Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Tarinoita > Lauri Hakosalon juttuja > Veikko Hakosalon kirje vuodelta 1922

Veikko Hakosalon kirje vuodelta 1922

Lauri Hakosalo

Isäni Veikko Hakosalon kirje Meren Pojat partiojohtaja Pauli Riihivaaralle Merikarvialta
Helsinkiin osoitteeseen Dagmarinkatu 13 B 1021.4.1922, isän ollessa 14-vuotias.
Kirjeen olen saanut alkuperäisenä Paulin pojalta Hannu Riihivaaralta
kesällä 2021.
Veikko oli syntynyt 10.4.1908 ja Pauli
Terve Pauli!
Kuinka sinun rauhaasi kuuluu. Siitä on nyt taas pitkä aika kulunut, kun sinun viimeksi näin.
Olen aina pitänyt sinulle kirjoittaa. Kun nyt on hyvää aikaa niin aloin kirjoittaa (19.4.1922).
Minä kirjoitan nyt samalla kertaa Martille (Martti Santavuori oli Paulin ohessa toinen Meren Poikien
partiojärjestön perustaja vuonna 1917. Martti opiskeli tuohon aikaan lukiossa Seinäjoella ja
Pauli Porin lyseossa).
Paljon terveisiä Heikiltä, (Heikki Hakosalo s. 1911, oli myös Meren Poikien partiolainen).
Pauli, saanko minä sidottaa ” Saukkovartion pojat”. Vastaa siten kun kirjoitat.
Mitä sinä siellä hommailet?

Kun minä sidotutin ”Robinson Cruson”. Mistä saan minä ottaa siihen rahaa. Ei sillä niin mitään väliä ole, ei se niin paljon maksanut.
Täällä ei edes ole vielä jäät lähtenyt. (tarkoittanee Merikarvianjokea).
Meillä olisi sellainen tuuma, että me pitäisimme poikien kanssa hiihtokilpailut. Harjoituksia on ollut sentään.
Kyllä minulta on sitten paljon lainattu kirjoja. (Isä Veikko oli Meren Poikien kirjaston hoitaja).
Kuule paljonko otan minä sakkoa yhdeltä pojalta. Hän lainasi kirjan ”Vartiopoika pidä varasi”.
Hän piti sitä 4 kk. Vastaa tähänkin sitten, kun kirjoitat.
Olen minä vähän koettanut kerrata III luokan vaatimuksia, ei, piti sanoa II luokan. (Partiossa oli tapana suorittaa partiotehtäviä ja saada I, II ja III luokan taitomerkit).
Onko siellä jo meri jäästä vapaa?
Kirjoittele sinäkin sieltä joskus minullekin, se olisi niin mukavaa.
Kirkon pikkukellokin on mennyt rikki.
Onko sinulla siellä kiirusta?
Onko Martti (Santavuori) sinulle kirjoittanut?
Kankulla on nyt kovin hiljaista, me vaan täällä suurissa huoneissa olemme.
Kyllä tämä kirjoitus on kovin kauhean huonoa.
Ole hyvä ja pane silmälasit päähäsi, kun tätä luet. Sitten taidat saada selvää.
(Isä Veikon käsialaa on helppo lukea. Hänen isänsä opettaja Akseli Hakosalo oli taitava kirjoittaja. Veikon kirjettä on helppo lukea, kuten Akselin käsin kirjoitettuja valtuuston pöytäkirjoja 1900-luvun alkupuoleltakin).
Kirjastoon on lahjoitettu pari oikein mukavaa kirjaa.
Isältä ja Äidiltä (Emilia) paljon terveisiä.
Kyllä tässä nyt jo aika lailla onkin kirjoitusta.
Meillä on aika pitkä lupa tällä viikolla. Kyllä se sentään pikkuhiljaa menee koulussakin.
Kyllä kai siellä on oikein hauska olla niin suuressa kaupungissa.
Terve taas. (Auf wiedersehen!)
Toivoo, Veikko Hakosalo

pieni näyte aidosta musteella kirjoitetusta kirjeestä
Koonnut Virpolassa
Lauri Hakosalo

Päivitetty 5.4.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä