Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1959

Lauri Hakosalo

Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1959

Merikarvian yhteiskoulun historianopettaja Heikki Anttila, myöhemmin hän toimi Kauvatsalla kirkkoherrana, kokosi tietoa Merikarvian entisyydestä ja innosti historiasta kiinnostuneita oppilaitaan myös tutustumaan oman pitäjänsä historiaan. Lauri Hakosalo oli yksi hänen oppilaistaan, jolle hän herätti kipinän tutkia entisyyden asioita.

Heikki Anttila:
Ylikylässä asuva 95v. Frans Oskari Koskinen muistelee, että hänen nuoruudessaan vielä oli käytössä kestikievarilaitos. Niitä oli Tuorilassa, Siikaisissa,
Lankoskella, Pirttijärvelläja noin kaksi kilometriä Kellahden tienhaarasta Merikarvialle päin olevalla Ristikalliolla, jossa silloin oli myös Ahlaisten sepänpaja.

Koskinen itsekin joutui suorittamaan kestikievarikyytiä ns. hollikyytiä., jota talolliset vuoron perään tekivät. Nimismies asui tuolloin Kuvaskankaalla ja oli nimeltään Pettersson, jonka tyttärellä Elin Petterssonilla oli kirjakauppa kirkonkylässä.
Koskinen muistaa ajan, jolloin nykyinen Impivaaran-nimisen talon nimi vielä oli Ahlström ja josta talosta lähti yksi Suomen suurimpia liikemiehiä.

Vanha Norrgårdin herra antoi paikalle nimen Impivaara, jota omana nimenään käytti, kun talo hänelle joutui viime vuosisadan loppupuolella.
Tämä Impivaara oli oikealta nimeltään J.W. Norrgård, vanhan Norrgårdin poika. Perikunta ei kuitenkaan kyennyt hoitamaan hänen kannattavia sahaliikkeitänsä.

Ylinen saha, (lähellä sähkölaitosta), Jukolan saha, ja yksi sahalaitos Pomarkussa J.W. Norrgårdin hallussa oli, vielä Tuorilakin. Sahaliike joutui perikunnalta
Reposaaren Höyrysaha Oylle.
Maatilat eli Norrgård, Malmi ja Markku perikunta myi liikemies Ritalalle, Porista, mutta Ritala menetti ne Forssan tehtaitten omistajalle Julinille, joka myi edelleen tilat:
Malmi myytiin palstatiloiksi mm Veikkolalle. Markun tilan osti apteekkari Huhtinen.
Professori Osara ja metsänhoitaja Kaivola ostivat Malmin ja Norrgårdin metsäalueet.

Fredrik Kouhi taas osti Osaralta Norrgärdin viljelysmaineen 1930-luvun alussa.

Koskinen kertoo, että hän oli Merikarvian höyrysahalle tuomassa ”onkapannua” Porista, jolloin avussa oli satoja miehiä ja konepajan reet onkapannun alla.

Koskinen tuli Merikarvialle Siikaisista 1890 ja silloin täällä oli vain yksi kauppaliike eli Lindenin kauppa satamassa.

Tarkkilan talo on siinä, missä Lindenin poika Kustaa piti kauppaa.

Sitten tuli Snellman Laviasta vuonna 1892. Hänellä oli kauppa lähellä satamaa, mutta hän itse asui siitä noin parin kivenheiton päässä sisämaahan päin,
(Rairon talo).

Seuraavat kaupat olivat Värenmäellä oleva Virtasen kauppa, entisen kauppias Mäkisen paikalla ( Tapio Vären kauppa) ja Kansallis-Osake-Pankin talon paikalla on ollut Popoffin kauppa (nykyisen Riihivaaran isä).

Erkkilän paikalla oli eräs Nyholm niminen kauppias. Värenmäellä oli konekauppias Toivonen, (nykyisin pitää kauppaa tyttärenpoika), joka tuli Jokioisista 1909.

Väre alkoi leipurinliikkeensä v. 1922, mutta sitä ennen oli jo Virtasella leipuriliike, jossa myös myytiin ruokatavaraa.

Pitäjässä on ollut apteekki nykyisellä paikalla, mutta sen vanha rakennus on siirretty Ollinmäkeen ja se on rouva Tommilan hallinnassa.

Uusi apteekkirakennus tehtiin jo ennen apteekkari Huhtisen Merikarvialle tuloa. Huhtinen osti edellä mainitun Markku-nimisen kantatalon Vanhasta Norrgårdista,
sillä Norrgårdiin on kuulunut kolme taloa: Norrgård, Markku ja Malmi. Markun talo sijaitsi Itäkylän (Österby) ja Ala-Knuussin välissä, Jumpin talon navetan takana.

Yhteiskoulu on uusi asia, vasta 1920-luvun alkupuolelta. Sekin oli alkuaan Impivaaran talossa, sittemmin Ollinmäessä, rouva Tommilan talosta etelään.

Seppiä oli Merikarvialla ennen useita. ”Vaskiseppä” Strandbergin paja oli paikalla, mitä nimitettiin Sepän mäeksi, lähellä Näsin taloa, siinä missä on ollut Mauno Saarisen
kahvila sittemmin.
”Knuussin seppä” oli lähellä Ylistä Knuussia. Hän oli yleinen pitäjän seppä.

Suutareita oli useita ja he valmistivat pieksukenkiä. Kengät tehtiin saumoilla, pohjia ei naulattu. Myös pieksusaappaita tehtiin.
Pieksukengät sidottiin nauhoilla. Talolliset itse parkitsivat nahat suurissa ammeissa. Ensin ne olivat kalkissa jonkin aikaa, että karva lähti pois.
Siten vasta ne laitettiin parkkiin.

Talviaikana käytettiin jalkineina toppitollukkaita, mutta nahkapohjaisia tollukkaita ei juurikaan näkynyt.
Lehmän koipinahasta parkitsemattomana valmistettuja koipikkaita oli jokusella. Räätäleitä ei paljon ollut.

Työvaatteina miehet käyttivät ainakin kesäisin rohtimista tehtyjä hurstihousuja ja samasta kankaasta tehtyä pitkää mekkoa. joka vedettiin muiden vaatteiden päälle.
Oli käytössä vielä 1910 vaiheilla eri puolella satakuntaa.

Työhön mentiin varhain, heinänaikaan mentiin heinään klo 2-3-aikaan, kasteen aikana. Vikahteina (Viikate) käytettiin sekä suora että väärävarsi vikahdetta,
mutta väärävarsi oli Siikaisissa yleisempi.

Heinämaat olivat enimmäkseen luonnonniittyjä ja heiniä korjattiin latoihin sapiloilla, taljoilla tai takkavittoilla.
Ruokana oli heinänteonaikana viiliä, leipää voita. Viili oli puuleileissä. Heinänaikana syötiin
4 kertaa päivässä, tavallisten kolmen aterian lisäksi ns. pikkusuurus klo 4 aamulla, yleensä ennen niitylle menoa.

Viljojen puinti suoritettiin joko varstoilla tai kepakoilla. Kepakoilla tapettiin kaurat, jolloin miehet polvillaan ollen löivät kauroja.

Kepakoksi kelpasi kuusen oksakin, mutta usein lyötiin myös seisaaltaan kepakolla, jolloin kepakko oli väärä ja suurempi.

Ensimmäiset tappurit tulivat käytäntöön aikaisintaan 1880-luvulla.


Merikarvian Lukon vuosikokous pidettiin Kuvaskankaan kansakoululla 25.1.1959. Opettaja Heikki Mattila avasi kokouksen todeten, että seuran toiminta on
edelleen laajentunut ja vilkastunut, johon osaltaan on vaikuttanut seuran laajennuttua toimimaan koko pitäjän alueella. Seura voitti neljä seuraotteluaan
naapuriseuroja vastaan yleisurheilussa. Hiihtokilpailuja on myös ollut runsaasti. Osanottajia eri lajeissa on ollut yhteensä 469.
Katsomorakennus on saatu, samoin toimistorakennus. Seuran puheenjohtajaksi valittiin edelleen Heikki Mattila ja jäseniksi Antti Ahola, Jouko Kunnasmaa,
Vilho Pihlava, Lea Nummelin, Antti Karipalo, Onni Korpunen, Eero Tarkkio, Aimo Kunnasmaa, Veikko Mattila ja Raimo Lehtimäki.

Merikarvian Naisvoimistelijoiden vuosikokous pidettiin helmikuussa 1959 yhteiskoululla. Johtokuntaan valittiin Leila Sipilä, Hilkka Ojala, Aili Lammi,
Helli Ojala, Maija-Liisa Vesanen, Leila Säynäjärvi sekä varalle Helena Lehtinen ja Laura Koskenkorva.

MeLun nappulahiihdoissa helmikuussa 1959 alle 8v. sarjan paras oli Asko Ahola ja alle 12v paras oli Seppo Hirvonen ja alle 14v paras oli Pekka Rajala
sekä alle 14v tyttöjen paras oli Liisa Pohjatalo.

Ouran poikien partiolupausjuhla, jossa yhdeksän kuukautta toiminut partiolippukunta Ouran Pojilla oli harras juhla, kun seitsemän poikaa antoi partiolupauksensa.
Samalla vihittiin Pohjatalossa oleva kokoontumispaikka koloksi. Kutsuvieraina olivat vanhempia. Nahalle tekstattu partiolaki oli seinällä kaikkien nähtävänä.
Kirkkoherra Teuvo Innola vihki partiokolon käyttöönsä. Suomen lipun äärellä seitsemän poikaa antoivat partiolupauksensa ja saivat lippukunnanjohtaja Aarno Staufferilta
sinisen partiohuivin onnittelujen kera. Partiokolon tupaantuliaiskahvit juotiin Staufferin kotona.
Lauri ja Heikki Hakosalo olivat ensimmäisten lupauksenantajien joukossa.

Marsin vuosikokous pidettiin helmikuussa 1959 ja seura puheenjohtajaksi valittiin edelleen monivuotinen puheenjohtaja Lauri Lehtonen, sihteeriksi
Pentti Väkinen ja rahastonhoitajaksi Pentti Tähtinen sekä jäseniksi Lasse Tuominen, Veikko Pohjola, Valtteri Niemi ja Jaakko Laine sekä kolme
varajäsentä Väinö Sundelin, Eero Nurmi ja Pauli Tähtinen.

Merikarvian Marttayhdistyksen vuosikokous pidettiin 12.2.1959 Koskenniemellä. Puheenjohtajaksi valittiin Anni Raitala.

Merikarvian yhteiskoulun Urheiluseura Nastan Jouko Elevaara voitti Satakunnan Oppikoulujen urheilijain hiihtomestaruuskilpailuissa alle 16v. 5 km hiihdossa.
Yli 16v sarjassa Kosti Sundelin oli neljäs ja tyttöjen yli 15v sarjassa M-L. Kalaranta oli neljäs ja alle 15v. sarjassa Anita Westerlund oli viides.
Osanottajia sarjoissa oli noin 20.

Kunnan hiihtomestareiksi hiihtivät Olli Korpunen, Arvo Hirvonen, Veikko Tarkkio, Pentti Rikalainen, Marja-Leena Kalaranta ja Aino Alinen.

Yhteiskoulun Ukko-Pekka hiihdot hiihdettiin 11.2.1959 ja paras poikien sarjassa oli Kosti Sundelin VI luokalta, Tapio Blomberg V luokalta, Antti Majamaa IVa luokalta,
Matti Nieminen IV b luokalta, P. Heinonen III a, J. Elevaara IIIB, E. Santala IIa, H. Mustonen IIb, H. Metsäniemi Ia, S. Hirvonen Ib.
Tyttöjen paras oli Anita Westerlund, toinen Marja-Leena Kalaranta, kolmas Ritva-Liisa Uusitalo, neljäs Arja Raitokivi, viides Kaisu Sohlström, kuudes Ritva Venho

Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristi myönnettiin J.H. Mäkipurolle vuonna 1959.

Yhteiskoulun lisärakennuksen vihkiäistilaisuus 12.4.1959 kello 13. Puheen piti rovasti Väinö Raitala. Teuvo Leutonen lauloi ja koulun orkesteri soitti kanttori Reino Rannikon
johdolla. Juhlapuheen piti kouluneuvos Martti Miettinen. Rehtori Leila Säynäjärvi esitti lisärakennusvaiheet ja kiitti kaikkia hyvin suoritetusta työstä.
Koulun entinen opettaja lääninrovasti Yrjö Halmesmaa esitti tervehdyksensä. Koulun ainoa elossa oleva perustavan toimikunnan jäsen rouva Vieno Lindström muisteli
koulun perustamisaikojen (1920) historiaa ja rehtori O. Laurila muisteli koulun ensimmäisen vuosikurssin oppilaana aloittamisaikoja.

Laivauskausi satamassa on alkanut harvinaisen aikaisin vuonna 1959. Merikarvian henkireikä ulos suureen maailmaan ja maailman merille eli satama on tänä keväänä
auennut ennätysmäisen aikaisin.

On kerrassaan keventävää pitkän talven jälkeen todeta kotoisella Krookanlahdella vilkkaan menon ja huiskeen. Elämä on ikään kuin alkanut jälleen, ja se tietää työtä ja leipää
monelle talvikauden työttömälle perheelle. Se tietää tuloja koko kunnalle. Huhtikuun 28 päivä satamaan tuli Bremenistä kotoisin oleva Carlotte Bastian lastaamaan kaivospuuta Englantiin.
Heti sen jälkeen saapui libanonilainen s/s Capetan Manolis Tynnyrikariin lastausta odottamaan. Seuraavana päivänä tuli ml. Anja pinotavaraa hakemaan ja keskiviikkona s/s Elbmarschen.
Perjantaina saapui suomalainen höyry Myllykoski hakemaan 1 100 syltä pinotavaraa.

MePa alkoi uuden sarjakauden voitolla. MePa nousi II sarjaan viime kauden jälkeen. Avausottelu pelattiin 7.5.1959 Harjavallan Palloa vastaan, joka voitettiin 3-0.
Erityisesti mainittavaa työskentelyä esittivät Lehtonen, Henriksson, Ranta ja Salmi. Kalevi Liutala on hoitanut laivastossa hyvin pelikuntonsa.
MePan hyökkäysketjussa oikealta lukien pelasivat Kulosaari, Lehtonen, Liutala, Henriksson ja Mäkinen . K. Sundelin pelasi tukilinjassa ja Ranta puolustuksessa.
Aso eli Arvi Salo teki ensimmäisen maalin kulmurin jälkitilanteesta. Lehtonen teki kaksi maalia.

Heikki Anttila kertoi:

Merikarvian eräkylistä
Lienee paikallaan tässä lehdessä selostaa jotakin Merikarvian pitäjän menneisyydestä.
Tosin 1500-lukua aikaisemmat tiedot ovat verrattain harvalukuisia ja hämäriä. Se johtuu siitäkin, että maakirjat ja verokirjat ym. alkavat vasta 1500-luvun puolivälissä.

1500-luvun vanhimpien maa- ja verokirjojen mukaan Merikarvialla on kuitenkin jo ollut useimmat rantakylistä.
Niinpä Köörtilä, Alakylä, Stupila, Ylikylä, Riispyy ja Kasala mainitaan jo tällöin.

Myös taloluku mainitaan: Köörtilässä on kaksi taloa: Räbbe ja Rompoinen (Romppanen).

Ala- ja Ylikylän sekä Stupilan (yhteisellä nimellä Sastmålafierd) yhteinen taloluku oli 14.

Riispyyssä kaksi ja Kasabölessä kolme taloa
.
Tämä taloluku pysyy jotenkin tarkalleen samana noin kaksisataa vuotta johtuen lähinnä siitäkin, että taloja ei enää saanut halkoa.

Sitä vastoin Merikarvian eräkylissä on tapahtunut huomattavia muutoksia.
Nykyiset laajat Lauttijärven kylä ja monet Siikaisten kylistä ovat muodostuneet vasta 1600-luvulla.

Näitä eräkyliä ei ole asutettu rannikon taloista käsin, vaan nähtävästi niiden synty kytkeytyy siihen suureen ”eräriitaan”, mikä Sastamalan eli Karkun-Tyrvään seuduilta
vuosisatoja jatkui ”Pohjanrantaan”.

Kihlakuntaraja Ala- ja Ylä-Satakunnan välillä, mikä sittemmin kulki Siikaisten ja Kankaanpään rajaa ja etelämpänä Pomarkun-Mouhijärven rajaa kulki aikaisemmin niin, että
Siikainen ja Pomarkku luettiin Ylä-Satakunnan eli vanhan Sastamalan alueeseen.

1550-luvun rajankäynnissä mainitaan nimittäin rajapyykkinä myös Kuvaskangas, joten Lauttijärvikin on kuulunut Ylä-Satakuntaan.

Vielä 1600-luvulla mainitaan ”Lauttijärven sillikalastus” Merikarvialla, mahdollisesti nykyisen Pohjarannan seudulla.
Lauttijärven laajat metsäalueet ovat kuuluneet osaksi Mouhijärven Selkeen kylälle, osaksi Karkun Järventaustalle.
Myös Närpiön ranta, joka koko keskiajan luettiin Satakuntaan, on ollut sastamalalaisten käytössä.

Tätä tukee myös Sidebyyn kylän kuuluminen Merikarviaan vielä 1600-luvulla.

Suurin osa nykyisestä Siikaisista ja miltei koko Lauttijärven kylä oli edellä mainitun Selkeen kylän erämaata. Sastamalaisten retket tavallisesti ulottuivat Noormarkun Lassilaan,
siitä Otamoille. Pomarkun tienoilta on eronnut pohjoiseen päin vievä reitti.

Siikaisten Isojärven ja Siikaisjärven rannoilla oli tyrvääläisten ja karkkulaisten erämaita.

Leväsjoen suuri kylä on ollut Tyrvään Nuupalan kylän erämaa. Siitä pohjoiseen on ollut Karkun Kollaisten talon erämaita.

Myös Karkun Järventausta ja Pakkala ovat omistaneet vielä 1600-luvulla suuria alueita nykyisessä Siikaisissa ja Lauttijärvellä.

Nämä erämaat näyttää kruunu ottaneen haltuunsa Ison-Reduktion aikaa 1680-luvulla.

Tosin Lautjärven ja Otamon lisäksi myös Leväsjoella, Hirvijärvellä ja Siikaisten kylissä on ollut asutusta jo ennen Isoa Reduktiota.

On siis luonnollista, ettei niitä ole voitu erottaa Merikarvian rantakylistä, koska ne alkuaan olivat alku-sastamalan erämaita.

Vanhin asutus on sinne täytynyt tulla sieltä, missä niiden kantatilat olivat: Karkun ja Tyrvään seuduilta, kuten tilojen nimistökin osoittaa: Soini, Sammi, Levasjoki vrt
Levanpelto Kullaalla. Näiden kylien asutus on ns. alkuasutusta, sen suuren erävirran jatkoa, mikä aikaisemmin suuntautui ”Pohjan rantaan”, mutta josta ruotsalaisten asutustoiminta,
mahdollisesti noin vuonna 1300 paikkeilla kuten ensimmäinen mainita Merikarviasta osoittaa vuodelta 1303 sen katkaisi.

Näistä Merikarvian eräkylistä – jotka alkuaan eivät merikarvialaisten olleet- on vanhin Otamo. Siellä on vakinaista asutusta ollut jo ainakin 1660-luvulla.

Vuonna 1670 mainitaan Jaako Antinpoika ja vuonna 1672 Frans Mikonpoika, joten tällöin näyttää olleen Otamolla ainakin kaksi asukasta.
Vuonna 1679 mainitaan Iivari Mikonpoika, nähtävästi edellisen veli ja vuonna 1676 Juho Yrjönpoika.

Vuonna 1680 on eräs Margetta Olavintytär Otamojärveltä vihitty Merikarvian kirkonkylästä olevan Antti Laurinpojan kanssa, joten Otamolla tällöin on
ollut ainakin neljä perhettä. Otamoa on aikaisemmin myös mainittu Vidundin kyläksi, mikä nimi esiintyy vielä vuonna 1687.

Otamolla on vain kaksi kantataloa niin myöhään kuin 1770-luvulla.

Jotenkin samoihin aikoihin kuin Otamolle näyttää asutusta tulleen Lautjärvelle. Ensimmäiset tiedot vuodelta 1672.
Ensimmäisinä asukkaina mainitaan veljekset Urpo ja Heikki Mikonpoika. Kymmenkunta vuotta on Lautjärvellä ollut vain nämä kaksi perhettä,
kunnes vuonna 1682 mainitaan kolmantena asukkaana Tuomo ja neljäntenä vuonna 1688 Juho.

Vuonna 1750 Lautjärvellä on ollut kolme taloa, joista yhtä on pitänyt yllä mainitun Urpon pojanpoika Erkki Erkinpoika s. 1715, toista veljensä Juho Erkinpoika s. 1704, jonka vaimo
on ollut Alakylän Rogelilta. Kolmatta taloa on pitänyt silloin yllä mainittu Heikki Mikonpojan pojanpoika Sakari Jaakonpoika. Neljäs talo on vuonna 1750 vaiheilla ollut sotamies
Sijkströmin hallussa, joka on ollut talon entisen isännän vävy.

Siikaisten kylässä mainitaan ensimmäisenä asukkaana Pekka Eliaanpoika vuonna 1675. Toisena on Erkki Tuomonpoika vuonna 1677 ja kolmantena Heikki Jaakonpoika vuonna 1686
sekä neljäntenä Tuomo Mikonpoika vuonna 1689. Kylässä näyttää olleen kaksi taloa, sillä noin kymmenkunta vuotta 1680-90 mainitaan vain Tuomo ja Heikki Mikonpoika nähtävästi veljekset.

Vuonna 1750 on Siikaisten kylässä ollut kolme taloa, joista yhtä on pitänyt yllä mainitun Tuomaan poika Martti s. 1699 ja toista Antti Matinpoika s. 1696 sekä kolmas talo, jota on pitänyt
sotamies Kustaa Beckströmin hallussa.

Vuoden 1680 vaiheilla on asutusta muodostunut myös Hirvijärvelle, nimi silloin Elgeträsk. Aluksi näkyy tänne asettuneen kolme miestä: Matti Mikonpoika vuonna 1682, Mikko Fransinpoika 1686,
ja Heikki Juhonpoika vuonna 1686. Vuonna 1690 mainitaan vielä Mikko Pekanpoika. Matti Mikonpoika, Mikko Pekanpoika ja Heikki Juhonpoika ovat asuneet kolmisin noin kymmenen vuoden ajan 1886-96.

Tunturi-niminen talo mainitaan 1716 ensi kerran rakentajana, rakentajana edellä mainittu Heikki Juhonpoika, jonka talo juontaa alkunsa jo v. 1686 vaiheilta. Hänen suvullaan on talo edelleen 1700- luvun loppupuoliskolla.

Kallion talo mainitaan ensi kerran v. 1729, omistajana edellä mainittu Mikko Pekanpojan poika Heikki Mikonpoika.
Koiviston talon omistajana mainitaan vuodesta 1750 Juho Antinpoika, talon nimi esiintyy jo v. 1722.

Samoihin aikoihin kuin Hirvijärvellä alkaa asutus myös Petkeleen kylässä, jossa mainitaan v. 1682 Erkki Olavinpoika ja Olavi Antinpoika. Noin 10 vuotta myöhemmin on täällä ollut
yksi talollinen Antti Juhonpoika, jolloin kylän nimenä mainitaan Beetel. Antti Jaakonpoika on ollut kylän ainoa asukas vuoteen 1702, jolloin mainitaan myös eräs Matti-Seppä vuonna 1703
ja 1708 eräs Heikki petkeleestä. Tämän Heikin poika, Matti, on ollut Haapakosken talon ensimmäinen asukas ja kuuluisan Anna Lagerblad-Haapakosken isä.

Huomattavasti suuremmassa Levasjoen kylässä alkaa vakinainen asutus vuonna 1685 vaiheilla. Ensimmäiset asukkaat ovat, kuten nähtävästi Otamolle ja Lautjärvellekin tulleet alku-sastamalasta,
sillä Karkun Järventaustan kylässä on myös Soini-niminen talo. Ensimmäinen asukas näyttää olleen Juho Erkinpoika Soini v. 1685, toinen Erkki Tuomonpoika Soini v.1688, kolmas Mikko v. 1689
ja neljäs Erkki Olavinpoika v. 1689.
Soinin talo on jo 1750-luvulla jakautunut kahtia. Kaharin talo mainitaan v. 1724, isäntänä Heikki Kahari ja talossa on ollut Matti-niminen seppä.

Koska Levasjoen kylässä 1600-luvulla mainitaan yllä mainittujen lisäksi vain Markus Yrjönpoika vuodesta 1693 sekä sotamies Matti v. 1697, jonka poika näkyy olevan Kaharin seppänä on Kaharin
suku tullut muualta. Pappilan väen joukossa mainitaan eräs Lauri Kahr v. 1702 ja Alakylässä Heikki Kahr v. 1707.

Tämän Heikki Kahrin poika saattoi olla se Heikki Heikinpoika Kahari, joka v. 1730 mainitaan Kaharin isäntänä s. 1708, ja joka Kaharin isäntänä on vielä 1774.
Hän on alkuaan Petkeleen talon poikia ja hänen edellä mainittu veljensä Matti Mikonpoika s. 1703 on joutunut Levasjoen Haapakosken talon isännäksi, tyttärensä Anna Lagerblad s. 1741
.
Siikaisten Leppijärven kylästä on ensimmäinen maininta vuodelta 1686, jolloin siellä on ollut Matti Jaakonpoika. Vuodesta 1691 ilmestyy kylään toinen Matti, jotka erotetaan siten,
että tätä myöhemmin tullutta Mattia sanotaan Matti Saukoksi ja edellistä Matti Vähä-Saukoksi. Vuosisadan loppuun nämä kaksi Mattia ovat keskenään kylää hallinneet.
1700-luvulla näkyy taloihin tulleenkin uusi suku: Sipi Mikonpoika s.1699, toiseen taloon Antti Mikonpoika s.1718, joiden suvuilla talot ovat vielä 1700-luvvun lopulla.

Myös Merikarvian Honkajärvelle saapuu asutus 1600-luvun lopulla, ensimmäinen maininta vuodelta 1691,
Tuomo Erkinpojasta, jonka lapsi on silloin kastettu. Vuonna 1697 siellä on Matti Heikinpoika ja vuodesta 1713 Juho Juho Heikinpoika.
Vuonna 1750 on mainittu Honkajärven talon isäntänä Juho Heikinpoika s. 1710.

Vasta v. 1692 saapuu asutus Sammiin. Perimätiedon mukaan on kylä asutettu Sastamalasta ja lienee saanut nimensä Hämeenkyrön Sammin kylästä, jonka kylän tiluksia vieläkin pitäisi olla
täällä vähän oleman. Kylän ensimmäiset asukkaat ovat olleet Martti ja Lauri Sammi. Näillä on ollut pojat Mikko Martinpoika ja Matti Laurinpoika sekä Yrjö Laurinpoika.
Vielä mainitaan Juho-niminen poika, nähtävästi Martin poika.
Sammi on säilynyt jakamattomana talona aina 1700-luvun loppupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella on sitä pitänyt yllä mainitun Matin poika Heikki s. 1704 vielä 1774.
Hänen veljensä Juho on käyttänyt nimeä Kraaka, nimi esiintyy ensi kerran vuonna 1736, mutta Sammin talon jaosta ei vielä puhuta mitään.

Siikaisten Vuorijärvi on ollut myös alkuaan yksinäistila kuten Petkele, Sammi ja Honkajärvikin.

Siellä mainitaan olleen Akseli Pekanpoika ensimmäisenä ja ainoana asukkaana vuodesta.1695 .vuoteen 1705. V. 1708 on siellä eräs Juho-niminen asukas.
Vuorijärvi on ollut yhtenä vielä 1700-luvun lopullakin, jossa asukkaat näkyvät vaihtuneen usein.

Vuosisadan vaihteeseen tultaessa ilmaantuu myös asutusta Lankoskelle, Långfors. Täällä on asukkaina Heikki Jaakonpoika ja Juho Henrikinpoika.

Isovihan aikana täällä on asunut Heikki Heikinpoika, jonka poika Heikki , s. 1721 mainitaan vielä vuosisadan lopulla Långforsin isäntänä. Hänen poikansa Jaakko, s. 1757
valmistui sittemmin papiksi, josta alkaa Starckien pappissuku, koska poika oli kotoisin nykyisestä Tarkkion talosta Lankoskelta

Longforsin alueella on ollut yksi Merikarvian ensimmäisistä torpista, Rajajärven torppa.

Jo ennen Lankoskea on saapunut asutusta Peippuun, joka ensimmäisen kerran mainitaan v. 1697, jolloin Juho Heikinpojan lapsi Peipun kylästä on kastettu.

Vuonna 1707 mainitaan kylässä Tuomo Heikinpoika ja v. 1701 Jesper Matinpoika.

Tuorilan kylän ensimmäinen asukas on vuodelta 1701. Silloin on sinne muuttanut Antti- niminen Stupilan kylän räätäli.

Siikaisten Pyntäisten kylä mainitaan ensi kerran v. 1727, ensimmäisenä talollisena Matti, jonka vaimon nimi on Johanna ja poika Simo.

V. 1750 kylän nimi on Pynthäsjoki, jota silloin on pitänyt Grels Sipinpoika, s. 1699. 1770-luvulla on talon isäntänä edellisen vävy Antti Matinpoika, s. 1736, vaimonsa Johanna, s. 1736.

Siikaisten Saarikoski mainitaan 4.11.1741, koska silloin on kastettu Haapakoskelta oleva Anna Lagerblad. Saarikoskea on tuolloin pitänyt Erkki Jaakonpoikaja vaimonsa Liisa Juhontytär.
Levasjoen Haapakoskea on tällöin pitänyt Petkeleen talon poika. Myös Saarikosken talon isäntä on tullut ensi Petkeleen talosta, Erkki Jaakonpoika, s. 1699. Samoin on laita Nauriskosken,
jonka ensimmäinen isäntä Yrjö Jaakonpoika, s.1716 oli Petkeleen isännän Jaako Ivarinpojan, s. 1679 poika.

Näyttää siltä, että Saarkoski ja Nauriskoski, joka ensikerran mainitaan 1740-luvulla, ovat molemmat alkuaan kuuluneet Petkeleen taloon kuuluvia ja että alkuaan Petkeleen kylä on sijainnut
näiden Saarikosken ja Nauriskosken sekä Haapakosken lähimailla.

Filppulaa kuten Peippuakaan ei voine pitää varsinaisena eräkylänä, sillä esim. Filppula on ollut Peipun takamaa. Se on syntynyt siten, että Peipun talon renki, joka on ollut isännän lanko,
vaimot sisarukset on asettunut asumaan Peipun takaniitylle noin vuonna 1758. Rengin nimi on ollut Heikki Erkinpoika, s. 1704. Hän ja taas hänen vävynsä Yrjö Eliaanpoika , s. 1731ovat
olleet Filppulan ensimmäiset asukkaat. V, 1764Filppulassa on jo kolme taloa, edellä mainittujen talojen lisäksi Erkki Antinpojan talo.

Sitä vastoin Lammela on tyypillinen eräkylä synnyltään, joka näyttää tapahtuneen jotenkin samoihin aikoihin kuin Filppulakin, v.1758. Ensimmäiset asukkaat ovat v, 1758.talon vaarina mainittu Martti
Ersanna Erkinpoika, s. 1701 ja vaimonsa Susanna Erkintytär ja heidän poikansa Mikko, s. 1728. Tämän vaimo Margetta Erkintytär ja Heikki Martinpoika. Mikon veli, s.1730 sekä vaimonsa Kaisa Yrjöntytär, s. 1734
ja Juha Martinpoika, s. 1736,
Poikien Heikin ja Mikon sekä isänsä Martin nimistä ovat heidän alkuaan perustamansa Lammelan kolme taloa nimensä saaneet.

Merikarvian kastekirjassa ei heidän nimiään ole, joten he ovat muualta tulleet. Todennäköisesti Lammelan asutus on valtion 1680-luvulla alkaneen asuttamistoiminnan jatkoa, mikä toiminta
Pikkuvihan jälkeen 1750-luvulla uudelleen tehostui. Täten Lammela on saman luontoista kuin esim. Siikaisten Leväsjoen myöhäisempi asutusvaihe sekä osittain Lauttijärvenkin.

Merikarvian saaristossa Pooskerissa ja Sälttöössä tavataan asutusta jo 1600-luvulla. Pooskerista on ensimmäinen maininta vuodelra 1679, jolloin talollinen Esko Pooskerista kirkonkokouksen päätöksellä
23,9.1679 määrätään laittamaan kirkkotarhan aitaa, sen eteläisen portinkatto. Sälttööstä on mainita ensi kerran v. 1695 ja se on ollut Saaristen kapteeninpuustellin torppa.


MeLun maastojuoksukilpailujen eri sarjojen parhaat olivat Viljo Vuorinen, Antti Mäntylä, Pentti Aittamäki, Jouko Elevaara, Ilkka Hietasalo ja Osmo Välikangas.

Ouran Poikien 5-ottelu suoritettiin toukokuussa 1959. Lajeina olivat maastojuoksu, ilmakivääriammunta, metsänleimaus, kartanluku ja suunnistus. Alle 14v paras oli Ari Elovaara Ilves, toinen Matti Koivisto Kettu,
kolmas Kalle Aitasalo Kettu, Tapio Väre Orava, Jukka Vesanen Orava, Pekka Piri Orava, Tapani Viikilä Ilves, Reijo Rantala Kettu, Jorma Ranta Orava ja Antti Aitasalo Kettu. Alle 16. paras oli Harri Huhtinen Kettu,
toinen Teppo Innola Orava, Seppo Yli-Kerttula Kotka, Väinö Mäntylahti Kotka , Eino Mäntylahti Kotka ja Jorma Kohvakka Ilves.
Yli 16v paras oli Jorma Venho joukkueenjohtaja, Raimo Nurminen joukkueenjohtaja ja Pekka Mattila Kotka.

Yhteiskoulusta pääsi V-luokalta seuraavat henkilöt: Tapio Blomberg, Matti Haapamäki, Anna-Liisa Heikkilä, Kalervo Herrala, Mirja-Liisa Itäjärvi, Timo Lammi, Antti Meura, Väinö Mäntylahti, Tapani Peltola,
Tapani Peltola, Pirkko Raiskio, Arja Raitokivi, Osmo Santala, Raili Särme, Kaisa Uusitalo, Ritva-Liisa Uusitalo ja Aili Viitanen.
Hymypatsaan sai mm Maija Hakosalo.

MePan junioriottelu C-junnujen osalta. MePa-Ruosniemen Visa 5-0 pelattiin 31.5.1959. Ottelun MePan pelaajista pyttykerho palkitsi puolustaja Mikko Viikilän, joka oli ehdottomasti joukkueen paras pelaaja.
Muista mainittiin Sumia, jonka pelaamista haittasi liika seilaaminen sekä Ruoho, Ruohonen ja Peltola.
Alle 13-vuotiaiden sarjapelissä MePa voitti 1-0 Ruosniemen Visan joukkueen. Kentälle syntyi osaamista, kun nyt oli vauhtia, teknisyyttä ja ennen kaikkea raisua yrittämistä.
Koko MePan joukkue pelasi niin hyvin, että pyttykerho olisi tarvinnut 11 pyttyä. Tammiranta pelasi maalissa esittäen hyviä maalivahdin otteita. Puolustuspari Tapani Viikilä
ja Lasse Lemmenranta pelasivat moitteettomasti ja varsinkin Lassen peli oli äärettömän varmaa ja tehokasta. Tukilinja Koivisto, Rajamäki, Toivo Viikilä raatoi taidolla ja voimalla.
Eturivissä Tauno Vienonen, Matti Salmi, Raimo Lemmenranta, Raimo Ruoho ja Heikki Salonen, siinä viisikko, joka esitti sellaisia hienouksia, josta ykkösjoukkue voi ottaa oppia.
Heidän suorituksensa olivat niin täysipainisia ja mielikuvitusrikkaita, että vaikeuksia on heistä parasta sanoa, mutta useimmiten hyökkäyksien aivot, alkuunpanija, oli Raimo Lemmenranta,
joka joukkueen kapteenina hoiti keskushyökkääjän paikan tavalla, josta ei rikettä löydä. Antti YliKnuussin kirjoitusta oli mukava lukea.

MePa-Kärpät 2-1 pelattiin 7.6.1959 urheilukentällä. Voitolla MePa nousi sarjakärkeen. MePan joukkue oli kuin uudesti syntynyt. Ei olisi uskonut että joukkue puolitoista viikkoa aikaisemmin
oli hävinnyt Ruosniemen Visalle 2-1, jonka puolestaan kärpät oli voittanut peräti 8-3. Mutta pallo on pyöreä. Jo aivan ensi minuutilla Risto Lehtonen tunkeutui Kärppien puolustuksen
lävitse ja maalin tuntumaan. Yleisö odotti vielä keskitystä, mutta Risto ampuikin pallon melkein olemattomasta kulmasta porilaisten maaliin 1-0.
Toisen puoliajan ajan ainoan maalin teki taaskin Lehtonen ja tilanne ja lopputulos oli 2-1-MePalle.
MePan maalivahti Antti Yli-Knuussi pelasiyhden parhaimmista otteluista kirjoitti nimimerkki Eka peliselostuksessaan.

MeLun piirikunnalliset yleisurheilukilpailut omalla kentällä kesäkuussa 1959.
Parhaita tuloksia saavuttivat Olavi Jakonen seipäässä tuloksella 370. Jakonen voitti myös kiekonheiton 35,78.
18-20v sarjoissa kunnostautuivat S. Haukoranta, Jorma Venho, Voitto ja Veikko Tarkkio ja Pertti Järvenpää.

Merikarvian nuorisoseuran Sekakuoro johtajanaan kanttori Raino Rannikko voitti Kokemäellä Satakunnan laulujuhlilla parhaan kuoron palkinnon heinäkuussa 1959.
Merikarvian nuorisoseuran soittokunta johtajanaan Aarne Uusitalo sijoittui toiseksi häviten niukasti Harjavallan soittokunnalle.
Merikarvian Mieskuoro voitti johtajanaan kanttori Reino Rannikko.
Harmonikat voitti Veikko Siulo.

MeLun piirikunnallisissa kisoissa heinäkuussa omalla kentällä. Yleisöä oli noin 200 ja kilpailijoita noin 50.
Kauko Välimaa Köörtilän Kiristä voitti pituushypyn tuloksella 614, neljänneksi sijoittunut Olavi Jakonen 602 ja viidenneksi sijoittunut Touko Kylvö 584 ja kuudenneksi sijoittunut Esko Kylvö 578.
18-20v pituuden voitti U. Uusitalo 595 KaU, Voitto Tarkkio 544 ja Veikko Tarkkio 534. 16-17v. korkeuden voitti K. Vihervaara 167, Matti Nieminen 160, M. Taipale 158 ja J. Elevaara 155.

MeLu-Isojoen Urheilijat 112-89 elokuussa 1959, jossa kisattiin liikemies Anton Krinnilän kiertopalkinnosta, johon nyt MeLu sai toisen kiinnityksen. Tuloksisista mainittakoon: 100m S. Haukoranta oli 3.
ajalla 12,7 ja O. Virtanen 12,8 ajallaan 4. T. Kylvö voitti 400m ajalla 54,3 ja pituuden 599, toinen O. Jakonen 58918-20 v korkeus Kari Vihervaara 163, toinen V. Tarkkio 160.
16-17v. 200m toinen Harri Hartelin 25,6.

MePan D-nuoret pelasivat Ruosniemen Visaa vastaan 1-1. Joukkueen kapteeni Raimo Lemmenranta voitti teikkauksen ja valitsi sivumyötäisen tuuleen selän taakse. MePa sai johtomaalin 1-0. kun vasen
välihyökkääjä Matti Salmi pääsi ruuhkasta ampumaan palon Visan maaliin. Visa tasoitti kaukolaukauksella, kun tuulikin vähän auttoi pallon sijoittumaan maalivahdille vastustamattomaan paikkaan.
Kentän parhaaksi pelaajaksi nousi Seppo Ruoho. Puolustuksen lukkoina olivat lisäksi maalivahti Tammiranta sekä Rajamäki, jonka pelisuoritus oli rikkeetöntä.
Kapteeni Raimo Lemmenranta ja Vienonen erottuivat hyökkääjistä parhaimmiksi. PoPa on enää pisteen päässä, joten mahdollisuudet ovat vielä vaikkapa…!, kirjoittaa A.Y.(Yliknuussi).

MeLun mestaruuskilpailut pidettiin omalla kentällä syyskuussa 1959. S. Haukoranta voitti 100m ajalla 12,6, O. Jakonen 12,7, Voitto Tarkkio 12,8, Veikko Tarkkio 12,8.
Korkeuden voitti Kari Vihervaara 168, Voitto Tarkkio 165, Olavi Jakonen 165 ja Veikko Tarkkio 150. Kiekko Olavi Jakonen, toinen Torsti Peltoniemi.
18-20 pituus: M. Nieminen 5564, Veikko Tarkkio 540, J. Elevaara 540, Voitto Tarkkio 529.
16-17v. kolmiloikka K. Vihervaara 12,71, Matti Nieminen 12,18, Jouko Elevaara 11,98.
15v 60m Pentti Tiittanen 8,3.

MePan D-nuoret hävisivät PoPalle 2-0 ja sijoittui sarjassa toiselle sijalle. Hyökkäyksen paras oli pytyllä palkittu Raimo Lemmenranta, poika, joka saatuaan ehkä pituutta 5 cm lisää jo ensi kesäksi,
antaa niin paljon pohtimista vastustajien maalivahdeille, että sietääpä heidän varoa. Oikeassa laidassa pelaava Vienonen on jalkapallotyyppi, hänessä on jotain häyhämäistä terävyyttä ja taitoa.
Raimo Ruoho on tekniikaltaan ehdottomasti joukkueen paras ja potkuvoimaisin oikea maalivahtien kauhu, kirjoittaa osuvasti A.Y. peliselostuksessaan.
Heikki Salonen ja Matti Salmi muodostavat vaarallisen liukkaan eturivin vasemman sivustan.

Yhteiskoulun yleisurheilukilpailut pidettiin urheilukentällä 1.10.1959. Yli 15v. 100m voitti Jorma Venho ajalla 12,1, toinen Lauri Hakosalo 12,3, kolmas Tapio Juutilainen 12,6.
Pituuden voitti Jorma Venho tuloksella 608, toinen Lauri Hakosalo 601, kolmas M. Nieminen 582.
3-loikan voitti Kari Vihervaara 12,55 koulun ennätyksellä, toinen Lauri Hakosalo 12,52, kolmas Matti Nieminen 11,82 ja neljäs P. Grahn 11,63.
Kuulan voitti Kari Vihervaara 13,79, toinen H. Hakosalo 12,85, kolmas P. Vaarna 12,70 ja neljäs Jouko Elevaara 11,81.
Keihästä heitti Pertti Vaarna 36,10, joka on koulun uusi ennätys.
Alle 15. 100m voitti K. Vanhatalo 12,5. Alle 13v pituushypyn voitti Antti Kalliomäki 439, toinen Reijo Rantala 419, kolmas Heikki Niemi 414, neljäs I. Riihiaho 414, viides P.Piri 414.
Anti Kalliomäki voitti korkeuden 130. VI-luokan 4x100m viestijoukkue sai uuden koulun ennätyksen 52,5.
Entä koulun 3-ottelu? Lauri Hakosalo taisi olla koulun mestari, kuten myös vuonna 1960.

MePan kuulumisia: Tekniikkamestaruuskilpailuissa alle 15. sarjan taitavin oli Simo Ruoho 802 pistettä mm pituuspotku 40 metriä, toinen Veikko Marjamäki, kolmas Markku Salo.
Alle 13v Raimo Ruoho, toinen Pauli Rajamäki, kolmas Osmo Marjamäki, neljäs Lasse Lemmenranta ja viides Matti Salmi.
11v. Markku Nurminen, Risto Ranta, Heikki Niemi, Simo Viikilä ja Arvi Kallioinen. Simo Ruoho sai kunniapalkintona jalkapallon. Simo Ruoho on osoittautunut todella esimerkilliseksi
urheilijapojaksi, joten palkinto oli siinäkin mielessä paikallaan.Vielä palkittiin kunniapalkinnoin Matti Salmi, Tauno Vienonen, Osmo Marjamäki, Seppo Ruoho ja Raimo Lemmenranta.

Merikarvia kirkko täytti 60 vuotta

Kirkkoherra Innola esitti kirkon historian, josta mm selvisi, että uuden kirkon rakennustoimikunta asetettiin 1892. Vuonna 1897 alettiin kaivaa perustuksia vanhan kirkon ympärille
ja 7.4.1898 Sofia Magdaleenan –nimisessä 122 vuotta vanhassa kirkossa pidettiin viimeinen jumalanpalvelus, minkä jälkeen kirkkoa seuraavana päivänä alettiin purkaa.
2.12.1899 ottivat rakennustoimikunta ja seurakunta vastaan valmistuneen uuden kirkon ja seuraavana päivänä eli ensimmäisenä adventtina lääninrovasti Stenbäck vihki kirkon tarkoitukseensa.

Vilkas toimintavuosi Ouran Pojilla

Merikarvialainen partiolippukunnan Ouran Poikien toinen toimintavuosi henkiin herättämisen jälkeen on ollut toiminnallinen. Vuoden alussa toimi vain kaksi vartioita, mutta jo maaliskuussa
johtajaneuvosto päätti ottaa uusia poikia lippukuntaan ja siitä lähtien on toiminut neljä vartiota.
Lippukunnan kokonaisvahvuus on 60, kun syksyllä tehtiin vielä yksi vartio ja perustetiin ns. eräpoikavartio vanhemmista pojista.
Vartioiden johtajina ovat toimineet Harri Huhtinen Pekka Mattila, Teppo Innola, Jorma Kohvakka ja Väinö Mäntylahti.
Vartiot ovat kokoontuneet säännöllisesti kerran viikossa kololla hiomaan teoriassa partiotaitojaan ja tietojaan, joita sitten retkillä ja leireillä testataan käytännössä.
Partiolippukunnan koulutus tapahtuu luokkamerkkien ja erilaisten taitomerkkien puitteissa. Luokkamerkkejä on suoritettu seuraavasti: III lk 24, II lk 16 kpl ja I luokkaa neljä.
Ensiapukurssilla oli 17 poikaa. Kesäinen leiritoiminta on tärkeä toimintamuoto. Lippukunnan oma kesäleiri pidettiin heinäkuun alussa viikon kestävänä leirinä ja leirin johtajina
toimivat johtajapartiolaiset Jorma Venho, Heikki ja Lauri Hakosalo sekä Raimo Nurminen. Leirillä oli 29 poikaa.
Satakunnan partiopoikapiirin leiri pidettiin Eurassa Kiperin niemellä, jonne polkupyörillä kulkivat toistakymmentä poikaa sadesäässä.
Merkittävin oli Viitasaarella pidetty suuri partioleiri, jonne osallistui 7 Ouran poikaa mm Heikki ja Lauri Hakosalo ja Raimo Nurminen.
Leirivuorokausia kertyi lippukunnalle kaikkiaan 345.
Vartionjohtajat Harri Huhtinen ja Teppo Innola sekä apulaisvartinjohtajat Aarno Huhtinen ja Tapio Blomberg, jotka polkupyörillä lähtivät kesäkuun alussa Jyväskylään järjestön valtakunnallisille
vartiojohtajapäiville. Vartioiden välinen toimintakilpailu on ollut koko vuoden käynnissä. On pidetty hiihtosuunnistus, partiolaisten 5-ottelu ja partiotaitokilpailu.
Kaksi vartiota osallistui piirin partiotaitokilpailuihin sangen hyvällä menestyksellä.
Paperia on kerätty ja on järjestetty markkinoita.
Lippukunnan johtajana on ollut Aarno Stauffer, taloudenhoitajana Erkki Näsi, joukkueenjohtajina Jorma Venho, Heikki ja Lauri Hakosalo sekä Raimo Nurminen.
Kolkkapoikajärjstö vaatisi siihen vihkiytyvän henkilön löytämistä. Lisäksi kaivataan sisarlippukuntaa tyttöjä varten.


Hienon kattauksen lehti on saanut aikaan.
Erityisen hienoa on, että lehti on ottanut Heikki Anttilan historiankirjoitukset lehteen.

Virpolasta tervehtien