

Säästörahat lainattiin paikkakunnan asukkaille. Tuohon aikaan lähimmät pankit olivat Porissa.

Yhdistyksen toimihenkilöistä Vesanen kuoli 1915. Rahastonhoito siirtyi kauppias Virtapurolle. Santavuori erosi esimiespaikaltaan
ja Virtapuro toimi jonkin aikaa myös esimiehenä. Virtapuron ajalta pöytäkirjoja ei ole olemassa.

Vuonna 1925 hallituksen jäsen U.A. Näsi ja T.J. Veikkola alkoivat hoitaa yhdistyksen asioita kuntoon. Rahastonhoito annettiin T.J. Veikkolalle ja hallituksen
puheenjohtajaksi valittiin maanviljelijä U.A. Näsi.

Yhdistyksen toimesta aloitettiin määrätietoisesti palontorjuntatyöt hankkimalla palokalustoa kertyneillä ylijäämillä. Moottoriruiskuja hankittiin
Merikarvialle, Leväsjoelle, Siikaisten kirkonkylään ja Ahlaisiin.

Käsivoimaisia ruiskuja Lauttijärvelle, Honkajärvelle, Koittankoskelle, Lammelaan, Riispyyhyn, Tuorilaan, Kivijärvelle ja Kuvaskankaalle.
Vuonna 1935 hallituksen puheenjohtajajaksi ja toimitusjohtajaksi tuli maanviljelijä Oskari Pitkäranta. Hän erosi toimitusjohtajan tehtävästä vuoden 1946 lopussa,
mutta hän jäi hallituksen puheenjohtajaksi. Toimitusjohtajana toimi vuoden 1947 alusta 5.5.1948 saakka kauppias A.B. Sala ja hänen jälkeensä toimitusjohtajana
oli maanviljelijä T.J. Veikkola.

Vuonna 1950 yhdistyksen vakuutuskanta oli 883.329,630 markkaa. Nyt oli tehty jo 394 uutta vakuutusta vuoden aikana ja kaikkien vakuutusten yhteismäärä oli jo 2.238.
Vakuutuskanta oli jo 1.196.375.930 markkaa.

Vuonna 1947 maksettiin palaneesta omaisuudesta korvauksia yhteensä 726.015 markkaa. Sanotun vuoden tappio oli kaikkiaan 63.011,50 markkaa,
Isoimmat vakuutukset jälleenvakuutettiin. Vuonna 1950 korkein oma vastuu oli 300.000 markkaa.

Yhdistyksen toimintaan pitkäaikaisesti ovat vaikuttaneet T.J. Veikkola ja Oskari Pitkäranta. Myös J.O. Rikalainen, Jaakko Aaltonen, Väinö Juhantalo ja J. Yliknuussi
ovat suorittaneet yhdistyksen hyväksi mittavan työn.
Yhdistyksellä oli useita asiamiehiä. Heistä tulee mainita Aleksi Juhola Kasalasta, herrastuomari A. Vanhatalo ja Väinö Vainio sekä K.V. Lehtojoki.

Honkajärven kylä sähköistettiin.

Honkajärven kylän sähköistämisen loppuselvitys tehtiin 9.12.1952 kello 13 Honkajärven koululla.
Sähköistämiskustannukset olivat yhteensä 3.296.205 markkaa.
Yhteisillä kustannuksilla rakennettiin yli 6 kilometrin pituinen korkeajännitejohto Kuvaskankaan muuntajalta Honkajärven muuntajalle,
muuntajakoppi ja noin 4,5 kilometriä pienjännitejohtoa. Sähkövirta yhdistettiin 29.9.1951 klo 18.40.

Ylioppilas Arvo Salo palkittiin Nuoren Voiman liiton talvipäivillä Vilppulassa 1952 runokilpailussa I palkinnolla.

Satama-asiaa ajamaan valittiin maakunnallinen toimikunta:

Mainittuun kokoukseen tammikuussa 1952 osallistui seitsemän kuntaa edustajineen, neljä kansanedustajaa, useita talouselämän vaikuttajia ja merikarvialaisia eri alojen päättäjiä.
Kokouksen avasi maanviljelijä J.H. Mäkipuro kertoen Merikarvian satamasta ja sen merkityksestä koko Pohjois-Satakunnalle puutavaran vientisatamana
.
Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Eino Siltanen ja kansanopistonjohtaja Kaarlo Asp Kankaanpäästä sekä sihteereiksi kanttori Reino Rannikko
ja taksoitussihteeri Antero Nurminen.

Luotsi A. Peltonen, joka vuosikaudet on tehnyt paljon työtä sataman hyväksi, kertoi, että ensimmäinen väyläruoppaus tehtiin pari vuosikymmentä sitten 1930-luvulla.

Silloin saatiin noin 2 meripenikulmaa pitkä, 25 metriä leveä ja 14 jalkaa syvä ja mutkikas sisääntuloväylä satamaan. Vuoteen 1952 mennessä väylä oli maatunut vain
11,5 jalan syvyiseksi.

1950-luvulla Tynnyrikarin ankkuripaikalle johti tuolloin noin 18 jalkaa syvä väylä ulkomerelle.

Väylä tulisi syventää noin 1200 metrin matkalta 6 metriä syväksi, oli keskustelun kohde. Tie- ja vesirakennushallituksenlaskelmien mukaan väylän syvennys maksaisi
210 miljoonaa markkaa.
Peltosen mukaan vientisataman lisäksi Merikarvian sataman tuonti kasvaisi uudistuksella merkittävästi.

Satakunnan Maakuntaliiton toiminnanjohtaja Leo Rimpinen esitteli seutukaavoituksen merkitystä taloudellisten olojen pohjaa luotaessa.
Pohjois-Satakunnassa ei ole tässä suhteessa kovin hyvin edistytty. Lähinnä Rimpinen tarkoitti tällä tie- ja satamakysymyksien ratkaisemisesta yhteistuumin.
Kansanedustaja tohtori Tuure Junnila, joka jo aiemmin oli jättänyt satama-asiassa toivomusaloitteen eduskunnalle, totesi, ettei Merikarvian satamakysymystä voida ratkaista
myönteisesti yksin Merikarvian ja sen naapurikuntien voimin. Vain valtion varoista voidaan asialle tehdä jotain ja kaikki siis riippuu valtion taloudesta.
Talous tulee kohenemaan sotakorvausten päättymisen vuoksi. Näin Merikarvian satamalla on mahdollisuuksia päästä eteenpäin.
Eduskunnalle tehty aloite on ensimmäinen askel myönteiseen suuntaan. Junnila ehdotti pitäen sitä suorastaan tarpeellisena erityisen toimikunnan perustamista asiaa eteenpäin viemään.
Asia tulee lisäksi hoitaa yli puoluerajojen sotkemasta siihen päivänpolitiikkaa.

Kansanedustaja Eino E. Heikura antoi tunnustusta jo tehdylle aloitteelle, joka toteutuessaan avaisi tien teollistamiseen ja uskoi sen saavuttavan kannatusta eduskunnassa.

Kansanedustaja A. Sävelä totesi. että Pohjois-Satakunnalta puuttuu Kokemäenjoen tuoma elinhermo. Hän piti tärkeänä tieolojen kehittämistä sellaisiksi, että puutavara voidaan
tuoda helposti Merikarvian satamaan etäältäkin Pohjois-Satakunnasta. Myös kansanedustaja A. Riihimäki Laviasta antoi asialle täyden kannatuksensa.
Vastikään parantunut postiautoyhteys on oivasti parantanut näitä yhteyksiä, joten Lavia näkee Merikarvian sataman tärkeäksi myös lavialaisten mielestä.
Myös kansanedustaja K. Joukanen Laviasta toiminnanjohtaja Leo Rimpisen sanoin kannatti Merikarvian sataman kehittämistä.

Luotsi Peltonen lisäsi vielä, ettei Merikarvian satama tule rasittamaan rautatiekalustoa.

Perustettiin maakunnallinen toimikunta. Siihen valittiin Kosti Kouhi, A. Peltonen, J.O. Rikalainen, Toivo Kuusinen ja Eino Siltanen Merikarvialta.
Siikaista valittiin L. Pajunen, Kankaanpäästä K. Asp, Karviasta T. Niskala, Pomarkusta A. Sileäkangas ja A. Pohjola Laviasta.

W.M. Granfors kirjoitti Amerikasta Merikarvian kunnallislehteen 31.1.1952 toivovansa satamaa Merikarvialle. Hän toivoi, että sisäsatama tulisi mitä syvimmäksi sitä parempi.
Hän toivoi, että Merikarvian sisäsatamassa olisi yhtä aikaa 6-7 laivaa.

Merikarvian Marttayhdistys piti vuosikokoustaan Ylikylän koulussa 30.1.1952, jolloin kokouksen avasi yhdistyksen puheenjohtaja Ilona Salmi, joka nytkin johti puhetta
ja sihteerinä toimi Saara Säiläpohja. Johtokuntaan valittiin erovuorossa olleet Ebba Carlsson, Ilona Salmi ja Suoma Lehtinen edelleen ja Hilma Louhen tilalle emäntä Lea Viikilä.
Puheenjohtajana edelleen jatkaa Ilona Salmi ja varapuheenjohtajana Anni Raitala. Pitokaluston hoitajana ja vuokraajana toimii edelleen Hannele Rantala.

V.- ja U.-seura Marsin vuosikokous pidettiin työväentalossa 27.1.1952, jossa kokouksen avasi seuran puheenjohtaja Lauri Lehtonen. Kokouksessa puhetta johti Toivo Kotikumpu
ja sihteerinä toimi Pentti Tähtinen.
Toimintakertomus hyväksyttiin toteamuksella, että varsinkin toimintakauden alku oli erittäin vilkasta.
Seuran puheenjohtajaksi valittiin vuodelle 1952 edelleen Lauri Lehtonen, sihteeriksi edelleen Helmi Tähtinen, rahastonhoitajaksi edelleen Eva Tähtinen
ja jäseniksi valittiin mm Lasse Tuominen, Valtteri Niemi, Pauli Tähtinen ja Martti Tähtinen sekä varalle Maikki Kulosaari, Eero Nurmi ja Antti Järvinen.

Voimistelunohjaajiksi valittiin edelleen miehille Pauli Tähtinen, naisille Helmi Tähtinen, tytöille Maikki Kulosaari ja pojille Frans Lindroos.
Urheilutoimikuntaan valittiin Lasse Tuominen, Lauri Lehtonen, Martti Levander, Pentti Kallioinen, Olavi Laaksonen, Valtteri Niemi, Maikki Kulosaari,
Ritva Lehtinen ja Helmi Tähtinen. Huvitoimikuntaan valittiin Lasse Tuominen, Pentti ja Martti Tähtinen, Isto Pohjola, Maikki Kulosaari ja Ritva Lehtinen.
Seuran voimisteluharjoitukset pidettiin tiistai- ja torstai-iltoina kello 19-22. Urheilukaluston hoitajaksi valittiin Lasse Tuominen ja Lauri Lehtonen.
Päätettiin hankkia urheilukentälle suojalaatikko urheiluvälineitä varten. Kokouksessa oli läsnä 40 jäsentä.

Merikarvian Naisvoimistelijat ry:n vuosikokous pidettiin yhteiskoululla 4.2.1952. Johtokuntaan valittiin varsinaisiksi jäseniksi Leila Sipilä, Hilkka Ojala, Aili Lammi,
Leila Säynäjärvi, Helli Ojala, Maija-Liisa Vesanen ja varajäseniksi Laura Koskenkorva, Saara Säiläpohja sekä itseoikeutettuina voimisteluohjaajat.
Harjoitukset pidetään yhteiskoulussa maanataisin. Seuran puheenjohtajaksi johtokunta valitsi Leila Sipilän, sihteeriksi Hilkka Ojalan ja rahastonhoitajaksi Aili Lammin.

”Kyllä heillä ny on ko heill on potkastuskelkat ja polkemuspyörrät ja kaikki perkeet he tarttee” huokaili vanhus, ko näki pyörän ja potkukelkan ensi kerran.

Merikarvian Reserviupseerikerhon vuosikokous pidettiin 17.2.1952 luutnantti Paavo Huhtisen luona. Kokouksen avasi kerhon puheenjohtaja kapteeni E. Sipilä.
Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin luutnantti Lauri Anttila ja sihteeriksi luutnantti Risto Rantala.
Vuosikertomuksesta ilmeni, että kuluvan vuoden aikana on saatu valmiiksi Ämmäkariin kerholle oma kerhohuoneisto.
Kerho on voittanut Satakunnan piirin maaseutukerhojen kiertopalkinnon maastokilpailuissa.
Kerhon puheenjohtajaksi valittiin edelleen kapteeni E. Sipilä ja jäseniksi luutnantit K.G. Häyrinen, M. Pietilä, vänrikit R. Niemi ja E. Viertola
ja varalle luutnantit P. Huhtinen ja R. Rantala, Kerhon jäsenmäärä oli 28.

Merikarvian Karjalaseura vuosikokous pidettiin 17.2.1952 seuran puheenjohtaja Martti Tiittasen talossa. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Antti Muurinen,
pöytäkirjan pitäjäksi pankinjohtaja Lauri Jortikka. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Toivo Tuuli ja Sirkka Mustonen.
Vuosikertomuksesta ilmeni, että seura oli ollut järjestämässä Kalevala-juhlaa ja kesäjuhlat sekä kokoontunut joka toinen viikko ompeluseura- ja keskusteluiltoihin,
joihin osanotto on ollut vilkasta pitkistä matkoista huolimatta. Ne on aina pidetty jonkun kotona. Jäsenmaksu oli 50 markkaa perheen päältä ja muilta 30 markkaa.
Johtokuntaan valittiin erovuoroiset Toivo Tuuli, Sirkka Mustonen ja Eino Seitilän tilalle Lauri Jortikka. Varsinaisiksi tilintarkastajiksi tulivat myymälänhoitaja
Nestor Hyypiä ja maanviljelijä Antti Muurinen. Varalle rouvat Irja Huhtinen ja Aune Jortikka.
Huvitoimikuntaan Toivo Tuuli, Aino Varkama, Impi Putus, Toivo Hirvonen, Arvo Hirvonen, Lahja Salo, Elli Tiittanen ja Aarne Putus.

Merikarvian kansakoululaisten hiihtomestaruuskilpailut pidettiin 15.2.1952 Alakylän koulun maastossa. Mukana oli 12 koulusta noin 90 hiihtäjää.
Kilpailtiin kunnanvaltuuston lahjoittamista kiertopalkinnoista. Kunnan koulujen mestariksi tuli Ahlströmin koulu, toisena Köörtilä ja kolmantena Satama.
Tyttöjen mestariksi tuli Sataman koulu, toinen Ahlström ja kolmas Kuvaskangas. Poikien mestari oli Erkki Ranta, Ahlströmin koulusta, toinen Aulis Saine
Sataman koulusta ja kolmas Mikko Sinervä Köörtilän koulusta ja neljäs Seppo Siltanen Lammelan koulusta.
Tyttöjen paras oli Sirkka Jokisalo Sataman koulusta, toinen Terttu Tammisto Ahlströmin koulusta ja kolmas Maija Kalaranta Sataman koulusta
ja neljäs Riitta Jokisalo Sataman koulusta.

Koittankoski voitti Lauttijärven Lukon järjestämän kyläosastojen viestinhiihdon 20.2.1952, jossa kilpailtiin kauppias Lauri Autimon lahjoittamasta
komeasta kiertopalkinnosta. Voittajajoukkueessa hiihtivät J. Korpunen, V. Korpunen ja Olli Korpunen.

Lauttijärven Lukon vuosikokous pidettiin 10.2.1952 Pohjoisen Maamiesseuran talossa, jossa pakalla oli 35 seuran jäsentä. Kokouksen puheenjohtajaksi
valittiin kauppias K.G. Häyrinen ja sihteeriksi A. Kunnasmaa.
Seuran puheenjohtajaksi valittiin Häyrinen ja jäseniksi johtokuntaan M. Jylhänkoski, R. Autimo, A. Kunnasmaa, T. Korpunen sekä A. ja P. Ahola.

Satama-asiaa ajettiin Helsingissä:

Helmikuun alussa 1952 kävi Helsingissä Pohjois-Satakuntaa edustava lähetystö selostamassa kansanedustajille Merikarvian sataman ja sen ulkosataman kehittämismahdollisuuksia,
josta kansanedustaja T. Junnila oli tehnyt eduskunta-aloitteen.

Lähetystössä oli 11 edustajaa Merikarvialta, Siikaisista, Pomarkusta ja Laviasta sekä paikallisista vaikuttajista kunnanvaltuuston puheenjohtajan Eino Siltasen johdolla.

Merikarvian Innon vuosikokous pidettiin Ahlströmin koululla helmikuun lopulla 1952. Kokouksen puheenjohtajana toimi Erkki Itäkylä ja sihteerinä H. Vainio.
Seuran puheenjohtajaksi valittiin edelleen E. Anttila, ja varalle E. Itäkylä. Johtokuntaan heidän lisäkseen valittiin R.Rantala, M. Ratala, E. Viertola ja varalle
V. Vuorinen ja R. Kohvakka.

Ukko-Pekka hiihdot pidettiin yhteiskoululla 24.2.1952. Luokkienvälisen kilpailun voitti II b-luokka ja luokka sai vuodeksi haltuunsa Mannerheim-reliefin.
Paras poikien sarjassa oli II luokan V. Kaukosalmi, toinen A. Tuomiluoma ja kolmas V. Nieminen.
Tyttöjen paras oli Riitta Salmi III luokalta, toinen Pirkko Salo ja kolmas Sinikka Nieminen.

Kunnan hiihtomestarit vuonna 1952 olivat: Yleinen sarja 15 km, voittaja Viljo Vuorinen, toinen Arvo Hirvonen.
Alle 19 v sarjan voitti Olli Korpunen, toinen Jorma Peltoniemi ja kolmas Voitto Korpunen.
Alle 16 v. sarjan paras oli Olavi Laine, toinen Pentti Vainio ja kolmas Seppo Vihervuori.
Alle 13 v. paras oli Unto Nieminen, toinen Jorma Laine ja kolmas Ilmari Kanerva.
Naisten paras oli Elvi Vuorela, toinen Raija Rikalainen ja kolmas Maija Itäkylä.
Tyttöjen sarjan paras oli Riitta Salmi, toinen Pirkko Salo ja kolmas Sirkka Salo ja neljäs Irja Salo.

Merikarvian Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen säännöt vahvistettiin 29.2.1952 oikeusministeriössä.
Seura perustettiin jo 7.8.1949. Kokoonkutsujana toimi opettaja Ines Tommila, joka oli kutsunut 26.3.1952 kunnanhuoneelle yhdistyksen
jäsenet ja asiasta kiinnostuneet henkilöt.

Valittiin mm jäsenkerääjät kunnan eri kyliin: Yrjö Haanpää, J.H. Mäkipuro, Lauri Laurila, K. Kantola, Väinö Vainio, Aino Tommila, K. Taimi,
Kalle Hirvikoski, Vihtori Tarkkio, Väinö Kallio, H. Meura, Eeva Autimo, Hanna Peltomäki, Juhani Aitasalo, Leo Salokanta, H. Bondfolk,
O. Rimpiranta, A. Peltonen, P. Kyläkoski. Kunta on antanut vanhan viljamakasiinin esineiden säilytyspaikaksi.
Siis ripeään toimintaan vanhojen muistojen vaalimisessa oli yhdistyksen tulevana mottona.

Merikarvian satamahanke ei saa kuolla kirjoitti K.V. Lehtojoki 17.4.1951 Merikarvian kunnallislehden N:o 16 seuraavasti:
”Lehtojoki kiinnitti kirjoituksessaan huomionsa satamasta lastatun puutavaran määriin. Hän totesi, että ilmoitetut määrät ovat sikäli virheellisen pienet,
että osa puutavarasta lastataan vielä osin Mäntyluodossa, jolta osin määrä menee Mäntyluodon hyväksi tilastoissa”
.
Eduskunnassa käydyssä keskustelussa satama tappioksi luettiin täältä puuttuvat isommat teollisuusyritykset, jolloin anottua väylää ei tarvita.

Lehtojoki toivoi satama-asian edelleen pysyvän kunnassa tärkeänä eteenpäin vietävänä hankkeena.
Hanketta edistäisi, kun saadaan oikeat puutavaramäärät kirjoihin ja tilastoihin oikeina lukuina.

Vielä vanhoista sahoista kirjoittaa V.J. Laaksonen Kanadasta mm seuraavasti:

”Oskari Erkkilällä oli ns. Kallelan saha, jota myös Valkee-sahaksi kutsuttiin Honkajärvellä. Se sijaitsi Kallellan ja Sillanpään talojen puolivälissä
noin sata metriä maantien länsipuolella. Se rakennettiin syksyllä 1882. Sahalle tuotiin hevosilla Porista höyrykattila.
Tätä kattilaa kutsuttiin häräksi, kun sillä oli ikään kuin sarvet eli luukun kannet.

Saha valmistui vuonna 1882 syksyllä. Kallela oli ostanut sahaa varten Renviikin ja Peltomaan tukkimetsät. Heti rekikelien alettua alkoi sahan toiminta.
Sahan miehiin kuuluivat sahanasettajana Kusti Äijälä Lankoskelta, lämmittäjä -koneenkäyttäjä Jaakko Kalliomäki Honkajärveltä, tyvisahuri
Swanvikin Kaisan toinen aviomies Jalasjärveltä kotoisin, ladvasahurina Jussi Hjerp, joka oli Malakias Swanvikin vävy sittemmin Nevala,
sirkkelin tyvimiehenä Oskari Haanpää, ladvamiehenä pikkutuvan Jaska, Kulmalan vävy.
Repsikan virkaa hoiti Jusi Hjerp myös oman toimensa ohessa.
Saha paloi keväällä 1892. Tulipalo ei levinnyt lautatarhaan.
Vuotta myöhemmin eräät Träsviikin isännät ostivat palossa eheänä säilyneen höyrykoneen. Träsviikin rakennettiin oma tarvesaha.

Siikaisten-Merikarvian Puhelinosakeyhtiön toiminasta kerrottiin vuonna 1951.

Merikarvian Yksityisyrittäjien vuosikokous pidettiin 19.5.1952, jonka avasi yhdistyksen puheenjohtaja kauppias Jaakko Kankaanpää.
Sihteerinä toimi kauppias Robert Kohvakka. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen Jaakko Kankaanpää, sihteeriksi kauppias Ensio Väre,
rahastonhoitajaksi kauppias Tyko Venho. Jäseniksi valittiin myös kauppiaat S. Salo, J. Hyrskylahti, K.G. Häyrinen ja H. Ruoho.

Merikarvian Marttayhdistys 10-vuotias:

Yhdistys vietti 10-vuotisjuhlaa pienen juhlan merkeissä. Tilaisuuteen oli kutsuttu Lauttijärven, Noormarkun ja Porin marttoja.
Juhla alkoi osallistumisella jumalanpalvelukseen Merikarvian kirkossa, josta siirryttiin kirjailijakotia katsomaan.
Käytiin Erkkilässä katsomassa ompelukurssien päättäjäisnäyttelyä. Sen jälkeen oli aamiainen rovastilassa.
Tutustuttiin vielä terveystaloon ja Ollinmäkeen.
Näsillä alkoi kello 14 varsinainen juhla. Yhdistyksen historiikin esitti Saara Säiläpohja, lausuntaa esitti Ester Vihervuori.
Duettoja Anni Peltomäki ja Tyyne Lehtonen.
Kronikan esitti Kaisa Vapaatalo. Ilona Salmi luki piiriliiton tervehdyksen. Tilaisuus päättyi Martta-hymniin.

Historiikista selvisi mm seuraavaa:

”17.3.1942 kokoontui joukko naisia Sataman kansakoululle opettaja Ines Tommilan kutsumanan pohtimaan Marttayhdistyksen perustamista paikkakunnalle. Tilaisuuteen oli kutsuttu
Hämeen-Satakunnan Marttapiiriliiton sihteeri -konsultti Saimi Latonen tekemään selkoa marttayhdistysten toiminnasta.

Yhdistys perustettiin. Perustava kokouksen puheenjohtajana oli opettaja Ines Tommila ja sihteerin- opettaja Aili Valkolahti.
Kokouksessa ilmoittautui 44 jäsentä uuteen yhdistykseen.

Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi opettaja Ines Tommila, varapuheenjohtajaksi rouva Anni Raitala, sihteeriksi opettaja Aili Valkolahti, rahastonhoitajaksi
emäntä Aili Rikalainen ja jäseniksi rouvat Kyllikki Esko ja Jenny Hurtola sekä varajäseniksi rouvat Lempi Juhola, Elli Välimaa ja Maija Vuori.

Johtokunnassa ovat kymmenen vuoden aikana toimineet Ines Tommila, toimi puheenjohtajana aina vuoteen 1948 saakka.
Hänen tilalleen valittiin vuonna 1948 puheenjohtajaksi rouva Hilja Ravi, joka muutti pois paikkakunnalta melko pian.
Puheenjohtajan tehtäviä hoitikin varapuheenjohtaja Anni Raitala, kunnes seuraavassa vuosikokouksessa puheenjohtajaksi
palasi opettaja Ines Tommila..
Vuona 1950 valittiin uudeksi puheenjohtajaksi rouva Ilona Salmi.
Anni Raitala on ollut koko kymmenvuotisajan toiminnassa mukana.
Sihteerinä toimi vuosina 1943-44 rouva Helli Ojala, vuonna 1945 Ilona Salmi sekä vuonna 1950 sihteeriksi tuli Saara Säiläpohja.
Vuonna 1951 sihteeriksi valittiin opettaja Ester Vihervuori.

Rahastonhoitajana toimi pitkään Aali Rikalaien ja vuona 1948 Saara Säiläpohja. Vuonna 1951 rahastonhoitajana oli Anni Peltomäki

Johtokunnan jäseninä ovat toimineet Kyllikki Esko vuoteen 1942. Jenny Hurtola 1942-47, Helmi Salmela 1943-45, Ebba Carlsson 1944-52.
Ida Hirvonen 1949-50, Anni Peltomäki 1951-52 ja Hilma Louhi 1950-52.
Varajäseninä ovat toimineet Elli Välimaa 1942-43, Lempi Juhola 1942, Maija Vuori 1942-43, Pirkko Rusila 1944-47, Suoma Lehtinen 1944-1952,
jolloin hänet valittiin varsinaiseksi jäseneksi. Siiri Lehtonen 1947-1952 ja Lea Viikilä valittiin 1952.

Yhdistyksen toiminnasta mainittakoon, että erilaisia kursseja yhdistys on järjestänyt. Ompelukursseja, joissa opettajana on ollut Helmi Erkkilä.
Ruoanlaittokursseja, tallukaskursseja ja puutarhakursseja on myös järjestetty.

Alkuvuosina Marttatyttö toiminta oli vilkasta, mutta tytöt siirtyivät sitten Seurakuntanuoriin.

Yleisöjuhlia on järjestetty. Äitienpäiväjuhlat, Kalevalajuhlat, kodinjuhlat sekä pikkujoulujuhlat.
Lisäksi on käyty tervehdyskäynnillä kunnalliskodissa.

Retkiä on tehty mm Poriin, Noormarkkuun ja Lauttijärvelle sikäläisten Marttojen vieraiksi.
Myyjäisiä on järjestetty kerran tai kahdesti vuodessa.

Vuonna 1947 hankittiin 100 hengen pitoastiasto, jota on täydennetty. Sitä on runsaasti lainattu korvausta vastaan.

Yhdistys osallistui kirjailija Matilda Roskin- Kalliolan muistoreliefin kustannuksiin. sekä terveystalon hankittiin pöytälamppu omistuskirjoituksin.


Merikarvian yhteiskouluun otettiin uusia oppilaita I luokalle: Iris Valkonen, Sakari Aartelo, Sirpa Valli, Sirkka-Liisa Valkonen, Eila Vanhatalo, Kyllikki Uusitalo, Olli Uusitalo,
Antti Jaakkola, Pirkko Peltola, Antti Jurkkala, Rauno Rantala, Marjatta Aittamäki, Heikki Hakosalo, Raili Huhtinen, Aila Linden, Marjatta Lahtonen, Lauri Hakosalo, Timo Koivisto,
Saara Ylikerttula, Irja Salo, Jouko Stenvall, Saara Kuusinen, Soile Elovaara, Pentti Peltomäki, Kaarina Penttilä, Timo Lammi, Maija-Liisa Vähätalo, Aino Mahlamäki, Toini Mattila,
Anna-Liisa Nieminen, Veikko Heikkilä, Tuulikki Tarkkio, Sirkka Sarjonen, Arja Stark, Pentti Koskinen, Antti Erkkilä, Aili Viitanen, Teuvo Leutonen, Kaisa Itäkylä ja Simo Järvenpää.

Ensimmäiselle luokalle pääsemiseksi oli edellytyksenä 9-13 vuoden ikä ja kansakoulun neljän luokan oppimäärä. Koulun lukukausimaksu oli 3.000 markkaa; sisaruksista vanhin maksaa
koko maksun, muut puolet siitä. Varattomilla ja vähävaraisilla oli mahdollisuus saada johtokunnalta vapautus tai alennusta maksuun.

Koulusta V-luokalta pääsivät keskikoulun suoritettuaan seuraavat henkilöt: Lea Ahti, Hillevi Erkkilä, Kalervo Erkkilä, Leena Heilä, Terttu Jortikka, Irma Kallava, Jorma Kotoharju,
Leila Lahdenvaara, Kalevi Lamminen, Tuovi Lehtonen, Kerttu Mikkola, Paavo Mustonen, Kosti Peltomäki, Liisa Peltomäki, Anna-Liisa Peltonen, Annikki Pitkäranta, Altti Purosalo,
Sinikka Rantala, Irja Salo, Tapani Salokanta, Heikki Vainio ja Kalevi Österman.

Koulun johtokuntaan kuuluivat Merikarvian Yhteiskoulun Osakeyhtiön valitsemat henkilöt: Puheenjohtajana rovasti V.E. Raitala, varapuheenjohtajana postinhoitaja Katri Hakasalo,
Hanna Alho, Toivo Lehtinen oli taloudenhoitaja, K.G. Häyrinen rahastonhoitajana, N. Ylipaasto, sekä varajäseninä V. Ojala, O. Pitkäranta ja Ottilia Rantamäki.
Koulun vanhempainneuvostoon kuuluivat valtuuston valitsemat henkilöt: Puheenjohtajana Julius Viertola, Martta Pitkäranta, Erkki Itäkylä, Viljo Saine ja Reino Salo.

Merikarvian Yhteiskoulu Osakeyhtiön varsinainen yhtiökokous pidettiin 31.7.1952 yhteiskoululla:
Kokouksen puheenjohtajana toimi rovasti V. Raitala, sihteerinä rehtori Leila Säynäjärvi.
Hyväksyttiin vuoden 1953 talousarvio, joka päättyi 6.802.538 markkaan.
Johtokuntaan valittiin erovuoroisten tilalle jatkamaan K. Häyrinen ja varajäsen O. Pitkäranta ja valittiin Ylipaaston tilalle varsinaiseksi jäseneksi Toivo Vanhatalo. Yhtiön vuosivoitto oli 61.523 markkaa.
Merikarvian Yhteiskoulussa 1.9.1952 ennätysmäärä oppilaita eli 254 oppilasta mm 1a luokalla on 33 ja 1b luokalla 33 oppilasta. II ja III luokilla on myös rinnakkaisluokat.

Osuusliike Kansa ryhtyi rakentamaan Ylikylään uutta liike- ja asuinrakennusta.

Köörtilän Kiri on uusi urheiluseura Merikarvialla
Seura perustettiin syyskuussa 1952 Köörtilän maamiesseuran talossa. Puhetta johti Stig Hasselström ja pöytäkirjaa piti Taito Niemi.
Perustettiin SVUL:n alainen urheiluseura, joka sai nimekseen Köörtilän Kiri. Puheenjohtajaksi valittiin Stig Hasselström, varapuheenjohtajaksi Pentti Penttilä,
sihteeriksi Veikko Kumpuselkä, rahastonhoitajaksi Esko Kumpuselkä ja jäseniksi Aulis Viitala ja Jorma Heikkilä sekä varajäseniksi Oiva Länsitalo ja Eelis Vanhatalo.

Trollssin Reippaan urheilukilpailuissa Trollssin kentällä 17.8.1952 seurasi 200 hengen yleisö kisoja, joissa oli runsaasti osanottajia eri yleisurheilulajeissa.
Miesten 100 metrin voitti Merikarvian Innon R. Kallioinen 12,0. Toisena oli Lauttijärven Lukon A. Myllykallio 12,1 ja kolmas Merikarvian Innon L. Peltonen 12,1.
Pituushypyn voitti Lauttijärven Lukon T. Lahtinen 590, toinen Innon L. Peltonen 589.
19-vuotiaiden kuulan voitti Innon Paavo Hirsimäki 13,06.
17-vuotiaiden 100 m juoksun voitti Trollssin Reippaan Raimo Aalto 12,5
14-vuotiaiden 60 metrin juoksun voitti Merikarvian Innon Antti Mäkipuro 8,2 ja toisena oli Lauttijärven Lukon Torsti Peltoniemi 8,6.
Kuulan voitti Torsti Peltoniemi 12.26 ja toinen oli H. Mäkipuro 10,68 ja kolmas Innon O. Jakonen 10,33.

Merikarvian yhteiskoulun luokkien välinen poikien kolmiottelu käytiin 17.9.1952 yhteiskoulun pihamaalla ja maantiellä. Lajeina olivat kuula, pituushyppy ja 60 metrin juoksu.
Veli Nieminen (V luokka) työnsi kuulaa 17.78 ja Raimo Aalto (III luokka) juoksi 60 m ajassa 7,3.
1a-luokka: Kalevi Liutala 9.2, 8.31 ja 369= 67,9p, toinen Jorma Venho 9,7-5,35-425= 49,5 ja kolmas Lauri Hakosalo 9,5-5,22-387=45,7.
V-luokan paras oli V. Nieminen 7,5-17,78-569, toinen Antti Yliknuussi 7,7-13,75-542= 156,6.
IIIb luokan paras oli Raimo Aalto 7,3-13,43-550= 170,3.

Honkajärven koulun ulkorakennuksen perustusta kaivettaessa vuonna 1952 löydettiin vanhoja rahoja.
Aiemmin samalta paikalta on löydetty miekka. Aikaisemmin tällä paikalla on ollut ns. Pärra-Erkin talo.
Lisäksi tällä paikalla on 1808-09 sodan aikana tätä tietä perääntynyt kenraali von Vegesakin joukko olisi tällä paikalla kahakoinut venäläisten kanssa,
joista yksi kaatunut olisi haudattu lähelle löytynyttä rahakätköä. Näin tiesi kertoa asiaa selvittänyt K.V. Lehtojoki.

Merikarvianjoen perkaustyö on saatettu loppuun10.12.1952:

Loppukokous pidettiin kunnanvaltuuston kokoushuoneessa. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin yli-insinööri A. Schroderus ja sihteeriksi piiri-insinööri Yrjö R. Saarinen.
Insinööri A.S. Veräväinen esitteli asiaa ja kertoi, että loppuun suoritettu Merikarvianjoen perkaustyö, joka käsittää meren ja Lankosken välisen jokiosan, on saanut alkunsa
Merikarvian, Siikaisten ja Pomarkun sekä Kankaanpään, Honkajoen ja Karvian kuntien tekemän anomuksen perusteella.

Valtioneuvosto on 20.12.1923 myönsi varat Karvianjoen tutkimusta varten juuri Merikarvian, Pomarkun ja Siikaisten kuntien alueella ja vielä 1925 jälkimmäisten edellä
mainittujen kuntien alueella.
Tutkimusta johtamaan valittiin silloinen apulaismaanviljelysinsinööri P.W. Nuutila. Hänen toimestaan tutkimuksesta tehtiin vuosina 1925-28 Karvianjoessa merestä Karvianjärveen
saakka sekä useassa sivuvesistössä.

Keväällä 1929 tutkimustyö siirrettiin Satakunnan ylimääräiselle piirille, jota johti insinööri Niilo Hermonen. Hän laati Merikarvian kunnan alueella olevan Merikarvian-joki –nimisen
jokialueen perkaussuunnitelman.
Osakkaat hyväksyivät suunnitelman 23.9.1932.
Toimitsijamiehiksi määrättiin Oskari Pitkäranta, Fredrik Kouhi, Juho Oskari Rikalainen ja Erkki Itäkylä. Pitkäranta oli päätoimitsija.

Vesistötoimikunta antoi lupapäätöksen 31.1.1935.

Perkauksen alainen jokiosa käsitti yli 20 km ja sen kustannusarvio oli 4,5, miljoonaa markkaa. Hyötyala oli 710,66 ha. Työ jaettiin neljään osaan. Lukkarinstrikan, Landstrikan, Salmelan kosken,
Änssrikan ja Kräninkosken alue muodostaa I työvaiheen.
Piinukosken, ja Pyttengin sekä kylänkosken niskan siivous toisen työvaiheen.
Vaadinkosken ja sen yläpuolella noin 1400 metrin pituiset ahtaat jokiosat sekä Vaadinkosken järjestelypadon.
Puu- eli Friikosken sekä niiden yläpuoleista jokiosaa noin 500 metriä, Kallenginstrikan, Strikan sillan sahin,
Sonninginstrikan, Lankosken väärän haaran kosken sekä kaksi sivu-uomaa ja Lankosken alaosan siivousta.


Mielenkiintoisa vuosi siis vuosi 1952 olikin.
Paljon entisyydestä selviää tästä katsauksestakin…

Virpolasta kotiseututerveisin

Lauri Hakosalo




Vuonna 1937 maataloushallitus myönsi perkaustyön aloittamista varten määrärahan ehdolla, että osakkaiden takaisinmaksettavaksi valtinlainaksi jää 800.000 markkaa. Työt aloitettiin vuonna 1937 Turun piirin toimesta. I työosa saatiin valmiiksi vuonna 1940 ja toisestakin työryhmästä sen alaosan siivous ja Piinukosken perkauksesta puolet. Työn siirryttyä Tampereen piirille tuli sotien takia töiden pysähtyminen. Töitä jatkettiin sitten osin talvisin työllisyystöinä tai konetyönä. Vuoden 1950 työt saatiin pääosin tehtyä rakennusmestari N. Kaasisen johdolla. Tämän kälkeen töitä johti rakennusmestari A. Harjula.
Perkkaustyön aikana on jouduttu poistamaan maata noin 230.000 kuutiometriä, josta savea ja turvetta on noin 55.000 kuutiometriä. Kivistä moreenia on poistettu noin 147.000 kuutiometriä sekä kivikkoa ja kalliota noin 28.000 kuutiota. Lisäksi on rakennettu Salmelan ja Strikan sillat, jotka eivät olleet alkuperäisessä suunnitelmassa mukana. Näiden rahoittamiseen ovat osallistuneet myös kunta ja tien käyttäjät. Vaadinkosken järjestelypadon rakentamista tehtiin Merikarvian Sähkö Oy:n kanssa sopimus. Perkauskustannukset nousivat kaikkiaan noin 66,5 miljoonaan markkaan. Työmaan rahastonhoitajana oli koko ajan Oskari Pitkäranta. Jokiperkaus toi lisää maata noin 700 hehtaaria ja antoi monelle merikarvialaiselle työtä, josta kunnanvaltuuston puheenjohtaja kunnan puolesta lausui kiitokset. Piiri-insinööri Saarinen arveli, ettei Merikarvianjoessa vesi nouse enää korkealle.