Vienosia he olivat: veljessarja Väinö, Veikko, Eino, Erkki ja Pauli. Meidän Värenmäen koltiaisten reitti Sähkötehtaalle kulki Leton, Feekilän ja Lamminpään lammin kautta. Feekilä, poikien koti, oli matala, harmaa rakennus, suuri pihakoivu ja brunni. Fiina asui siellä.

Erkissä oli jotain erikoista, arjesta poikkeavaa, puhe reipasta, värikästä ja koko kroppa oli kerronnassa mukana. Petkuksi häntä sanottiin, osasi korttipelissä lukea neljän kuninkaan kirjaa muita paremmin. Siitä kai nimi. Pukeutuminen poikkesi tavallisuudesta, diagonaalipuku, jatsarit, kirjava kaulaliina, sopi tyyliin.

Yhteiskoulussa elettiin kevään viimeisiä viikkoja. Kävin usein Kouhin sahalla, konehuoneessa Toivosen Jussin luona, sahanpäällä katsomassa molempien raamien rouskutusta.

Olin paikalla, kun Kouhin auto toi viimeisen tukkikuorman. Ruohosen Reino oli kuljettaja, yksi Kouhin huippumiehistä, ahkera, reipasliikkeinen. Feekin Erkki oli toinen täkkimiehistä. Kuorma purettiin, näytös alkoi. Erkki otti pääroolin. Kertoi lähtevänsä Ruotsiin, siistimpiin hommiin, otti kintaan kädestään, heitti ne lautakarkon katolle: "Työjarruja en enää tartte."

Esitys päättyi reippaaseen kiroustulvaan!

Ei se yhtään haitannut, että seuraavana talvena Erkki oli taas autossa täkkimiehenä. Ruottinreissu meni vähän poskelleen.

Erkki ja Tuppuraisen Topi, Värenmäen poikia, molempien tyyli ja kyvyt edellyttivät paljon luovempaa. Tavallisuus kyllästytti.

xxx

Yläniemen Lauri, Pohjanrannalta, osti 1950-luvulla auton, neuvostoliittolaisen Volgan. Autoja oli silloin vaikea saada, joten idänihmeeseen oli turvauduttava. Automiehet sanoivat sen olleen kopion Amerikanmaalta. Lauri ajoi tosi vähän. Tiedossa oli, että Volga kulutti pensaa todella paljon. Isäntä kuitenkin tuskaili: "Mimmonen vehje tämä oikein on, se syö tallissakin!"
Rengillä oli moottoripyörä. Sanoi pienen palkan lisäksi imevänsä letkulla pyöräänsä pensaa Volgan tankista. Asioilla on tapana järjestyä.


xxx


Siirtolaisten mukana tuli erikoinen rekimalli, kiinteäaisainen, korkeanokkainen. Oudolta se näytti. Hevosmiehet ihmettelivät, miten sen saa metsässä kääntymään.
Huvisen Heikki, karjalaismies, heimonsa tyyliin totesi: "Missähän asti Heikki menisi, ellei olisi saanut kääntymään!" Karjalan poikii!

Tuokiokuvia kotiseudultani 1950-luvulta. Kinossa Kaarina ja Ensio näyttivät täysille katsomoille Suomi-filmejä. Tarjosivat kansalle unelmia onnesta.

Viereisessä kirkossa rovasti Raitala grillasi meitä syntisiä Helvetin tulella. Vallesmanni Koivisto, Vuorenmaa ja Väkinen, tietysti myös naispoliisi Signe, pitivät huolta kurista ja järjestyksestä!

Olemme kokeneet kaksi sotaa, olleet mukana sankarihautauksissa, eläneet ankaran pula-ajan. Selvitty on. Kiitos edellisille sukupolville, jotka tarjosivat turvallisen kasvuympäristön, antoivat mahdollisuuden unelmiin, uskoa parempaan. Kuinka kauan siitä on?


Antti