Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Tarinoita > Antti Yliknuussin tarinoita > Kuljen taas kotiinpäin

Kuljen taas kotiinpäin

Kuljen taas kotiin päin...

Se on Tapani Kansan suosittu laulu takavuosilta. Ikäluokkani, joka on kokenut kaksi sotaa, nähnyt sankarihautaukset, tietää, mitä todellinen puute on, jopa nälkä, kaartaa elämän loppusuoralle. Niin paljon turhaa jää pois, merkityksetöntä. Lapsuuden ja nuoruusvuosien muistot pysyvät. Niiden kasvuvoima on sellainen, ettei niitä hetkauta Putin, ei nykyhetken mieletön meno.

Kunnanhuoneella Hakasalon Hemmu kunnansihteerinä hoiti kirjallisen upolen. Tärkein työkalu taisi olla kosmoskynä. Kuntapoliitikot riitelivät keskenään, sopivat asiat ja elämänmeno jatkui.

Vuorenmaa ja Väkinen valvoivat kuria ja järjestystä. Päällikkönä toimi vallesmanni Koivisto, niin ja ruodussa oli mukana, tottakai, valtakunnan ensimmäinen naispoliisi Signe!

Silloinhan humalassa esiintyminen oli rikos, joten aika usein samat nimet pahnoilla yöpyivät. Sakari kertoi erään pidätyksen jälkeen saaneensa nisukaffeet, oli kuulemma "pyöreä" pidätyskerta.

Hengenravintoa tarjosivat peräkkäin olevat kirkko, Kino ja työväentalo, "Torppa". Kirkossa Raitala uhkasi meitä syntisiä helvetin tulella, Innola hoiti alttaripalvelun mahtavalla lauluäänellään. Koulukaverini Hannes yltää samaan.

Kinossa Kaarina ja Ensio tarjosivat suomalaisten elokuvien kautta unelmia arkeen. Torpalla Siulon Veikko haitaristina ja Kulosaaren Väiski rumpalina tahdittivat tanssijoita irti arjesta. Kaikki kolme laitosta hoitivat ihmismieltä eri tavalla, lohduttivat, antoivat unelmia, tärkeitä kaikki.

Näsillä oli sotien jälkeen "Teutori". Siksi häntä sanottiin. Pikkupoikina joskus kuunneltiin hänen huimia juttujaan. Siinä naapurissa Peltosen Maunolla oli kuorma-autoja. "Tietäjä" kertoi: "Tulee aika, jolloin Maunon auton lähtevät töihin, oli kuljettajia tai ei." Hölmön juttuja, sanoivat isommat. Hei, Helsingin joku liikennevastaava kertoi telkkarissa kolme vuotta sitten, että kaupungilla liikkuu auto ilman kuljettajaa. Vai ei Teutori tiennyt!

Suomen suven huippuhetki, Mittumaari on kohta. Tuo salaperäisen taianomainen, "sillanpäämäisen" lyyrinen tovi, juhannusruusujen lyhyt, kohtalonomainen tuoksu. Juhannusyö on kuin keijujen ja taikojen omima. Sitä toivoo, että se keskiyön satumainen hämärä pysyisi, mutta aamu sen särkee. Aika ei odota.

Radion sinfoniaorkesteri soittaa Nino Rotan "Legenda lasivuoresta". Aina kun kuulen sen, matkaan sinne kotiseudulle. Musiikissa on jotain käsittämättömän suurta, korkeampaa. Kun vielä Tauno Palo laulaa Larin-Kyöstin runoon sävelletyn "huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti" olen lapsuuden suvihetkessä. Olen tullut kotiin.

Tunnelmallista Mittumaaria Teille kaikille!


Päivitetty 28.4.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä