Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Tarinoita > Aku Tieran kirjoitukset > Aku Tiera, onneton uni, kirjoitelma 1901
« Edellinen | Seuraava »

Aku Tiera, onneton uni, kirjoitelma 1901

Aku Tiera

Yllä oleva on Akseli Granqvistin nimimerkki

Onneton uni

”Vaan kansan yksimielisyys on turva Suomenmaan. Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella on asunto”.

Mä näin unta:” Vuoren juurella kasvoi uhkea kuusi ja sen kuusen lähellä, niin että sen humina sille lähistölle kuului, oli punaiseksi maalattu pieni mökki valkoisine nurkkalautoineen”

Lähellä humisi tuuhea koivu ja sitä huminaa säesti kotoisten pikkulintujen viserrykset. Siinä töllissä vallitsi tyytyväisyys ja rauha. Siinä tunnettiin oma vähäpätöisyys – mutta siinä vallitsi silti jakamaton rakkaus omaan kotimökkiin.

Sitä tölliä uhkasi äkisti kamala vaara – ja siitä mä unta näinkin. Kotoisen Graniittivuoren korkeimmalle huipulle pahat voimat vierittivät kamalan suuren kivimöhkäleen. Mutta – ei siinä kaikki! Mä olin näkevinäni miten pahat voimat – väkivalta, ylivoima, varkauden henki, sorron henki – niin turhaa on niitä pahoja voimia kaikkia luetellakaan – yrittivät vierittää tuon jättiläiskiven töllin päälle, joka vuoren juurella oli.

Onneksi heidän aikeensa ajoissa huomattiin. Yksimielisesti riennettiin töllistä vuorelle ja este pantiin kivestä kiven eteen. Mutta valmiit olivat pahat voimat kangellaan sen aina pois työntämään. Mutta uusi kivi oli kohta taas sen sijassa. Yksimielisyys oli torpan voima ja ainoa pelastuksen mahdollisuus.

Ja alhaalla laaksossa torpan edessä kasvoi uhkea kuusi. Sen huminaa kuunteli vaan torpan väki. Ja se kuusi –

se oli kerran oleva torpan turva ja suoja – silloin kun se korpikuuseksi sukeutui. Ja unissani mä rukoilin:

”Herra – pidä yllä yksimielisyys ahdistetun torpan väen keskuudessa ja sitä he kuulkoot, jonka juurella asuvat”.

Akseli Granqvist, sittemmin vuodesta 1906 Hakosalo kirjoitti tämän Merikarvian Nuorisoseuran kuukausilehteen, Räiskeeseen, N:o 13/1901. Lehdessä oli hieno kuva tämän kirjoituksen ohessa.
Päivitetty 28.4.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä