Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Tarinoita > Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)

Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)

Rovasti Paavo Lehtinen Tampereelta (25.6.1901-3.11.1989) kirjoitti vuosina 1983-84 muistelmansa, jotka monistettiin jälkeläisille. Paavo Lehtisen äiti Aleksandra Malmgren oli Merikarvialta. Äidin suku jäi tosin vieraaksi, eikä Merikarvialla juuri käyty.

Muistelmien Merikarviaa ja äitiä koskeva osuus on lyhyt, ja paikoin sekava, ajat ja paikat lomittuvat. Paavo Lehtinen syntyi Tampereella ja pääsi siellä ylioppilaaksi, opiskeli papiksi Helsingin yliopistossa ja meni naimisiin Rakel Hallion kanssa 1926. Paavo Lehtinen työskenteli pitkään pappina Kuhmoisissa, josta muutti 1945 Tampereelle Viinikan seurakuntaan. Tekstiin on lisätty vuosilukuja selvennykseksi.

”Isäni, muurari Juho Lehtinen syntyi 12.12.1871 Hämeenlinnassa ja kuoli 6.1. 1937 Helsingissä. Äitini Aleksandra Sofia Malmgren (Sandra) syntyi 11.12.1869 Merikarvialla ja kuoli 20.02.1935 Helsingissä. Vanhempani olivat menneet naimisiin Porissa 25.9.1894, josta muuttivat Tampereelle.

Äitini suku jäi melko vieraaksi. Hänen kotinsa oli kaukana Merikarvialla asti, kuuden peninkulman päässä Porista. Ei hän itsekään siellä juuri käynyt matkanpituuden ja hankaluuden takia. Äitinsä Albertiina Grönbäck oli kuollut jo Sandran ollessa nuori tyttö 26.1.1879. Äidin isä Erik Malm, vuodesta 1874 Malmgren, syntyi 7.7.1829 ja kuoli 3.1.1908 halvaukseen. Heillä oli pieni koti Merikarvian kirkolla. Ymmärtääkseni Erik Malmgren kävi työssä sahalla. Heillä oli pieni maanviljelystila aikaisemmin, mutta he joutuivat luovuttamaan sen velan vuoksi kantatalolle.
Erkki Malmgrenin talo Merikarvialla. Tämä on todennäköisesti ns. Malmlundin talo Jumpin tilan lähipiirissä

Äitini oli lyhyehkö, tumma ja punaposkinen ulkonäöltään. Hän kertoi, että Merikarvialla oli sanantapa, että koko Merikarvian kirkolla ei ole niin kaunista miestä kuin Malmin Erkki (äidin isä) ja Kungsbackan Iisu (minua on pidetty enemmän äidin näköisenä kuin isän). Käväisin kerran kauan äidin kuoleman jälkeen Merikarvialla ja löysin hänen kotimökkinsä. Naapurin talon portailla istui vanhahko nainen, joka sanoi keskustellessamme, että hän ajatteli heti kun minut näki, että on sitten ihme, jos ei tuo mies ole Malmgrenin Sandran poika.

Juho ja Sandra Lehtinen, sekä lapset Tyyne ja Paavo.
Äiti oli ahkera kodin ja työn ihminen. Häneltä kävi kaikki nopeasti ja jälki oli hyvää. Hän oli vilkas luonteeltaan ja sain helpommin yhteyksiä ihmisiin kuin hämäläinen isäni. Varmaan meren rannalla eläminen vaikutti sellaiseen asiaan. Talouden hän hoiti aina yksin. Ruoka ei juuri myöhästynyt. Hänellä oli tapana sanoa, ettei hän osaa laittaa hienoa ruokaa, mutta vahvaa ja riittävästi pitää olla. Meillä oli aina kaksi ruokalajia. Sunnuntaisin hieman parempaa kuin arkena, että olisi ollut pyhän tuntua.

Se on kummallista, kun me lapset teitittelimme äitiä mutta sinuttelimme isää. En osaa selittää, mistä se johtui. Ehkä äiti oli muuten vähän ankarampi kuin isä.

Tutkiessani jonkin verran äitini sukua huomasin, että siinä on ollut paljon liikkuvaista kansaa. Jotkut ovat hukkuneet merillä, eräs esi-isä Biskajan-lahdella, eräs toinen Tukholman saaristossa. Kun äitini väliin moitti minua paljosta menemisestä, niin hän vertasi aina veljiinsä, jotka olivat paljon liikkeellä. Sukuvika.

Äidin suku jäi hyvin vieraaksi juuri pitkien matkojen takia. Ei siihen aikaan ollut tapana matkustella. Milläpäs sitä olisi kuljettukaan.

Lapsuuteni aikana meillä oli paljonkin yhteyttä äidin serkun Ida Eklundin perheeseen. Hän oli uskovainen ihminen. Hän ennusteli minusta. että kyllä tuosta pojasta varmaankin tulee pappi, kun se noin leikkii pappia. Seisoin korkeaksi pedatun sängyn edessä Lutherin huonepostilla edessä ja keinutuolimatto selässäni kasukkana ja messusin kovasti. Ida Eklundin tyttärentytär Liisa Vitali Somerolta on nykyään tunnettu taiteilija. Minulla ei ole kunnia tuntea häntä ollenkaan.

Lapsuudessani kyläilimme silloin tällöin Messukylässä äidin toisen serkun luona, Sillgreneillä. Vihtori Sillgren oli kaljakuski, tytär Anna oli postivirkailijana Messukylän asemalla, poika Matti oli rautatieläinen ja tytär Maija rakennusmestari Reinikaisen rouva. Muiden äidin sukulaisten kanssa ei oltu tekemisissä, paitsi rouva Miina Lindellin kanssa, joka toimi mm keittäjänä hienossa Engströmin kahvilassa sekä kunnalliskodissa.

Joskus meillä poikkesi Viinikassa [1940-luvun lopulla] äidin veljenpoika Paavo Ruohonen. Hän toi aina komean siian tuliaisiksi. Äidin sisarpuolen Aino Malmgrenin kanssa meillä oli paljonkin yhteyttä Tampereelle muutettuamme [1945]. Hän muisti minua ylioppilaaksi päästessäni komealla hortensialla. Hän oli ikänsä Klingendahlin [tekstiili]tehtaassa työssä ja kuoli Koukkuniemen vanhainkodissa.

Saimme Kuhmoisissa asuessamme kokea lähiomaispiirissä sairauksia ja kuolemaakin. Minun äidilläni ei ollut kovin vahva sydän. Vanhempani olivat edellisenä syksynä [1934] muuttaneet pois Tampereelta Pukinmäkeen Helsinkiin siskoni Tyynen luokse. Eräänä helmikuun pakkasaamuna Tyyne pudisteli mattoja ulkona lumisessa maassa. Äiti sanoi, että hän kyllä seisoo maton päällä, kun Tyyne löi mattoa toisesta päästä. Äiti vain seisoi maton tukena, kunnes kaatui siinä yhdessä hetkessä saadessaan sydänhalvauksen. Hän oli aivan tajuton, kun lääkäri kävi häntä katsomassa, ja niin henki oli poissa helmikuun 20. 1935. Hautasija ostettiin Malmin hautausmaalta. Hautaus pidettiin 3.3. Ei ollut helppoa joutua omaa äitiään siunaamaan.”
Suvun taustaa tarkemmin
Paavo Lehtisen äidin Aleksandra (Sandra) Malmgrenin isä oli Erkki Malm (7.9.1829-3.1.1908), joka muutti nimensä Malmgreniksi vuonna 1874. Hänen ensimmäinen vaimonsa eli Sandran äiti oli Albertiina Grönbäck (19.10.1828-26.1.1879), kirkonvartija Isak Grönbäckin tytär. Vaimon kuoltua Erkki meni naimisiin nuoren Maria Fransintytär Rågellin (12.1.1856-18.7.1902) kanssa. Erkin isä Kaarle Malm (13.8.1789-7.5.1839) oli talollinen Jumpissa. Hänen jälkeensä tila periytyi esikoispojalle Kaarle Kustaa Malmille, ja Erkki-veli viljeli maata Jumpin mailla myös.
Paavo Lehtisen muistelmien mukaan Erkki menetti tilansa. Hän päätyi todennäköisesti läheiseen Malmlundiin asumaan. Oletuksena on, että kuvan talo on juuri Malmlund. Malmlundissa asui jo Erkin nuorempi veli Isak torpparina, hän vaihtoi myöhemmin nimensäkin Malmlundiksi. Kirkonkirjoissa Yli-Jumpin tila on useita vuosia nimellä Malm Erkin vanhimman veljen Kaarle Kustaan isännöidessä sitä. Sittemmin leski myi tilan pois.
Myöhemmin Malmin Erkki muutti nimensä ja on kirjattu perheensä kanssa Yli-Kasan mailla torpparina. Sahatöistä ei ole muuta tietoa kuin Paavo Lehtisen perimätieto. Aleksandra mainitaan esim. muuttokirjassa ”torpparin tyttärenä”.
Erkki Malmgren on siis sukutarinan ”Kaunis Erkki”, Merikarvian kaunein mies. Tarinan Kungsbackan Iisu oli Erkin serkku Isak, hän puolestaan vaihtoi nimensä Lindroosiksi.

Erkin äiti eli Kaarle Malmin vaimo oli Ala-Stupilan tytär Kaisa Henrikintytär (8.7.1797-25.2.1852).
Isälinjassa on Erkin isän Kaarle Malmin lisäksi kaksi muutakin Carl Malmia, joista vanhin syntyi Närpiössä 1726 ja muutti Kristiinankaupungista olleen vaimonsa Agnetan kanssa Merikarvialle 1766-1773 välisenä aikana. Heillä oli yksi poika, nimeltään Carl Malm. Hänen vaimonsa oli Valpuri Erkintytär. Tästä toisesta Carl Malmista alkaen suku oli täysin merikarvialaista. Vaimot tulevat kaikista Merikarvian suvuista.

Tekstissä mainittu Paavo Ruohonen oli Victor Herman Ruohosen (entinen Malmgren) poika. Victor oli Aleksandran veli, eli Kauniin Erkin poika. Paavo Ruohonen on haudattu Merikarvialle.
Erkki Malmgren asui poikansa Victorin perheen kanssa useita vuosia rippikirjojen mukaan. Poika-Victorilla ja isä-Erkillä oli saman ikäiset tyttäret Aini ja Aino, molemmat syntyivät elokuussa 1894.
Ennen Poriin muuttoaan Paavo Lehtisen äiti Aleksandra oli piikana Herman Holmströmillä Yli-Kasassa ja asui veljensä Victorin huushollissa nykyisellä Koivukujalla.
Paavon sisko Aini Ruohonen muutti Amerikkaan 1912 ja jäi sinne, kuoli ilmeisesti lapsettomana Montanassa vuonna 1929 nimellä Ina Rife, hän oli naimisissa James Rifen kanssa.

Päivitetty 3.8.2020 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä