Historiaa
Haminaholman historiaa lyhyesti
Lehtileikkeitä Ahlströmin sahalta Haminaholmasta
Alma Liljebladin elämää
Pärske, Alakylän kansakoulu
Kyläelämää Satakunnassa sarjassa Krookanlahden tarinoita
Merikarvian Pappilan kylän Paulakankaan mailla - Veikko Heikkilä
Merikarvian kirkot ja Vanha hautausmaa - Lauri Hakosalo
Lauri Hakosalon Krookka esittelyä 2017
Urheiluseura Trolssin reipas
Antti Ahlströmin kaksoisveli Frans Ahlström
Arvo Mäkelän sota
Merikarvia-viikon 2017 juttuja
Alakylän historiataulu
Etikettejä entisajan kaupoista
Merikarvian ja Siikaisten talot ja asukkaat 1750-56
Porin porvareiden sukujuuria Merikarvialla
Urho Salmen muistelmat
Akseli Hakosalo: Merikarvian suojeluvartio
Lauri Hakosalon Vanhoja muistellen...
WPK talo valmistuu
Kertomus Merikarvian opettajayhdistyksen toiminnasta 1903-1904
Merikarvian kansakoulujen perustaminen alkaa.
Merikarvian kansakoulujen historia...
Merikarvian yhteiskoulu 1920 - 1970 .pdf
Merikarvian yhteiskoulu 1920 - 1970
Kauppaneuvos Antti Ahlström
Nuorisoseuran historiaa...
Postit Merikarvialla
Kirjoituksia Merikarviasta
Merikarvia-lehti...
Veikko Heikkilä: Havaintoja Lauttijärven Lukosta
Juhani Aalto muistelee Merikarvian käsityöläisiä
Lauri Hakosalo muistelee Toivo Kuusista
Väinö Myllyrinne
Ouraluodon historiikki
Merikarvian partiohistoriaa
Historiaa > Lehtileikkeitä Ahlströmin sahalta Haminaholmasta

Lehtileikkeitä Ahlströmin sahalta Haminaholmasta

UUTISIA HAMINAHOLMAN SAHAN AJOILTA
Lounas N:o 53 1889 perjantai 5 p:nä heinäkuuta Sanomia Porin kaupungista ja läänistä
Huvimatka: höyrypaatti SANDÖ, kapteeni Junqvist lähtee ensi sunnuntaina kello 7 aamulla täältä suoraan Merikarvialle, poiketen ainoastaan Haminaholman sahalle ja saapuu perille klo 12 päivällä. Lähtee takaisin kello 5j.pp. saapuen kaupunkiin kello 11 illalla - Pilettien hinta ovat meno- ja tulomatkalta: Säätyläisiltä 3m, työkansalta 2m, lapsilta 1m. Erik Mellin. Huom! Matkustajilla on aikaa kyläillä Karvialla 5 tuntia ja Haminaholman sahalla 8 tuntia.
Yleinen Kansanjuhla: Haminaholman Huviluodolla ensimmäisenä helluntaipäivänä klo 5 i.p. Ohjelma vaihteleva. Pääsymaksu 50 penniä. Lapsilta 25 p. Kesäkuun 3 p. 1906.

Satakunta N:o 76 1891 Lauvantaina Heinäkun 4 p:nä
Noormarkun uutisia
Tukinuitto Haminaholman sahaan on useita päiviä kestänyt tehtaan koskesta, vaan 1 päivänä menivät viimeiset ohi tehtaan. Tukkeja kuuluu olevan 100,000 kapp. Tukkimiesten elämä näyttää hiljaiselta ja siivolta. Rekilauluja ja kirousta en ole kertaakaan kuullut. Ja lain maallista ja hengellistä vaatimusta noudattaen ovat työt pyhänä kaikkialla seisahtuneet.

Porilainen N:o 91 1893 Tiistaina 15 p. elokuuta
Uusi kansakoulu
Kauppaneuvos A. Ahlström on omistamallensa Haminaholman sahalle Ahlaisten ja Merikarvian rajalle perustanut uuden kansakoulun, joka kuuluu avattavan ensi syksynä.

Lehti-ilmoitus 6 p kesäkuuta 1895
Virka haettavana
Naisopettajan virka Merikarvian pitäjässä olevassa Haminaholman Höyrysahan ylhäisenmäessä kansakoulussa pojille ja tytöille julistetaan täten hakukelpoisten haettavaksi allekirjoittaneelta 30 päivän kuluessa. Palkka on valtiolta 600 markkaa ja minulta 250 markkaa rahaa, vapaat asuin- ja ulkohuoneet, polttopuut sekä valo. Noormarkun tehtaalla 6 p. kesäkuuta 1895. A Ahlström.

Porilainen N:o 194 1894 perjantaina 10 p. elokuuta
Kaikki varkaille kelpaa
Useat erät on Noormarkun ja Haminaholman sahan välillä laitetuista telefoonijohdoista viety lankaa pitkät matkat. Krapustajain päähän tuota arvellaan, he kuin siitä valmistavat pyydyksiä. Hyvä palkinto luvataan, jos konnat kiinni saadaan, jotka niin paljon ovat vahinkoa aikaan saaneet.

Porilainen 1890- luvulla Maaseudulta
Kamala tapaus
Viime lokakuun 25 päivänä oli itsellisenleski Wilhelmiina Forswit, Lankosken kylästä, Merikarvian pitäjästä, joka noin kaksi viikkoa oli oleskellut poikansa Frans Forswitin luona Haminaholman höyrysahalla, mennyt sahan etupuolella olevalle tukkeinsortteerauslinjalle pyykkiä pesemään ja oikaissut sahasta hihnain avulla käyvän kerama-akselin alta; akseli tarttui Wilhelmiina Forswitin tukkaan sekä liinaan sekä irrotti melkein silmänräpäyksestä pään ruumiista niin, että hän paikalleen kuoli. Mainittua sortteeraussiltaa ei käytetä pyykin pesuun, vaan oli sitä kielletty käyttämästä siihen toimeen, mutta Wilhelmiina Forswit oli omin lupin mennyt sinne.

Lounas N:o 4 1889 perjantaina 11 tammikuuta
Surkea onnettomuus
Tapahtui wiikkoa ennen joulua Haminaholman sahalla, kun 14 vuotias nuorukainen Frans Viktor Mäkelä työssä ollessaan kietoutui vaatteistaan konehihnaan, joka tempasi hänet muastaan rattaisiin, jotka hänet neljään kappaleeseen repivät. Poika-rukkatietysti paikalla kuoli

Porilainen N:o 311 1895 heinäkuu
Uponneesta höyrylaiva Mariasta olemme saaneet seuraavat tiedot (otteita) Viime keskiviikkona olivat he tavallisen kulkuvuoron mukaan kello 10 e.pp.lähteneet kaupungista matkalla Merikarvialle. Päästyään noin viiden minuutin matkan Haminaholmaan törmäsi alus kello ½3 vaiheella i.p. kivelle sellaisella vauhdilla, että meni yli kiven, saaden suurenmoisen läven pohjaan koneen kohdalle. Heti pysäytettiin kone käynnistäjä ennen kuin koneenkäyttäjä oli ehtinyt päästä konehuoneesta ylös , oli siellä jo noin kyynärän verran vettä. Perämiehen käskystä työnnettiin paikalla pelastusvene ulos, johon menivät kaikki mukana mukana olevat vaimot ja lapset, sekä yksi miehistä soutamaan heitä maalle. Jälelle jääneet kahdeksan miestä saivat turvautua pelastusvöihin, joilla he kannattivat itseään veden päällä noin puolen tunnin ajan. Ensin vaipui weden alle etupuoli ja heti sen jälkeen noin kahdeksan minuutin kuluessa oli koko alus meren pohjassa. Matkustajia siinä oli kaksitoista ja omaa väkeä neljä, jotka kaikki pelastuivat. Lastia ei ollut paljon ainoastaan kymmenkunta säkkiä ruisjauhoja ja muuta pientä tavaraa, jotka menivät kaikki aluksen mukana syvyyteen, ainoastaan vähän vuotia, jotka olivat kannella saatiin pelastettua. Ensimmäisen hätämerkin kuulivat ensin muutamat herrasmiehet, jotka olivat purjehtimassa ja ehtivät paikalle noin puolen tunnin kuluttua pelastaen pelastusvöillä olevat miehet. Sen jälkeen saapui myös onnettomuuspaikalle höyryalus Einar vieden kaikki aluksessa olleet Haminaholman sahalle, jossa kauppaneuvos A Ahlströmin toimesta saivat kuivia vaatteita sekä muuta mitä tarvitsivat. Onnettomuuspaikalla on nykyään vettä noin neljäkymmentä jalkaa

Sanomia Turusta N:o 260 perjantai marraskuu 8 p 1895
Turun kaupungista ja läänistä
Lastihöyrylaiva Transportör, joka hra A. Ahlstömin höyrysahalla Merikarvialla lastasi koivukeppejä vietäväksi täältä höyrylaivalla Englantiin, joutui t.k.5 p kruunun luotsin ollessa laivassa karille lähellä Haminaholmaa Merikarvialla ja upposi 5 sylen syvyyteen, niin että ainoastaan mastojen huiput on nähtävissä. Miehistö tuli pelastetuksi. Höyrylaiva oli vakuutettu eräästä karjalaisesta yhtiöstä. Luotsi sanoo pari metriä olleen pois paikaltansa. Höyrylaivan päällikkö nostaa asianomaisesta oikeudessa kanteen. Pelastushöyrylaiva Telegrapb Uudestakaupungista on määrätty lähtemään Transportörin pelastustöihin.

Muita aikalaisuutisia (otteita). v. 1910 Tulipalo Haminaholman lautatarhassa. Sunnuntaina päivällisen aikaan syttyi Merikarvialla Haminaholman lautatarha palamaan. Ankara tuuli levitti tulen äkkiä kautta koko varaston, joka iltaan mennessä oli palanut niin tyyten, että ainoastaan hyvin pieni osa jäi palamatta. Tulen saaliiksi joutui pääasiallisesti päreitä ja stäämejä, yhteensä noin 635 stanbarttia. Samalla joutui liekkien valtaan kaksi työväenasuntoa, joista toinen yksi- ja toinen kaksikerroksinen sekä samoin suuri puutavaraa täynnä oleva lautasuuli. Palopaikan lähellä oleva sahan kansakoulu saatiin ankarilla ponnistuksilla pelastetuksi, niinikään muuan toinen lautatarha, jonka palaneesta lautatarhasta erotti mäen töyräs. Itse sahalaitos ja konttorirakennukset säilyivät myöskin tulen vaarasta. Sammutustyöhön otti osaa paitsi paikkakunnan väestöä ja sammutusvehkeitä, ruiskuja Pihlavasta ja Reposaaresta muuan Osakeyhtiö Rosenlewin höyryruisku.

Kirje Haminaholmasta. Että yksimielisyys on voima ja että yhteistyöllä saadaan paljonkin aikaan kun tahdotaan ovat Köörtilän Haminaholman ja näiden lähiseutujen asukkaat osoittaneet, raivatessaan noin kolmisen kilometriä niin sanottua wanhaa maantietä ajettavaan kuntoon ja tehden sen jokseenkin vallan palkattomalla työllä. Jo useana edellisenä syksynä on siellä oltu perkaustöissä ja tänä syksynä saatiin tie siihen määrin valmiiksi että ainoastaan sannoittamista enää tarvitaan. Paikkakunnan manttaalimiestensydämille tahdon laskea huolehtimisen tästä tehtävästä kun hevosien omistajina on siihen parhain tilaisuus. Mainittu tie tulee Haminaholman satamasta, eli niin sanotusta Pohjansahasta Köörtilän kylään. Matkustavaiset, jotka laivalla saapuvat Haminaholmaan ja hevosella aikovat eteenpäin, voivat tästä lähtien alkaa hevosmatkansa heti Pohjansahasta, kun sen sijaan on ennen täytynyt ensin mennä soutuveneellä Köörtilään, ennen kuin on voitu hevosella jatkaa matkaa eteenpäin. Että puheenaoleva maantie todella on paikallisille ja yleiselle liikenteelle välttämätön ja tarpeellinen, voi päättää siitäkin että paikkakuntalaiset tien tähänkin määrään valmistumista pitivät oikeana juhlahetkenä. Panivatpa muutamat asiaa harrastavat toimeen oikeat kekkeritkin, jossa kaikille maantietyössä olleille tarjottiin ruokaa ja kahvia, joita Haminaholman soittokunnan soitellessa reippaita kappaleita nautittiin. Minua on pyydetty lausumaan suurimmat kiitokset kaikille, joita tavalla tai toisella ovat maantien korjausta avustaneet. Muuten on maantiet hyvässä pitäjässämme ja erittäin Köörtilän ja kirkonkylän välillä tavattoman huonossa kunnossa. Koskien ja suurien valtaojien yli kulkevat sillat ovat lahoja ja suuria reikiä täynnä, niin että matkustavaiset ovat ilmeisessä hengenvaarassa niiden yli ajaessaan. Kovasti ovat Merikarvian papat riidelleet mainitun maantien kunnossapidosta. Ovat marssituttaneet papereitaan Lankoskelta Turkuun ja sieltä Helsingin kautta takaisin Lankoskelle, jo luulen pariin kertaan, vaan eivät saa suuret herrat eikä korkeat virastotkaan pappojen päähän kenelle heistä tien kunnossapito oikeastaan kuuluu. Toivottavaa olisi että riita pian päättyisi ja maantie saataisiin sellaiseen kuntoon ettei sillä ajaessaan tarvitsisi pelätä hevoselta jalkojen katkeamista, ja eikä ihmisten itsensä löytämistä koskesta, kiviloukusta tai jostain muusta epämukavasta paikasta.


Päivitetty 29.10.2021 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä