Soli sitä aikaa -palstalla muistellaan menneitä. Muistatko sinä näitä tapahtumia?

Satamamuistoja

Elettiin keskisuven vilkasta laivausaikaa 1958. Salmen sahan lähellä oli laiva, joka lastasi Roosenlevin puutavaraa. Hacklinin moottorilla vietiin väki laivalle. Rannan Julle ja Toivosen Jussi olivat kippareina.

Jussi ohjasi kulkuneuvon laivan kupeelle, siitä narutikkaita myöten laivaan. Moni ei kiinnittänyt huomiota Jussin tokaisuun: "Nyt kun olis votkaa, niin plissivesi olis lähellä." Meitä asiasta tietäviä sanonta huvitti.

Edellisiltana pojat olivat Gilpertin veneellä hakemassa samasta laivasta sokerisäkkiä. Moottorivene laivan sivulle ja 50 kilon säkki vinssillä paattiin. Muuten hyvin, mutta säkki otti johonkin kiinni, narut luistivat ja sokerisantasäkki mereen! Meinattiin saada!

Päivällä pojat toivat samalla veneellä muutaman votkapullon. Gilpertillä oli huvilalla saunailta, ja kyllähän mukana olleet itselleenkin varasivat. Pullot tuotiin Roosenleevin rantakonttorille. Kalustukseen kuului putkisänky ja sen patjan alle laittoivat pullot.

Merivartioaseman päällikkö Tuulella oli tapana pistäytyä katsomassa ja jutustelemassa. Mereen ajo oli käynnissä, autoja liikkui, satama eli. Menimme sisään. Lupasin keittää päällikölle kahvit, mutta... Esa, Gilpertti, Jussi ja Rannan Erkki istuivat vierekkäin sängyn päällä. Tuulen Tulo oli sellainen jytky, että normaalisti lupsakat, luontevasti jutustelevat miehet muuttuivat koomisen jäykiksi, puhelivat ilmoista, olivat kuin Jukolan veljekset Lukkarin koulussa!

Tuulikin tajusi tilanteen. Urho, Fodu, Eino ja Paavo tulivat laiturille. He olivat olleet Jukolan rannoilta keräämässä lautasta karanneita. Kyselivät, oliko jotain erikoista tapahtunut. Päällikköä nauratti. Lähtiessään hän sanoi, ettei nähnyt mitään, herrasmies!

Menimme sisään. Erkki oli tohkeissaan. Anttikin lupasi keittää vielä Tuulelle kaffeet. Onneksi päällikkö ei huomannut mitään. No ei varmaan, eihän puuttunut muuta kuin "konnilta" kyltti: "Persuksiemme alla on laitonta votkaa!"

MePan taitava laitahyökkääjä, kivitalon kokoisen Rollarin päällikkö, Kuusisen Pentti puhuessamme sanoi: "Silloisessa Krookassa ei saanut nähdä eikä kuulla mitään. Satama sykki elämää yötä päivää." Päätteeksi sopii Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan viimeinen lause: "Aika velikultia."

Nautitaan suvesta ja menneistä muistoista!
Antti