Tämä sivu on tulostettu Merikarvia-seura ry:n internetsivuilta. torstaina 28.3.2024 klo 16:12



Etusivu > Tarinoita > Lauri Hakosalon juttuja > Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1970

Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1970


Lauri Hakosalo

Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1970

Mitä kertoi Merikarvian kunnallislehti vuonna 1970?

Päätoimittajana oli Esko Sipilä

Monien vaiheiden jälkeen saatiin ensimmäinen kunnanjohtaja Merikarvialle
5.1.1970 kunnanjohtaja Olavi Järvinen alkoi johtaa kunnanhallitusta ensi kerran.

Erkki Näsi valittiin merikarvialaiseksi kansanedustajaehdokkaaksi. Kansakoulunopettaja ja Merikarvian kansalaisopiston rehtori oli kokoomuspuolueen jäsen.

Alakylässä asuva Eelis Haanpää luettelee merikarvialaisia ”merkkimiähiä”: Kastelli, Päkki, Eekmanni, Hursti-Kaaperi, Huvitus, Tösseli ja Fränsylän Heikki, Käristäjä sekä Järvi-Iiski.
Kuhan tuntee tai tietää heistä jotain? Lauri utelee tietoja näistä merkkimiehistä, vain huvitus tutumpi.

Merikarvian laturetki hiihdettiin 22.2.1970 jo viidennen kerran.

Kenkätehtaan neulomo aloitti yritystoimintansa Merikarvialla. Kankaanpään Kenkätehtaan toimitusjohtajana on Sauli Kangas. Yritys järjestää ensin kurssin Pohjatalossa 15-20 hengelle.

Köörtilän Kirin vuosikokous valitsi puheenjohtajaksi Antti Koivulan ja jäseniksi seuraavat henkilöt: Leo Vainio, Eino Suonpää, Jorma Juhola, Lasse Veneranta, Erkki Vanhatalo, varapuheenjohtajaksi Reijo Ostamo, Samuli Sipilä sekä lisäjäseniksi Pentti Ylitalon ja Simo Suonpään.
Kunniajäseneksi valittiin rouva Irma Boijesen.

Merikarvian Into uusi seuran säännöt:
Puheenjohtajaksi valittiin pankinjohtaja Jaakko Hanhilahti ja jäseniksi Arvo Virtalaine, Pentti Riihiaho, Aulikki Ruotsalainen, Rauno Ruissalo, Mauno Alinen, Pirkko Liutala, Altti Mäntylä, Tarmo Poikkeus, Risto Rantala, Jorma Laitila. Seuran säännöt uusittiin kokonaan.

Kansakoulujen mestaruushiihdot sivakoitiin 12.2.1970 Peipun kylän maastoissa. 5-6 lk pojat: Hannu Viertonen, Peippu, Hannu Kotiranta, Tuorila, Heikki Heinonen, Peippu. Pojat 3-4 lk Hannu Välimaa Ylikylä, Risto Korpunen Kuvaskangas ja Jouni Laitila Tuorila. 5-6 lk tytöt: Rauni Lähteenmäki Tuorila, Liisa Vanhatalo Riispyy ja Irmeli Hietasalo Riispyy. 3-4 lk tytöt Päivi Pohjola Ylikylä, Lea Asikainen ja Maija Kalaranta Ylikylä

Innon hiihtokilpailut sivakoitiin 15.2.1970. Mukana olivat Lasse Rintamäki, Heikki Ranta, Erkki Toivonen, Pasi Kallioinen, Timo Huhtanen, Hannu Kotiranta, Arto Rajala, Matti Kalaranta, Sirkka Tuuli, Sirpa Tuuli, Maija Kalaranta, Maija Kotiranta ja Eila Lehtoranta.

Puhelinlaitoksen esimies Eino Tammiranta menehtyi Innon laturetkellä.

Erkki Näsin vaalimainos: vaalinumero 45: Merikarvialaiset!
Käyttäkää tilaisuuttanne ”kotiinpäin”, nyt oman pitäjän mies Erkki Näsi eduskuntaan. Kokoomus. Valitsijayhdistys.
Opettaja Erkki Näsi sai Merikarvialta 233 ääntä, toiseksi eniten, kun Pomarkusta oleva keskustapuolueen edustaja Sileäkangas sai 529.

LC Merikarvian jääjuhlaa 15.3.1970 vietti 300 henkeä. Siikasien leijonat hävisivät jääkiekko-ottelun 3-0. Kaikki merikarvialaisten maalit teki Rauno Paavilainen.

Kunnan hiihtomestarit omissa sarjoissa vuonna 1970: Jorma Rajamäki, Jorma Uurre, Raimo Stenroos, Onni Pihlajamäki, Hannu Mäntylä, Risto Korpunen, Aira Laitila, Raija Hirvikoski, Tuula Hirvikoski ja Rauni Lähteenmäki.

Innon mestaruushiihdot, parhaat: Esa Liutala, Simo Viertonen, Pasi Kallioinen, Timo Huhtanen, Markku Laitila, Martta Tuuli, Sirkka Tuuli, Sirpa Tuuli ja Maija Kotiranta.

Puulaakihiihdot: I puulaakihiihdot:
Osallistuivat: Merivartijat, yhteiskoulun opettajat, Itäinen metsästysseura ja metsien miehet.
Raimo Palovirta, Tapani Lindlöf, Pertti Louhivuori ja Seppo Näsi, Osmo Heikkilä ja Antti Mäntylä

Pakastamo Oy:n perustava kokous pidettiin Merikarvialla.

Uuden teollisuushallin rakentaminen on aloitettu Merikarvialla

Tulva tuli kuitenkin Merikarvialle joen myötä

Reservin upseerien kokous pidettiin 27.4.1970: Puheenjohtajaksi valittiin Aarni Vuola Siikaisista, varapuheenjohtajaksi Yrjö Salmela Merikarvialta, sihteeriksi Olavi Tiitinen, rahastonhoitajaksi Pentti Sipilä, kerhomestariksi Reino Rannikko,
urheilu-upseeriksi Risto Rantala, ampumaupseeriksi Kalevi Tuomisaari ja jäseniksi Hannu Virtomaa, Seppo Vihervuori, Lauri Anttila, Martti Yli-Kahrakuusi sekä Raimo Rekola. Naisjärjestöä johtaa Eeva Vuola.

Kirkonkylän rakennuskaava on vahvistettu

Merikarvian kirkon portaat on tehnyt Jalmari Lehtinen. Apuna hänellä olivat Asseri Jokisalo ja Viljo Halme, joka viimeksi mainittu kaatui sodassa. Harvinaisen pitkät paadet louhittiin Kasalassa ja kuljetettiin sieltä rakennuspaikalle.

Yhteiskoulun juhli 50-vuotista olemassaoloaan syksyllä 1970.

Reserviupseerikerho täytti 25vuotta.
Kesäkuussa 1970 pidettiin reservinupseerikerhon 25 v juhlaa, josta muodostui arvokas maanpuolustusjuhla. Jumalanpalveluksessa saarnasi kirkkoherra Paavo Sillanpää. Sankarihaudalle laskettiin seppele. Niinisalon varuskuntasoittokunta avusti musiikkiluutnantti Matti Miikkulaisen johdolla. Kerhon lipun osoittaessa kunniaa laskivat seppeleen kapteenit Aarni Vuola ja Paavo Huhtinen sekä yliluutnantti Frans Mäntymäki. Yhteiskoululla alkoi varsinainen juhla kirkkokahvien jälkeen. Kerhon puheenjohtaja toivotti vieraat tervetulleiksi juhlaan. Lasse Santti lausui Eino Leinon runon ”Kansa kalliolla”. Kerhon historiikin esitti yliluutnantti Erkki Näsi. Kerho perustettiin aluksi Porin kerhon alaosastoksi, mutta jo seuraavana vuonna Merikarvian kerho itsenäistyi. Aluksi oli kerhossa vain vajaa parikymmentä jäsentä, mutta nyt jo on 63 jäsentä. Vuonna 1962 perustettiin kerhon yhteyteen naisjaosto, joka on avustanut kerhoa, jo 20v -juhlassa naiset lahjoittivat kerholle oman lipun. Reserviupseeriliiton puheenjohtaja majuri Aarre Santavuori piti juhlapuheen.

Innon yleisurheilukoulu alkoi toimintansa; 10-16v pojille ja tytöille tarkoitettu koulu. Koulu on maanantaisin klo 18 urheilukentällä, kesällä 1970 se siis alkoi.

Innon piirikunnalliset suunnistuskilpailut pidettiin Rajan maastossa14.5.1970. Sarja M12 Marko Hirsimäki, Heikki Kukko ja Into sai 2 sijan.

Merikarvian suot eivät kelvanneet teollisuudelle. Satoturve Oy ilmoitti, että suot ovat kasvuturpeen osalta niin pienillä alueilla, ettei sitä ole mahdollista nostaa vientiin toimitettaviksi. Jyrkkä maatumisasteen vaihtelu on täällä tyypillistä.

Karjalaisten Suurjuhla pidettiin Helsingissä 30-vuotismuistojen merkeissä. Punamustat värit 13.-14.6.1970 toivat mieliin evakkotaipalemuistelut

Innon piirikunnalliset kisattiin 26.6.1970. Osanottajia oli 65. Parhaita tuloksia saivat aikaan Raija Tuomisto 12v 600 metrillä ajalla 2.04,7, Antti Tuorila 14v korkeushypyssä 145, Ari Välimäki 10v 100m 16,0 Kalevi Leppänen ja Jouni Laitila 10v 1000 m 3.35,7 ja 3.35, 9.

Uusi keskusrakennus valmistui Ylikylään, keskuksen automatisoinnista ei vielä ole tietoa.

Koittankoski jälleen paras lentopallokesäsarjassa ja se sai jo kolmannen voiton. Hyvin tasainen joukkue oli voiton avain. Pelaajat: Simo Rantamäki, Pasi Uusi-Rantala, Pentti Vanhatalo, Heimo Uusi-Rantala, Veikko Perähannu, Torsti Peltoniemi, Pentti Uusi-Rantala ja Esa Uusi-Rantala.

Salmen saha vaihtoi omistajaa
Liikemies Vihtori Jokimäki myi saha-alueen sahanomistaja Kosti Kouhille, joten saha liitetään Kouhin sahaan

”Vietettiin muistojen iltaa” Nuorisoseuran entiset ja nykyiset Nuorisoseuran sekakuoron laulajat oli kutsuttu 12.8.1970 Heikki Vaihisen kotiin. Paikalla olivat mm Pauli Riihivaara, Marita Cajander, Meeri ja Ilmo Vaihinen, Kosti Kouhi, Erkki Salminen, Selma Näsi, Paavo ja Helmi Salmela.

Merikarvian Into-Siikaisten Sisu ottelu kilpailtiin pistein 97-82. Kilpailujen parhaasta tuloksesta vastasi Innon Kari Heino A-poikien kiekkotuloksellaan 46,46. 100m Antti Kalliomäki Sisusta 11,8, kuula Antti Kalliomäki 12,47, toinen Paavo Hirsimäki Into 11,71. 3-loikka Reijo Syrjäsalo 12,72. Nuorten 400m Simo Viertonen ja Toivo Aivelo. 14v 1000m Juha Kallava 3.08,1, toinen Hannu Viertonen. B-tyttöjen pituutta hyppäsi Raija Hirvikoski 449.

Kunnan yleisurheilumestarit: Keihäs Jori Tarkkio 54,98, korkeus Matti Mahlamäki 170, kuula Paavo Hirsimäki ja 1500m Raimo Muurinen.

Yhteiskoulu on 50-vuotias, siitä ilmoitti juhlatoimikunta

Yhteiskoulun mestaruudet ratkottiin 18.9.1970: Kari Heinon kiekonheittotulos 44,80, oli uusi ennätys ja Raija Hirvikosken kuulatulos oli hyvä 10,40.

Innon piikki juostiin 11.10.1970, 22 km.

T:mi D. Snellman, omistaja Heimo Sevio lopettaa toimintansa ja liikettä jatkavat vuokraajina Aino ja Erkki Anttila.
Avajaiskahvit juotiin 15.10.1970.

KOP:n johtajaksi tuli metsäteknikko Arto Varjonen 1.11.1970

LC Merikarvian naisosasto järjesti muotinäytöksen Merikarvialla keskuskoululla 4.11.1970.

Leijonilla oli autokilpailut, Pentti Viertola paras ajuri, Eelis Vanhatalo ja Heikki Niemi sekä Aira Laitila myös hyviä.

Kolme urheiluseuraa yhteen Merikarvialla:
Lähes kaksi vuosikymmentä on Merikarvialla tehty tuloksettomia yrityksiä lukuisten urheiluseurojen yhdistämiseksi. Innon, Kirin ja MePan johtomiehet allekirjoittivat liittymissopimuksen, jonka mukaan Into toimii pitäjäseurana ja Kiri ja MePa liittyvät siihen itsenäisiksi rekisteröidyiksi alaosastoiksi. Toimikunta kehitteli asiaa ja siinä olivat jäseninä puheenjohtajana Kauko Välimaa, jäseninä Innosta Tarmo Poikkeus ja Risto Rantala, Kiristä Antti Koivula ja Leo Vainio ja varalla Eino Suonpää, MePasta Heikki Salminen, Arvi Salo ja varalla Risto Lehtonen sekä Lukosta Mikko Kivilahti, Pentti Vanhatalo ja varalla Tauno Haukoranta. Kolme kertaa kokoustettiin. Lukko ei hyväksynyt Into nimeä. Into hoitaa tulevan yhteydenpidon. Johtokuntaan valitaan kolme Innosta ja kustakin alaosastosta kolme edustajaa. Jaostoihin kuuluu neljä jäsentä ja puheenjohtaja.
Allekirjoitustilaisuudessa olivat seurojen johtokunnan jäsenet, Puheenjohtajana Jaakko Hanhilahti ja sihteerinä Kauko Välimaa. Vuosikokous päätettiin pitää 27.11.1970.

Yhteiskoulu täyttää tänä vuonna 50 vuotta, 2360 oppilasta nauttinut jo koulun opetusta.
15.2.1920 kerääntyi 20 asiasta kiinnostunutta merikarvialaista apteekkari August Huhtisen luo pohtimaan mahdollisuutta perustaa oma oppikoulu.
Kouluhuoneistoksi vuokrattiin nykyisen koulutalon lähin naapuri, nykyisen Cajanderin perikunnan talo Alakylän maantien varrelta. Oman kylän puuseppä teki välttämättömät koulukalusteet jne.
Sitten mentiin jo oppiin Impivaaraan Ylikylään… Kunta myi Suvantolan eli Ruttolan ja sinne koulu siirtyi v. 1927. Nykyisen koulun vanha osa rakennettiin vuonna 1937. V.1956 koulurakennuksen päätyyn tuli kaksi luokkahuonetta lisää. Lisärakennus v 1958. Ylioppilaita v 1970 mennessä on tullut 253 ja 4 yksityisoppilasta. Ensimmäiset opettajat: Anna Koura, pastori Tauno Ervo, kansakoulunopettaja Vieno Poijärvi, nykyisin Lindström, ja rouva Eevi Ervo. Opettajamatrikkelissa 1970 jo 310 opettajaa. V 1970 opettajia oli 27. Oppilaita v. 1930 vain 92, v. 1940 155, v. 1950 250, 1960 400 ja 1970 430 oppilasta. Merikarvialaisia oppilaista on ollut 1778, Siikaisista 254, ja Ahlaisista 134. Muilta seuduilta 204.
V. 1958 perustettiin Merikarvian Yhteiskoulun Tuki ry

Yhteiskoulun 50-vuotisjuhlat pidettiin lauantaina ja sunnuntaina
Runsaasti entisiä oppilaita oli paikalla koulunsa juhlissa.
Merikarvian yhteiskoulu aloitti 50-vuotisjuhlansa lauantaina kello 9, jolloin koulussa aloitettiin avoimien ovien päivä. Avoimia ovia avattiinkin runsain entisin oppilasvoimin. Vanhemmille heistä oli koulussa tapahtunut paljon uutta, kun esimerkiksi koulun lisärakennus ei ole kuin vähän yli kymmenisen vuotta vanha. Koulun sisällä on tehty monenlaisia muutoksia vuosien varrella. Merikapteeni Matti Santala piti lennokkaan maantiedon tunnin. Vanhojen oppilaiden nykyoppilaille järjestämä juhla alkoi kello 13.30. Torvisoittoa ja laulua sekä puheita pidettiin. Simo Säilänne johti vanhojen oppilaiden torvisoittoa, Teuvo Leutonen ja Pekka Salmi lauloivat, Aino-Liisa Rastas-Raine luki laatimansa Lissu Rassin äänikirjeen, Erkki Hiltunen puhui ja Joel Itäkylä piti huuliharpulla maantiedon tunnin. Kaikilla oli verrattoman hauskaa. Illalla kello 19 alkoivat yhteiskoulussa toveripäivälliset. Päivällisille osallistujia oli tuvan täydeltä. Monet koulutoverit tapasivat vuosien jälkeen toisensa. Tunnelma oli välitön ja riemukas. Vanhoista rehtoreista paikalla olivat Ilmari Nieminen ja Eero Kaikkonen. Päivällisen aikana soittelivat Koskimäen veljekset, Simo Säilänne sai torvet soimaan ja Pekka Salmi Joel Itäkylän säestämänä lauloi. Sunnuntaina juhlat alkoivat jumalanpalveluksella, jossa saarnasi pastori Kauko Mäki ja liturgina toimi kirkkoherra Raimo Rantala ja urkureina Hannes Viertola ja Teuvo Leutonen. Teinikuoro esitti laulua. Sankarihaudalle laskettiin seppeleet ja majuri evp. Kalle Lehtisaari puhui. Kuultiin suomalainen rukous. Kello 13 alkoi yhteiskoulussa varsinainen 50-juhla. Simo Säilänteen johtamat torvensoittajat aloittivat ohjelman. Opettaja Mikko Väre toivotti vieraat tervetulleiksi ja kanttori Teuvo Leutonen esitti yksinlaulua kanttori Hannes Viertolan säestämänä. Rehtori Leila Säynäjärven kirjoittama koulun historiikin lukivat rehtori Säynäjärvi ja opettaja Pentti Riihiaho. Teinikuoro esiintyi ja muusikko Säilänne soitti huilua. Näyttelijätär Aino-Liisa Raine lausui Marja-Liisa Vartion seppeleen. Juhlapuheen esitti fil.lis Jorma Heikkilä. Puheessaan hän kiinnitti huomionsa luovuuteen.
Koulun orkesterin esiintymisen jälkeen paljastettiin rehtori Leila Säynäjärven muotokuva, jonka on maalannut taidemaalari Olavi Jalkanen. Sen paljasti ja luovutti koululle entisten oppilaiden muotokuvatoimikunnan puheenjohtaja, opettaja Erkki Näsi.

Vapaan sanan aikana esittivät onnittelunsa mm Merikarvian, Siikaisten ja Ahlaisten kunnat, Merikarvian rahalaitokset, Siikaisten Säästöpankki, Yksityisoppikoulujen Liitosta maisteri Rauni Vornanen esitti liiton onnittelut, oppikoulujen opettajien Satakunnan piirin onnittelut toivat maisteri Irja Rintanen ja rehtori J. Särkkä. Ensimmäisiä koulun opettajia edusti onnittelijoissa Vieno Lindström ja ensimmäisiä oppilaita opettaja Katri Heinonen ja rehtori Olli Laurila. Kirjailija Arvo Salo oli kirjoittanut runon, jonka kunnanjohtaja Reijo Salo luki. Lukuisat, eri puolilla maailmaa saapuneet onnittelukirjeet ja sähkeet luettiin. Ne luki VIII luokan oppilas Irma Renfors.
Koulun entisistä ja nykyisistä oppilaista koottu suurkuoro lauloi kesäpäivä Kangasalla. Juhla päättyi Maamme lauluun.

Opettaja Katri Heinosen tervehdys yhteiskoulun 50-vuotisjuhlassa
Arvoisat juhlavieraat!
Kunnioitettavat koulun opettajat!
Hyvät koulutoverit:
50 vuotta on vierähtänyt. Kauas olemme etääntyneet alkulähteeltä. Oppilaskerrostumat ovat vuosi vuodelta rengastuneet tämän alkulähteen ympärille, kunnes armoton aika on siirtänyt meidät elämäntehtäviemme uomiin. Tyhjinä emme lähteneet. Löysimme tiedon pohjalähteen- lähteen, jolle kukin palaa muistojen polkua- ajatuksen rataa.
Tänä juhlahetkenä tahdon palata nyt muistojen teitä tämän koulunalkukotiin Ala-Stupilaan. Oli syksyinen maanantaiaamu. Johtaja Anna Koura otti oppilaat vastaan seisoen ryhdikkäänä, kuten aina, opettajapöytänsä takana.--- Istuimme hiljaa ja odotimme. Päiväkirjaan kirjoittaessaan johtaja huomasi lauantaisen poissaoloni ja kysyi: ”Missä sinä olit viime voimistelutunnin?” – Menin isäni kanssa kotiin. Voimistelunopettaja antoi luvan, ettei isäni tarvinnut jäädä hevoskyyteineen minua odottamaan. Ihme kun et mennyt Siipyyn lukkarilta kysymään, että sinä saat olla saksantunnilta pois. Seiso!- Kotitehtävien kuulustelu eteni luokassa ja tuli kohdalleni.---! Aloin hätäisesti- Opettaja keskeytti---! Hän tarkkaili minua miettivästi. Silmänräpäyksen ajan tunsin syvää masennusta. Mutta samassa opettajani luja persoonallisuus pakotti minut ryhdistäytymään. Huomasin, ettei minulla koulun vanhimpana oppilaana ollut oikeutta näyttää huonoa esimerkkiä nuoremmille. Tajusin tämän huomautuksen palvelevan koulutyön kokonaisetua.
Johtaja Anna Kouran persoonallisuus oli oppilaan toimintaa tukeva, itsetuntoa ja ponnistelua lisäävä elementti. Hän tahtoi ryhdikkäällä olemuksellaan sanoa oppilailleen: Vielä et ole käyttänyt kaikkia voimavarojasi. Sinulla ei ole varaa itsesääliin eikä välinpitämättömyyteen. Se on hukkaan heitettyä energiaa. Työskentele, niin voimasi vahvistuvat! Hän oli opetusotteissaan realisti, jopa toisinaan radikaali ravistaessaan meitä välinpitämättömyyden unesta. Poikien kasvatuksessa hän vaati täsmennettyä käytöstä, huoliteltua ja viimeisteltyä esiintymistä. Renttuileminen ja reuhottaminen ei ole miehen arvon mittaista. Se ei ole mitään käytöstä. Kädet pois taskuista!--- kuului hänen kehotuksensa käytävillä ja pihamaalla. Älä maleksi, älä nojaa aitoja kumoon! Älä vetkottele!- Sinulla on parempia tapoja näyttää miehekkyyttä ja kuntoa. Olen varma siitä - -- Pojat tottelivat ja tiesivät myös, että heitä tuettiin ja heidän parasta olemustaan kunnioitettiin.
Johtaja Anna Kouralla oli koulun perustamisvaiheessa uudisraivaajan vaikea tehtävä. Oli järjestettävä juhlia, oli kerättävä varoja koulun taloudellisen tasapainon ylläpitämiseksi.
Koulujuhlien ohjelmat olivat väsymättömällä huolella valmistettuja. Milloin oppilas esityksessään antoi parastaan oppitunnilla tai juhlissa, näimme ilon kyyneleet hänen kasvoillaan. --- Tulimme vakuuttuneiksi siitä, että hän teki todella kutsumustyötä kasvatus- ja opetustyön kentällä, ja että meillä oli onni saada osallistua tähän työhön.
Kun koulutyö sitten laajeni ja luokat lisääntyivät, siirryimme Impivaaran avarampiin tiloihin. Tämä ympäristön vaihto oli mieltä ylentävä vaihe. Saimme lisää opettajia. Maisteri Rostedt, maisteri Pitkänen ja tohtori Karjalainen olivat erittäin taitavia opettajia, joiden antamat opit ja taidot tulivat avuksi myöhemmän opiskelun ja elämäntehtävän vaiheissa.
Erityisesti tohtori Karjalainen kirkasti meille kansallisen kulttuurimme perustekijöitä. Kalevala, Kanteletar, Aleksis Kivi elivät tri Karjalaisen säkenöivien esitysten valossa, kuten sopikin Impivaaran kalliokunnailla. Hänen esitystensä pohjalla saimme kokea vastikään itsenäistyneen Suomen kansallisen heräämisen omassa sielussamme elävänä tosiasiana. Tri Karjalainen oli myös filosofian, antiikin historian ja latinan kielen ystävä. Huumorin välke silmäkulmassa hän toivottikin meille elämän evääksi stoalaista lujuutta.
Mutta unohtumaton oli se historiallinen päivä, koulun kevätjuhlan päivä 1924, jolloin Merikarvian 5-luokkaisen yhteiskoulun ensimmäiset päästötodistukset jaettiin, ei aakkosjärjestyksessä, vaan paremmuusjärjestyksessä. Minulla oli silloin ilo nousta ottamaan koulun ensimmäinen todistus. Rohkaisevin sanoin johtaja Anna Koura hyvästeli meidät, ryhdikkäänä ja lujana, mutta sydämellisesti hymyilevänä. ---
Lehti on kääntynyt koulun historiassa ja meidän elämässämme.
Tänä juhlahetkenä tahdon kiittää tämän koulun perustajia, kaikkia entisiä, edesmenneitä, poissa olevia ja läsnä olevia opettajiani ja koulutovereitani sekä koulun ystäviä rakentavasta ja yhteistyöstä opiskeluaikanani.
Tänä juhlahetkenä tahdon kiittää nykyistä johtajaa, nykyisiä opettajia ja oppilaita sekä koulun ystäviä tämän arvokkaan ja ystävällisestä juhlakutsusta. Toivotan ansiokkaalle työllenne ja juhlivalle koululle jatkuvaa menestystä ja Kaikkivaltiaan siunausta.
Te nuoret, Te olette tämän päivän tulenkantajia, viestin viejiä, tiedon valtaajia teknisin keinoin. Te työskentelette nyt paljon onnellisemmissa olosuhteissa koulu-uudistuksen kynnyksellä kuin me, esitaistelijat, koulun alkurakennelmien vaikeuksissa 50 vuotta sitten.

Innon vuosikokouksen joulukuussa 1970 avasi Jaakko Hanhilahti todeten kokouksen olevan historiallisen, sillä Köörtilän Kiri ja Merikarvian Pallo olivat alaosastoina nyt ensi kerran mukana.
Kokouksen puheenjohtajana oli Erkki Näsi ja sihteerinä Kauko Välimaa. Pöytäkirjan tarkastivat Pentti Riihiaho ja Leo Vainio. Seuran puheenjohtajaksi valittiin edelleen yksimielisesti Jaakko Hanhilahti. Johtokuntaan valittiin Reijo Ostamo, Antti Koivula, Mikko Santanen, Heikki Salminen, Risto Lehtonen, Jorma Kenttä, Pirkko Liutala, Rauno Ruissalo ja Jorma Laitila. Jaostojen puheenjohtajiksi tulivat: Yleisurheilu Toivo Aivelo, palloilu Heikki Salminen, hiihto Martti Yli-Kahrakuusi, painonnosto Mauno Alinen, suunnistus Arvo Virtalaine, nuorisotoiminta Arto Varjonen, naistoimikunta Pirkko Liutala ja huvitoimikunta Rauno Paavilainen. Tilintarkastajiksi valittiin Erkki Näsi ja Mikko Väre, varalle Arvi Salo ja Leo Vainio.

Kirjailija Arvo Salo
Tervehdys vanhalle koululle
Merikarvia, kehitysalue:
Yhteiskoulun kohdalta kehittynyt alue.

Minä olen helsinkiläinen
suurhelsinkiläinen
nyt.

En minä mitään olisi
ilman Merikarviaa
Vaihisen Hilmaa
ja pastori Lammia.
(ja hänen lukukinkereitään, kun
luin Vähän katekismusta, sisällä kinkerituvassa,
ulkoa, Arvo, 7 v.)
En minä mitään olisi
ilman Merikarvian Yhteiskoulua
ja Merikarvian Säästöpankkia ja Säynäjärveä
ja Lastua.

En minä nytkään mitään ole:
en maisteri; meininki oli
en tohtori; tarkoitus oli.
Eikä minulla nytkään mitään ole
pian on
lyhyesti sanoen:
ennen pitkään.

Mitä minä olisin Merikarvialla?
Metsätyömies? Metsät jo hakattu.
Sahatyömies? Jos saha kävisi ympäri vuoden.
Satamatyömies? Jos meri pysyisi auki ympäri vuoden.
Kalastaja? Hopeakylkiset, elohopeaiset kultakalat.
silakat
ajetaan Himangalle
minkkimuurien aineiksi.
Jos minä olisin Merikarvialla
minä olisin sekatyömies
Porissa
Työmies on hyvä,
työttömyys paha.

Helsingissä minä olen
helsinkiläinen
suurhelsinkiläinen:
pilkkaan lappalaisia ( en saameja)
nauran kehitysalueromantikoille
(liikaa: heitä on liikaa)
kehotan valtiovaltaa ostamaan asutustilallisille
matkalipun-
uudelle maalle: Uudellemaalle tai Ruotsiin

Satakunnassa
minä olen pieni poika
Merikarvialla
vielä pienempi:
kehitysaluelainen
mäkitupalainen
Pohjois-Satakunta on Satakunnan
Lappi
minä olen Satakunnan lappalainen.
porilaiset, pirulaiset, riistävät meitä
Kankaanpään ruojut polkevat alleen
Merikarvian silakat.

(Silakka olin minäkin muinoin
nyt laivaston luutnantti:
en enää niin pasifisti, mutta
maailmankatsomuksen vapauden
kannattaja.)

No, mitä minusta
yhdestä merikarvialaisesta
Merikarvialla (Karvialla sanoo
vanha kansa Merikarvialla)
On sitä tärkeämpiäkin asioita:
Kehitysalue ei paljon kehity.
Koulu kehittyy.
Yhteiskoulu kehittyi jo muinoin:
40-luvulla
Säynäjärven johdolla
ja kehittyy yhä, on jo
kehitysalueiden
suurin ja kaunein
(Makuasioista me emme kiistele:
Säynäjärven mukaan, 40-luvulla
vanha puukoulu oli komea
mutta ei kaunis)

Olen tehnyt tämän tekstin
Merikarvian ylistykseski
tämän itsekeskeisen tekstin:
miksi en saisi olla
itse
keskeinen:
Merikarvian, Karvian, keskeinen?
Merikarvialta olen saanut kaiken
minkä saanut
parhaat palat
Merikarvian yhteiskoululta
Säynäjärveltä
ja Lastulta.

Keskuskoululla tarjosivat Lions Club Merikarvian naiset kirkkokahvit.

Työntekijät lähtivät kenkätehtaalta

Leila Säynäjärvi
Merikarvian Yhteiskoulun historia 1945-1970, esitetty vuosikertomuksessa 1970-71:
Historiikki vuosista1920-1945 esitetty vuosikertomuksessa 1945-46.

Syksy 1945 alkoi toisen neljännesvuosisadan Merikarvian yhteiskoulun historiassa. Sotavuodet olivat takanapäin ja alkoi ankara sotakorvausten ja jälleenrakentamisen kausi, mikä löi leimansa myös koulun elämään. Oppilasmäärä rupesi voimakkaasti kasvamaan, koska yleinen ajatustapa oli muuttunut: todettiin koulutuksen välttämättömyys. Osaltaan kasvuun vaikutti karjalaisten asettuminen paikkakunnalle. Vuonna 1945-1946 oli 152 oppilasta, v. 1948-49 169 oppilasta ja ensimmäinen rinnakkaisluokka II b-luokka, v 1950-51 ylitettiin ensi kerran 200 oppilaan raja ja I:llä oli b-luokka, seuraavana vuonna oli b-luokkia jo 2:I:llä ja II:lla, oppilaita 236. V.1953-1954 oli jo neljä rinnakkaisluokkaa ja vuonna 1957-1958 rinnakkaisosasto kaikilla viidellä luokalla, Vuonna 1958-59 oli koulussa ensi kerran VI luokka ja oppilasmäärä ylitti 300 rajan ollen 342. 400 oppilaan raja saavutettiin 1961-62, jolloin oppilaita oli 427. Sen jälkeen on oppilasmäärä on pysytellyt 400: vaiheilla, oli korkeimmillaan v 1962-1963-1964 441, jolloin suuret ikäluokat eniten vaikuttivat, laski sen jälkeen jonkin verran myös siksi, että Siikaisiin, josta koulussa oli runsaasti oppilaita, v. 1963 perustettiin kunnallinen keskikoulu. Nyt on koulussa 430 oppilasta.

Vaikka oppilasmäärän nopea kasvu sotavuosien jälkeen olikin ilahduttava todistus koulun tarpeellisuudesta, tuotti se koulun ylläpitäjälle Merikarvian Yhteiskoulu Oy:lle ja erikoisesti sen johtokunnalle paljon huolta. Ensiksikin v. 1937 käyttöön otettu koulutalo, nykyinen koulun vanha osa, oli tarkoitettu noin 160, korkeintaan 200 oppilaalle, luokkia oli viisi, yksi luonnonhistorian ja luonnonopin luokka sekä juhlasali. Heti ensimmäinen rinnakkaisosasto vei ainoan erikoisluokan, ja kun niitä tuli kaksi, toinen luokista sai kiertää. Eräät luokkahuoneet olivat liian pieniä yksityisten luokkien koon suurennuttua 20.25:stä 35-40 oppilaaseen. Lisäksi talo oli päältä vuoraamaton ja yleisen tavaran puutteen vuoksi sisältä huonossa kunnossa, kun ei ollut aineita, millä siistiä sitä: lattiat olivat paksulla, tahmealla mäntyöljyvernissa-terva-seoksella maalatut ja likaisen tummanruskeat. Jonakin syksynä, kun koulu alkoi, oli mm voimistelusalin lattia käsitelty aineella, johon jalka juuttui joka askeleella ja johon voimistelutuntisin jäi takamuksestaan kiinni. Kyllä saatiin liikuntaa, kun lattiasta yritettiin poistaa ylimääräiset tatinat. 24.9.1945 hyväksyttyyn lukusuunnitelmaan oli käsityön ja veiston lisäksi tullut kotitalous, koska koetut puutteen ajat olivat osoittaneet käytännön taitojen tärkeyden ja kouluhallitus painotti erikoisesti näitten aineitten merkitystä. Veistotunnit pidettiin alusta, v:sta 1942, alkaen eri kansakouluissa, ensin vain Alakylässä, sitten lisäksi Ahlströmin koululla ja Ylikylässä, joskus Satamassakin. Kotitalouden opetus alkoi 1948-1949 Näsillä, emäntä Selma Näsin luovutettua kotinsa tilat sitä varten. Sieltä siirryttiin seuraavana vuonna Huhtiselle talousopettaja Evy Huhtisen kotiin ja v. 1952-1953 Huhtisen kunnostettuun pirttiin. Kalustoa ja välineitä ei sanottavasti ollut eikä rahoja niiden hankkimiseen, joten opettaja joutui antamaan omat astiansa yms. tyttöjen käyttöön.
Johtokunnan sisukkaiden ponnistusten ansiosta asiat alkoivat vähitellen valjeta: Hirsinen koulurakennus laudoitettiin kesällä 1950. Lainana työn suorittamiseen saatiin KOP:sta 350.000 silloista markkaa, mikä ei ihan kaikki mennytkään, kun seurakunta lahjoitti koululle tukkeja lautatavaraa varten. Talon ulkomaalaus saatiin suoritetuksi vasta kesällä 1952 kiinnelainan turvin. Kun maali- ym. aineita vähitellen alkoi saada jonkin verran paremmin, kunnostettiin kesällä 1951 kaksi luokkaa ja käytävät, seuraavana kesänä loput kaksi luokkaa.
Ahtaus oli kuitenkin suuri, tunteja pidettiin käytävissä, pukuhuone -keittolassa ja juhlasalissa voimistelutuntien välillä, siksi oli pakko ryhtyä pohtimaan lisärakennusta. Asiasta keskusteltiin johtokunnassa ensi kerran keväällä 1953 ja päätettiin hankkia luonnospiirustukset. Kun oppilaiden vanhemmat lisäksi seuravana vuonna erikoisen voimakkaasti esittivät toivovansa täysiluokkaista yliopistoon johtavaa koulua ja ahtaus vain paheni, tilattiin diplomiarkkitehti Keijo Vallilta lisärakennukseen luonnospiirustukset. Samalla pyydettiin Merikarvian ja Siikaisten kunnilta takausta tarvittaville 25-miljoonan vanhan markan rakennuslainoille ja ryhdyttiin tiedustelemaan lainoja pankeilta ja vakuutuslaitoksilta. Merikarvian Yhteiskoulu Oy:n osakepääomaa korotettiin 60.000 vanhasta markasta 1.060.000 vanhaan markkaan ja suoritettiin osakkeiden koemerkintä. Johtokunnan jäsenet kiersivät ympäri Merikarviaa ja Siikaista myymässä osakkeita, mitkä tekivät hyvin kauppansa, koska ymmärrettiin asian tärkeys ja koulun rahantarve.
V. 1954-1955 piirustukset olivat valmiit ja rahoitus osittain järjestyksessä, kun Merikarvian kunta takasi 25 miljoonaa markkaa. Työt piti aloittaa kesällä. Asia kuitenkin mutkistui. Piirustusten ja työselitysten hyväksyminen vei oman aikansa, koska ne joutuivat kiertämään monissa paikoissa ja yleislakon lisäämä inflaatio kohotti kustannuksia. Kuitenkin saatiin kevätpuolella 1956 osittainen helpotus tilanahtauteen, kun johtokunnan omatoimisuuden ansiosta vanhan rakennuksen eteläpäähän lisättiin kaksi luokkahuonetta, jotka sitten kesällä maalattiin. Nyt voivat kaikki 9 luokkaa olla samanaikaisesti koulussa.

Syksyllä 1957 pääsi rakennustyö alkuun Rakennusliike Ahti A. Ahtolan toimiessa pääurakoitsijana. Rakennusaika supisti koulun elintilaa huomattavasti, kun näyttämä, pukuhuone, koulukeittiö ja osa pihaa jouduttiin luovuttamaan rakentajien käyttöön. Rakennus nousi nopeasti harjaan, mutta työ keskeytyi siihen, koska maan vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi rahaa ei saatu mistään. Johtokunnan jäsenet kävivät kumarruksella suurissa ja pienissä rahalaitoksissa turhaan. Vasta joulukuun alussa 1957 työ saatiin jatkumaan valtion 9 milj. markan työllisyyslainan ja kunnan johtokunnalle antaman avun ja tuen turvin, luvattiin mm lana, jos ei muualta saada. Rakennustyö helpotti vähän Merikarvia osalta yleistä vaikeaa työllisyystilannetta. Lainojen haaliminen jatkui vielä rakennuksen valmistuttuakin. Merikarvian lisäksi myös Siikaisten kunta takasi osaltaan lainoja, jotka olivat 50- tai 100- prosenttisesti indeksiin sidottuja. Rakennus valmistui ja sisustettiinkin kesän ja syksyn 1958 aikana. Se otettiin käyttöön 1.9.1958 ja vihittiin tarkoitukseensa 12.4.1959.

Nyt oli koulussa ainakin aluksi tarpeeksi tilaa: 12 varsinaista luokkahuonetta, luonnonhistoria ja luonnonopin luokat, kotitalouden keittiö ja ruokailutiloja ja yksi ylimääräinen luokka, joka alun perin oli tarkoitettu poikien käsityöluokaksi, mutta se oli siihen sopimaton ja muutettiin tyttöjen käsityö- ja musiikkiluokaksi, sekä juhlasali, koulukeittiö ja aputiloja. Poikien käsitöiden opetus on Merikarvian kunnan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella tapahtunut keskuskansakoulussa, samoin konekirjoituksen opetus. Kuvaamataidon tilat, samoin varsinainen musiikkiluokka puuttuivat. Ruokailu- ja kerhotilaa pitäisi olla, mutta hyvin on toimeen tultu.
Pulpetit, luokkataulut ums. virallisen sisustuksen kouluun on hankkinut koulun omistaja, mutta suurimman osan muusta irtaimistosta ovat lahjoittaneet koulun ystävät. Ensimmäisenä näistä on mainittava Yhteiskoulun ompeluseura, joka sota-ajan jälkeen v 1947 aloitti uudelleen sodan keskeyttämän toimintansa farmaseutti Kirsti Huhtisen herättämänä. Hänen muutettuaan paikkakunnalta tuli ompeluseuran kokoonkutsujaksi emäntä Selma Näsi, joka edelleen hoitaa tehtävää rouva Marjatta Sipilän kanssa. Jotta ompeluseura voisi itsenäisemmin toimia: järjestää juhlia, arpajaisia ym., ja jotta siihen saataisiin mukaan laajemmalti paikkakuntalaisia, myös miesväkeä, se päätettiin rekisteröidä. Näin syntyi Merikarvian Yhteiskoulun Tuki ry vuonna 1950, joka on kerännyt huomattavasti varoja kaiken sellaisen hankkimiseksi koululle, mihin koulun budjettivarat eivät riitä: ompeluseuratoimintaa jatkamalla, myyjäisiin osallistumalla, päivällisiä järjestämällä jne. Tukea koulu saa kiittää opettajainhuoneen kalusteista, koko koulun ikkunaverhoista, sähköuruista, konttorikoneista, pihantasauksista, stipendirahoista ja monen monista muista hyvistä asioista. – Kun saatiin uusi kunnon voimistelu- ja juhlasali, tarvittiin sinne tuolit. Entiset oppilaat panivat tarmokkaasti toimeen keräyksen ns. tuolirahastoon. Sen tuotto oli 282.000 vanhaa markkaa, johon vielä myöhemmin tuli jonkin verran lisää, ja jolla maksettiin noin puolet juhlasalin tuoleista. Ne varustettiin lahjoittajien hopeisin nimilaatoin juhlallisissa naulajaisissa 10.2.1960.
Monet paikalliset seurat ja yhdistykset tekivät lahjoituksia koulun sisustamiseksi ja viihtyisyyden lisäämiseksi: Marttayhdistys, Naisvoimistelijat, Merikarvian Sähkö Oy.
Myös opettajat ja oppilaat yrittivät yhteistoimin auttaa: pidettiin juhlia, näyteltiin, järjestettiin taidenäyttelyitä. Näin saatiin kokoon niin paljon rahaa, että voitiin hankkia näyttämön esirippu, taustaverhoja, graafisia töitä ym.
Koulun kokoelmia kartuttivat entiset oppilaat jatkuvasti vuosittain lahjoituksillaan. Siten on saatu sellaiset harvinaisuudet kuin joutsen, majava ja kalasääski.
Koulun omin varoin on kouluun erikoisesti sen laajennettua täysiluokkaiseksi hankittu runsaasti uusia opetusvälineitä: audiovisuaalisia laitteita, fysiikan ja kemian demonstraatio- ja oppilastyövälineitä, rainoja.
Vielä keskeisempi asia kuin opetustilojen vähyys oli sota-ajan jälkeen kasvavassa koulussa pätevien opettajien puute. Jotta yksityisoppikoulu saa jatkuvan todistuksenanto-oikeuden ja valtionavun, täytyy sillä olla tietty määrä muodollisesti päteviä luku- ja harjoitusaineen opettajia.
Sota verotti erikoisesti nuorta oppikoulunopettajapolvea, ja koska sen jälkeen jatkuvasti perustettiin uusia kouluja, oli pätevistä opettajista huutava puute, minkä Merikarvian yhteiskoulukin sai kokea vuosikaudet. Opettajantoimet olivat kevät- ja kesäkaudet turhaan haettavina. Jos joskus joku pätevä opettaja valittiin, hän ei tullutkaan, koska oli saanut suuremmasta koulusta toimen. Niinpä v:n 1946 syksyllä koulussa oli vain yksi pätevä lukuaineen opettaja, joten jatkuva valtionapu peruuntui ja sitä oli haettava Valtioneuvostolta uudelleen. Se saatiinkin. Lukuvuoden1949-1950 päteviä opettajia oli neljä ja1950-1951 kolme. Yksityisoppikoulujen valtionavuista annettiin uusi laki 6.10.1951 ja sen toimeenpanoasetus 19.1.1951, joka mm edellytti ohjesäännön uusimista. Se oli koululle taloudellisesti entistä edullisempi, mutta vaativampi. Sen perusteella koulussa ei ollut tarpeeksi päteviä opettajia, joten jatkuva todistustenanto-oikeus peruuntui ja sitä oli haettava kouluhallitukselta uudelleen. Se saatiin vain kalenterivuosiksi1952-1953. Myös jatkuva valtionapu lakkautettiin ja sitä oli anottava uudelleen opetusministeriöltä, joka myönsi sen kahdeksi vuodeksi 1.7.1951 lukien ehdolla, että päteviä lukuaineen tunteja on 40. Syksyllä 1953 oli taas anottava sekä todistuksenanto-oikeutta että valtionapua. Koska päteviä opettajia oli vain kaksi lukuaineissa ja yksi harjoitusaineissa, todistuksenanto-oikeus saatiin vain 31.12.1955 asti ja valtionapu 30.6.1955 asti. Syksyllä 1955 koulu sai jatkuvan valtionavun 1.7. ja todistuksenanto-oikeuden 21.11.lukien, koska koulun palveluksessa oli kolme pätevää lukuaineen opettajaa ja kaksi harjoitusaineen opettajaa.
Paitsi tarvittavia opetustiloja ja tiettyä määrää päteviä opettajia lukioluokkien perustamisluvan saaminen edellytti 20-25 oppilaan jatkajamäärää omasta koulusta. Keväällä 1956 heitä oli ollut vain kymmenen. Seuraavana talvena tehtiin Valtioneuvostolle anomus lukioluokkien anomus lukioluokkien perustamisesta, mutta asia ei silloin vielä ratkennut. uusi anomus toi tuloksen: 24.4.1958 tekemällään päätöksellä Valtioneuvosto myönsi Merikarvian Yhteiskoulu Oy:lle oikeuden laajentaa koulun yliopistoon johtavaksi 8-luokkaiseksi yhteiskouluksi asteettain lukuvuoden 1958-1959 alusta lukien. Jatkuva oikeus päästää oppilaita korkeakouluihin saatiin 4.1.1961 ja jatkuva valtionapu lukioluokille 1.7.1960 alkaen. Ensimmäiset ylioppilaat saivat todistuksensa 31.5.1961, nyt heitä on päässyt jo 257 ylioppilasta. Keskikoulututkinnon on suorittanut 1194 oppilasta, joita koulun kirjoissa on ollut kaikkiaan 2360, näistä merikarvialaisia 1778, siikaislaisia 254 ja ahlaislaisia 134. Muualta on oppilaita ollut yleensä vähän sotavuosia lukuun ottamatta. Opettajatilannekin on vuosien kuluessa parantunut: nyt koulussa on 12 pätevää lukuaineen- ja 4 pätevää harjoitusaineen opettajaa.
Paitsi luokkakohtaista valtionapua koulun on yksityisoppikoulujen valtionavusta 6.10.1951 annetun lain ja 19.1.1951 annetun asetuksen perusteella saanut valtionapua kunkin pätevän opettajan osalta, vapaaehtoisten aineitten opetuksen kustannuksista, 40-69 % eräistä juoksevista menoista ja korvauksen lapsilisistä. V. 1960-1961 nousi rinnakkaisosastojen saama valtionapu, joka oli vakinaisten luokkien valtionapua huomattavasti pienempi, sen kanssa samansuuruiseksi. Yksityiskoulujen valtionavusta 29.6.1962 annetun lain ja asetuksen yksityisoppikouluasetuksen muuttamisesta 4.1.1963 perusteella koulu saa valtionapua VI:n avustusluokan mukaan luokkien ja rinnakkaisosastojen osalta, määräsumman kutakin pätevää opettajaa kohti, ed. kohdassa mainittujen opettajien kalliinpaikanlisiä vastaavan määrän, avustusta koulun vahvistettuun lukusuunnitelmaan merkittyjen vaihtoehtoisten ja vapaaehtoisten aineiden opetuksesta sekä linjajaon ylläpitämisestä samoin kuin oppilaiden ryhmittämisestä aiheutuvia lisäkustannuksia varten, korvauksen työnantajan lapsilisämaksuista, 50-75 %, saatu 70%, ns. prosentuaalista valtionapua. Valtionapu nousee palkkojen nousun myötä. Opettajain palkkaus on järjestettävä samoin kuin valtion kouluissa.
Palkkoihin saatava valtionapu ei aina niitä peitäkään. Viime tilikauden valtionapu oli 592.691,67 markkaa, mihin sisältyi rakennusvelkojen kuoletukseen saatu 17.000 markan ylimääräinen valtionapukin. kun johtokunta lisärakennuksen valmistuttua on kamppaillut vuosittaisten velkain korkojen ja kuoletusten maksamiseksi, on ylimääräinen valtionapu, jota velkain kuoletuksiin on saatu joinakin vuosina, ollut erittäin tervetullut. Tästä vaikeissa taloudellisissa oloissa työskenteleville kouluille valtion budjettiin vuosittain varatusta määrärahasta on valtioneuvostolta saatu kväälllä 1960 5.000.000 vanhaa markkaa, v. 1965-1965 15.000 mk, v. 1968-1969 12.000 mk, 1969-1970 17.000 mk.

Lukukausimaksu oli syyslukukaudella 1945 800 vmk, kevätlukukaudella 1946 1500vmk Satakunnan yksityisoppikoulujen yhteisesti tekemän sopimuksen mukaisesti. V. 1948-1949 maksu oli 2500 vmk, 1950-51 3000 vmk, sama kuin valtion kouluissa, v. 1957-58 10.000 vmk, 1963-64 90 mk 1965-66 120 mk, v:sta 1966-67 140 mk. Maksu pysyi kauan suhteellisen alhaisena, mutta kun rakennusvelat ja inflaatio alkoivat painaa, sitä jouduttiin usein nostamaan. Vapaaoppilaspaikkoja ja maksualennuksia on annettu runsaasti vuosittain noin 15-20 %. Vuodesta 1961 alkaen on kouluhallitukselta vuosittain saatu avustusta, joka toisinaan on täytynyt käyttää lukukausimaksujen alentamiseen, toisinaan vapaaoppilaspaikkojen ja maksualennusten lisäämiseen, toisinaan kumpaankin tarkoitukseen. V. 1961 saatiin 900.000 vmk, keväällä 1962 900.000 vmk, syksyllä 1962 600.000 vmk, keväällä 1963 5.100 mk, v. 1963-1964 5.100 mk kumpanakin lukukautena, syksyllä 11964 5.000 mk, keväällä 1965 3.000 mk, opetusministeriön nipistettyä budjettisummasta 20 %, syksyllä 1965 3.000 mk, keväällä 1966 5.400 mk, syksyllä 1966 10.500 mk, keväällä 1967 9.000 mk, syksyllä 1967 8.000 mk, keväällä 1968 4.250 mk, syksyllä 1968 4.950 mk, keväällä 1969 4.900 mk, syksyllä 1969 ja keväällä 1970 4.900 mk kumpanakin. - Varattomien ja vähävaraisten oppilaitten oppikirjoihin on vuosittain vuodesta 1960-61 lähtien saatu kouluhallitukselta pieni avustus: v. 1960-61 se oli 38.000vmk, v. 1961-62 75.000 vmk, v. 1963-64 900 mk, 1964-65 1000 mk, 1965.66 500 mk,1966-67 250 mk, 1967-68 250 mk, 1968-69 225 mk, 1969-70 200 mk. Vuodesta 1960-1961 lukien ovat eräät varattomat IV-VIII luokkien oppilaat saaneet kouluhallitukselta ns. opintoapurahaa, mikä aluksi oli 24.300-36.000 vmk vuodessa. Sen sai silloin kolme oppilasta. V. 1969-1970 apuraha oli 180-270 mk, ja sen sai 12 oppilasta.
Merikarvian kunta on koko koulun olemassa oloajan tukenut sitä sen apua tarvitessa. Lainojen takausten lisäksi kunta on avustanut koulua raha-avustuksilla. Vuonna 1945-1946 saatiin kunnalta Alkoholiliikkeen voittovaroista 20.000 vmk, seuraavana vuonna 25.000 vmk. V. 1948-1949 avustus tuli kunnan varsinaisista varoista 100.000 vmk suuruisena, samoin seuraavana vuonna. Silloin saatiin kunnalta lisäksi Alkon voittovaroista 20.000 vmk. V. 1950-1951 avustus oli 200.000 vmk, v. 1951-1952 400.000 vmk, vuosina 1952-1954 450.000 vmk, v. 1954-1956 500.000 vmk, v. 1956-1957 800.000 vmk, v. 1957-1958 1.000.000 vmk. Rakennusvaiheen aikana auttoi Siikaisten kunta koulua 10.000.000 vmk:n takauksilla. Vuodesta 1958-1959 ovat sekä Siikaisten että Ahlaisten kunnat avustaneet koulua myös rahallisesti.

v. Merikarvia Siikainen Ahlainen
1958-59 1.000.000 vmk 40.000 vmk 27.000 vmk
1959-60 1.000.000 vmk 50.000 vmk 30.000 vmk
1960-61 1.000.000 vmk 60.000 vmk 26.000 vmk
1961-62 1.000.000 vmk 60.000 vmk 37.000 vmk
1962-63 1.000.000 vmk 60.000 vmk 41.000 vmk
1963-64 10.000 vmk 570 mk 490 mk
1964-65 10.000 mk 440 mk 585 mk
1965-66 10.000 mk 420 mk 620 mk
1966-67 20.000 mk 360 mk 980 mk
1967-68 20.000 mk 360 mk 980 mk
1968-69 20.000 mk 290 mk 1.260 mk
1969-70 20.000 mk 200 mk 2.250 mk.

Kaikesta kuntien koululle antamasta avusta ja tuesta on tässäkin yhteydessä lausuttava sydämelliset kiitokset.

Vuodesta 1965-1966 alkaen on Merikarvian kunta myöntänyt matka-avustusta niille keskikoulua käyville merikarvialaisille, joitten koulumatka yhteen suuntaan on vähintään 5 kilometriä, vuonna 1970 10 km.

V. 1965 syksyllä 1.500 mk ja keväällä 1966 2.500 mk
V. 1966-1967 5.000 mk
v. 1967-1968 5.000 mk
v. syksyllä 1968 2.500 mk keväällä 1969 7.500 mk
v. 1969 7.500 mk v. 1970 7.500 mk

Sekä rakennusvaiheen aikana että myöhemminkin, kun koulu on tarvinnut rahaa juokseviin menoihinsa valtionapujen maksatusten viipymisen takia tai korkoihin ja kuoletuksiin, ovat paikkakunnan rahalaitokset: KOP:n Merikarvian konttori, Merikarvian Osuuspankki, entinen Osuuskassa, Kuvaskankaan Osuuspankki, entinen Pohjoinen osuuskassa ja Satakunnan Säästöpankin Merikarvian konttori, entinen Merikarvian Säästöpankki, auliisti avanneet raha-arkkunsa ja auttaneet pulasta, mistä kiitokset. Erikoisen kiitosmaininnan ansaitsee Satakunnan Säästöpankin Merikarvian konttori, joka vuodesta 1961 alkaen on ollut koulun rahastonhoitajana ja auttanut monesta kiperästäkin tilanteesta.
Merikarvian yhteiskoulun ohjesäännöt on viimeisen neljännesvuosisadan aikana uusittu kolmesti. Ensimmäisen niistä kouluhallitus vahvisti 20.9.1951 uuden yksityisoppikoululain ja sen toimeenpanoasetuksen edellyttäessä uutta ohjesääntöä. Toinen uusinta oli tarpeen koulun laajentuessa täysiluokkaiseksi: se vahvistettiin 6.8.1958. Kolmas sai kouluhallituksen vahvistuksen 21.8.1963 taas uuden lain ja toimeenpanoasetuksen vaatimana.
Lukusuunnitelmaa on muutettu useaan otteeseen, koska koulun on pysyttävä ajan virtausten ja vaatimusten tasolla. 15.8.1945 vahvistetusta suunnitelmasta on jo ollut toisessa yhteydessä puhetta. Seuraava hyväksyttiin kouluhallituksessa 25.8.1958 ja se käsitti 8-luokkaisen koulun lukusuunnitelman. 18.7.1962 hyväksytyn suunnitelman tärkein uudistus oli linjajakoinen lukio: yleinen ja matemaattinen linja. Siihen asti oli luettu ns. pitkää matematiikkaa. Suunnitelmaa muutettiin jo 1965 ja se vahvistettiin kouluhallituksessa 7.7. Ns. ylipitkä matematiikka tuli matemaattisella linjalla käyttöön ja humanistisella linjalla vaihtoehtoisia aineita: psykologia -biologia, fysiikka ja kemia -latina. Uusin lukusuunnitelma, jonka kouluhallitus hyväksyi 23.6.1970 ja joka on käytössä kuluvana lukukautena I ja VI luokilla, oli oikeastaan pakon sanelema. Koska nim. kansakoulussa opiskellaan englantia, piti sen opiskelun alkaminen siirtää ensimmäiselle luokalle, jolloin ruotsi siirtyi toisella alkavaksi. Ja kun tämä muutos tehtiin, piti koko koulun suunnitelma muuttaa: lukiossa on nyt kieli/reaalilinja ja matemaattinen linja. Erikoisesti kieli/reaalilinjalla on runsaasti erilaisia vaihtoehtoja oppiaineiden valinnassa.
Koulussa on viimeisten 25 vuoden aikana ollut useita tarkastuksia, koska jokainen koulumuodon muutos, todistuksenanto-oikeuden ja valtionavun anominen yms. seikat edellyttävät yleistarkastusta. Koulujärjestyksen 72 §:n määräämän yleistarkastuksen suoritti koulussa 14.-16.2.1951 kouluneuvos Elias Hollo. Kyseessä oli valtionapu. Samaa asiaa koski fil.tri Lauri Kaukamaan yleistarkastus 12.-14.10.1953 ja edelleen rehtori Samuli Apajalahden yleistarkastus 18.-20.10.1955. Lukioluokkien alkamista koski fil.tri R.A. Mäntylän 23.-25.10.1958 toimittama yleistarkastus ja oppilaiden päästämistä korkeakouluihin sekä lukion jatkuvaa valtionapua vanh. lehtori Reino Hietarannan yleistarkastus 4.-7.10.1960. Määräaikaistarkastus oli rehtori, fil.tri Kurt Enkolan suorittama, samoin kuin rehtori Mikko Myllyntaustan 21.-24.4.1970 yleistarkastus. Yksityisten aineitten opetusta ovat tarkastaneet vanh. lehtori Maija Harava, joka seurasi ruotsin kielen opetusta 8.-9.10.1959, ja v.t. ylitarkastaja, seminaarilehtori Arvo Räikkönen, joka seurasi musiikin opetusta 7.3.1966. Mainittakoon, että kaikkien yleistarkastuksien yhteydessä tarkastajat ovat painottaneet koulun vakavaraisuutta noin 600.000 markan veloista huolimatta.
Koulun vanhempainneuvoston jäsenet ovat vaihtuneet melkein kolmivuotiskausittain. Kaksi kautta ovat olleet Hanna Alho, Martta Pitkäranta, Julius Viertola, Arvo Kalliovuo, Jussi Länsitalo, Elli Mäntylahti, Eino Suonpää ja Arvo Varsamäki. Vanhempainneuvosto on joutunut ottamaan kantaa koululaisten tupakanpolttoon, viisipäiväisen työviikon tulemiseen ym.
Merikarvian Yhteiskoulu Oy:n johtokuntaan ovat vuoden 1945 jälkeen kuuluneet
rovasti V.E. Raitala puheenjohtajana kuolemaansa vuoteen 1959 saakka,
rouva Katri Hakasalo, varapuheenjohtajana vuoteen 1957, jolloin siirtyi varajäseneksi, kuoli 1960,
rouva Hanna Alho on edelleen johtokunnassa, johtaja A. Hilakari, taloudenhoitajana, muutti paikkakunnalta 1950, kauppias Kalle Häyrinen rahastonhoitaja -kirjanpitäjä kuolemaansa 1961 saakka, maanviljelijä N. Ylipaasto v:een 1953, varajäseninä autoilija V. Ojala kuolemaansa 1963 saakka, maanviljelijä Oskari Pitkäranta kuolemaansa 1956 saakka, neiti Ottilia Rantamäki v:een 1967, jolloin muutti paikkakunnalta.
Rehtori Leila Säynäjärvi on ollut koko ajan johtokunnan sihteerinä.
Johtaja Hilakarin tilalle tuli v. 1950 puutyöliikkeenharjoittaja Toivo Lehtinen taloudenhoitajaksi, edelleen johtokunnassa,
Mv. Ylipaaston tilalle tuli v. 1953 mv. Toivo Vanhatalo, edelleen johtokunnassa,
Mv Pitkärannan tilalle tuli 1956 mv. Paavo Huhtinen varajäseneksi, v. 1957 varsinaiseksi jäseneksi ja varapuheenjohtajaksi, 26.2.1960 v.t. puheenjohtajaksi ja syksystä 1960 puheenjohtajaksi. Huhtinen erosi v. 1968. V. 1960 Huhtisen tilalle tuli mv. Lasse Järvenpää varapuheenjohtajaksi. Rouva Hakasalon tilalle tuli v. 1960 varajäseneksi kunnansihteeri Lea Nurminen, joka siirtyi varsinaiseksi jäseneksi ja kauppias Häyrisen tilalle 1961, ja hänen tilalleen tuli varajäseneksi autoilija Olavi Vuori. Autoilija Ojalan tilalle tuli varajäseneksi v. 1963 mv. Erkki Juhola. Neiti Rantamäen tilalle tuli 1967 varajäseneksi pankinjohtaja Yrjö Salmela. Mv. Huhtisen tilalle tuli v. 1968 koulunjohtaja Erkki Näsi puheenjohtajaksi.
Koulun kansliaa on vuodesta 1960 hoitanut rva Leila Sipilä, joka vuodesta 1963 on toiminut myös kirjanpitäjänä.
Koulussa on ollut kaikkiaan 310 opettajaa, joista vakinaisia 50, rehtorina on vuodesta 1945 lähtien ollut fil.kand. Leila Säynäjärvi, vararehtorina vuodesta 1951 kuvaamataidon lehtori Aihe Lastu ja poikien valvojana musiikinopettaja Reino Rannikko, jotka kaikki ovat olleet koulun palveluksessa jo yli neljännesvuosisadan. Muita koulua useita vuosia palvelleita opettajia on lehtori Pirkko Rusila 8 vuotta, lehtori Helvi Paasio 15 vuotta, lehtori Irma Sillanpää 15 vuotta, opettaja Anni Raitala 8 vuotta, kirkkoherra Heikki Anttila 8 vuotta, liikunnanneuvoja Risto Rantala 10 vuotta, kansakoulunopettaja Pekka Kyläkoski 11 vuotta ja kansakoulunopettaja Eino Kanerva 13 vuotta.
Nykyiset opettajat ovat jo mainittujen kolmen lisäksi lehtori Sirkka Grönholm 6 vuotta,
lehtori Kauko Houkka 4 vuotta, lehtori Keijo Kuula 6 vuotta, lehtori Tapani Lindlöf 5 vuotta, lehtori Olavi Tiitinen 15 vuotta, lehtori Asta Välimaa 10 vuotta, lehtori Altti Grönholm 3 vuotta, lehtori Osmo Heikkilä 1 vuosi, teologian kand. Tellervo Kopra ensimmäinen vuosi, lehtori Karin Lindblad 11 vuotta, lehtori Saara Lindlöf 5 vuotta ja lehtori Pertti Louhivuori 2 vuotta.
lehtori Kauko Välimaa 8 vuotta

Tuntiopettajat:
HTK Seija Jansson ensimmäinen vuosi
Luonnontieteen ylioppilas Sinikka Kallio 1 vuosi
Yhteiskuntatieteen yo Hilkka Löytäne ensimmäinen vuosi
Kirkkoherra Paavo Sillanpää 4 vuotta
Kansakoulunopettaja Hannu Virtomaa 2 vuotta
Talousopettaja Evy Huhtinen 21 vuotta
Kansakoulunopettaja Pentti Riihiaho 16 vuotta
Kansakoulunopettaja Irja Rintamäki 8 vuotta
Rouva Leila Sipilä 16 vuotta
Rouva Sirkka Tiitinen 14 vuotta
Kansakoulunopettaja Mikko Väre 17 vuotta.

Opettajistaan entisillä oppilailla on varmasti monia hauskoja, humoristisia, joskus ehkä ikäviäkin muistoja. Olisi mukavaa, jos jotkut panisivat muistonsa paperille ja antaisivat ne koulun talletettavaksi, niin että niitä lukiessa koulun menneisyys alkaisi elää.
Vahtimestarina palveli uskollisesti koulun alusta uuden rakennuksen valmistumiseen asti rouva Hilda Vihermaa, kuoli 1969. Nyt on talonmies -lämmittäjänä Paavo Lehtinen, 12v, vahtimestari Rauha Lehtinen, 12v, siivoojat Anni Lehtonen, 12v, Marja-Liisa Uusitalo, 11v, ja oppilasruokalan emännät ovat Irja Huhtinen, 8v ja Helli Ouramaa, 8v.

Kouluruokala on olut toiminnassa koko koulun ajan paria rakennusvaiheen vuotta lukuun ottamatta. Silloin ei ollut keittiötä. Sotavuosien ja niitten jälkeiseltä ajalta on paljon muistoja siitä, miten vaikeaa oli saada puurojauhoja tai ryynejä päivittäin. Ostolupa oli, mutta ruoka-aineita ei likikään aina edes seuraavaksi päiväksi. Päivä kerrallaan mentiin ja veteen keitettyä velliä syötiin. Kellä oli maitoa, kellä sakariinimehua, kellä ei mitään vellin kanssa. Nyt eletään suorastaan ylellisesti niihin aikoihin verrattuna. Ruokailutilan puuttuminen on valitettavan asia, sillä se rajoittaa ruokalajivalikoimaa.

Koulun lääkärinä on ollut aina Merikarvian kunnanlääkäri. Erikoisesti tri T.E. Carlson ja tri Jarkko Vaahtoranta ovat toimineet koulun hyväksi paikkakunnalla ollessaan. Nyt on lääkärinä tri Juhani Lohva.
Terveyssisaren tehtäviä hoitivat aluksi kunnan terveyssisaret, joista mainittakoon Elvi Yli-Kerttula ja vuodesta 1948 Maija Heinänen, joka vuodesta 1966 alkaen on ollut yksinomaan yhteiskoulun terveyssisarena, Vuosi vuodelta työ lisääntyy ja monipuolistuu ja terveyssisarta tarvitaan yhä enemmän.
Koulun stipendirahastojen lukumäärä on vuosien mittaan lisääntynyt, kun on perustettu muistorahastoja koulua lähellä olleiden henkilöiden nimiin.
Vanhastaan on ollut olemassa Merikarvian Säästöpankin palkintorahasto, samoin Merikarvian
yhteiskoulun stipendirahasto, joka syntyi entisten oppilaiden lahjoituksista ja jota vuosittain kartutetaan Opintorahastoyhdistysten Tuen elokuvaesityksistä saaduilla varoilla.
Muistorahastoja ovat; Eine Petterssonin stipendirahasto, U.A. Näsin muistorahasto, Anni ja Väinö Raitalan muistorahasto, Autoilija Vihtori Ojalan muistorahasto, lehtori Helvi Paasion muistorahasto, ja Uolevi Varheenmaan muistorahasto. Aikanaan käytettiin loppuun ”Tri T.E. Carlsonin luonnontieteen harrastuspalkinto”-rahasto. Yhteensä oli rahastoissa 31.12.1960 10.367,42 markkaa. Rahastoista jaetaan vuosittain stipendeinä pääasiassa niiden korot. Traditioksi on jo muodostunut, että Tuen lisäksi Merikarvian Ukkoseura ja LC Merikarvia lahjoittavat vuosittain stipendit, samoin Siikaisten Lions-klubi, Merikarvian kunnallislehti ja Säästöpankki. Joka vuosi antavat erilaisia palkintoja monet yhtymät ja seurat. Erikoisesti on mainittava Osuuspankin ryhtisormus, joka vuosittain jaetaan kaikissa maan oppikouluissa. Se on meidän kannaltamme sen vuoksi merkityksellinen, että idean keksi täkäläinen osuuskassanhoitaja Eira Koskenniemi vuonna 1960. Ensimmäinen sormus jaettiin tällöin vain Merikarvialla, seuraavana vuonna jo koko maassa.
Monet oppilaspolvet ovat jo ehtineet käydä läpi Merikarvian yhteiskoulun. Täällä opiskellessaan ne ovat laskeneet perustan tulevalle elämänuralleen. Mutta varsinaisen koulutyön ohella on ehditty tehdä paljon muutakin. Alaluokkalaiset ovat järjestäneet luokkajuhlia, teinit puuhailleet lukemattomien asian parissa: harrastaneet kerhotoimintaa, järjestäneet koulun sisäisiä kulttuurikilpailuja, keränneet varoja, milloin mihinkin tarkoitukseen, pitäneet juhlia jne. Kun sota-ajan jälkeen kaikilla oli kummilapsia, oli sellainen Merikarvian yhteiskoululla oppilailla ja opettajillakin: sotaorpo Jorma-Kalevi Lehdonheimo, jota avustettiin hänen ripille pääsyynsä saakka vuoteen 1958. Urheilu ja erikoisesti musiikki ovat olleet keskeisessä asemassa oppilaitten harrastusten joukossa. Musiikin harrastus ja sen piirissä saavutetut hyvät tulokset ovat ennen kaikkea innokkaan johtajan musiikinopettaja Reino Rannikon ansiota. Koulun kuoro on niittänyt mainetta monissa Satakunnan koulujen kulttuurikilpailuissa, samoin pienimuotoiset lauluyhtyeet. Orkesteri syntyi v 1957, siinä oli silloin 25 soittajaa ja sen ensi esiintyminen tapahtui joulujuhlissa. Se on matineoita järjestämällä, lahjoituksia pyytämällä jne. suurimmaksi osaksi itse hankkinut instrumenttinsa. Kouluhallitukselta ja Merikarvian Nuorisotyölautakunnalta se on saanut vuosittain avustusta. Samoin Teinikunta ja urheiluseura Nasta ovat olleet osallisia Alkon voittovaroja jaettaessa.

Olemme Merikarvian yhteiskoulun elämässä siirtyneet uudelle vuosikymmenelle. Olemme kiitollisia siitä, mitä olemme koulussa ja koulusta saaneet ja erityisesti siitä, että tämä laitos on olemassa. Alkanut vuosikymmen tuo koulun elämään monia suuria muutoksia, joita jo enteillään. Kaiken täytyy muuttua ja uudistua, jotta kehitystä tapahtuisi, niin tämänkin koulun. Uudistukoon se ja uudistettakoon sitä, kunhan se vain saa olla olemassa, sitä toivon hartaasti ja uskon, että koko Merikarvia sitä toivoo.


Innon vuosikokouksen joulukuussa 1970 avasi Jaakko Hanhilahti todeten kokouksen olevan historiallinen, sillä Köörtilän Kiri ja Merikarvian Pallo olivat alaosastoina nyt ensi kerran mukana.
Kokouksen puheenjohtajana oli Erkki Näsi ja sihteerinä Kauko Välimaa. Pöytäkirjan tarkastivat Pentti Riihiaho ja Leo Vainio. Seuran puheenjohtajaksi valittiin edelleen yksimielisesti Jaakko Hanhilahti. Johtokuntaan valittiin Reijo Ostamo, Antti Koivula, Mikko Santanen, Heikki Salminen, Risto Lehtonen, Jorma Kenttä, Pirkko Liutala, Rauno Ruissalo ja Jorma Laitila. Jaostojen puheenjohtajiksi tulivat yleisurheilu Toivo Aivelo, palloilu Heikki Salminen, hiihto Martti Yli-Kahrakuusi, painonnosto Mauno Alinen, suunnistus Arvo Virtalaine, nuorisotoiminta Arto Varjonen, naistoimikunta Pirkko Liutala ja huvitoimikunta Rauno Paavilainen. Tilintarkastajiksi tulivat Erkki Näsi ja Mikko Väre, varalle Arvi Salo ja Leo Vainio.

Mielestäni vuoden1970 aikana tapahtui monenmoista Merikarvalla, historiaakin tehtiin voimallisesti.



Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä