Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Esa Fabrin sukutarinoita
Tarinoita > Esa Fabrin sukutarinoita > HÄGGROTHIN PERHE YLIKYLÄN MOGGISSA 1700-LUVULLA

HÄGGROTHIN PERHE YLIKYLÄN MOGGISSA 1700-LUVULLA

Isonvihan vielä jatkuessa Merikarvian lukkari Häggrothin poika Eric (s.1694) ja kirkkoherra Kellanderin tytär Maria (s.1693) vihitään1719.

Vihkivuosi on oma arvioni; vuosien 1717-1719 osalta kirkonkirjojen tiedot puuttuvat täysin. Saatuani myöhemmin lainaan ”Rogelin suku 2007”-kirjan, totean: siinä on päädytty samaan vihkivuoteen 1719.

Seuraavana kesänä heidän esikoisensa Johannes syntyy 29.6.1720 Ylikylän Moggin talossa.

Vuonna 1722 Eric Häggrothista tulee Moggin isäntä, ja isännyyttä hän pitää käsissään vuoteen 1752 asti.

Hänen aikanaan 1700-luvun alkupuoliskolla elämä on yritteliäille kansalaisille aikaisempaan verrattuna vapaampaa valtion holhouksesta.

Maakaupan säädöksiä helpotetaan. Nyt merikarvialaisetkin saavat myydä tuotteitaan, tervaa, parruja, lautaa ja elintarvikkeita, muihinkin kaupunkeihin kuin vain Poriin, heille määrättyyn ”nimikkokaupunkiin”.


Jo aikaisemmin rannikon talonpojilla on ollut oikeus purjehtia omilla kuuteillaan Tukholmaan viedäkseen sinne oman tilansa tuotteita. Mutta kauppatavaroiden, mm. kallisarvoisen suolan, sieltä tuominen ja välittäminen kotipuolen asukkaille on ollut kiellettyä. Tähänkin tulee vähitellen helpotuksia. Vuonna 1766 talonpoikaispurjehdus eri vapauksineen laillistetaan.

Ilmapiirin muutos näkyy ihmisten arjessa monin tavoin.

Maantieliikenne vilkastuu Porin, Kristiinankaupungin, Vaasan ja Pohjanmaan välillä. Tarvitaan maanteiden kunnostamista ja matkalaisille kievaritaloja aikaisempaa enemmän.

Vastaavasti laivanrakennus ja meriliikenne myös Merikarvialla lisääntyy. Tarvitaan ammattitaitoisia käsityöläisiä ja eri alojen osaajia.

Käsityöläisperheet vaurastuvat ja alkavat kouluttaa ”lukkarikoulun” käyneitä poikiaan eteenpäin, pääasiallisesti Porin Triviaalikoulussa.

Moggin talokin, jota varhaisissa Merikarvian kirkonkirjoissa kutsutaan myös Antelaksi/Anttilaksi, saa oikeuden - velvoitteen? - tuottaa kestikievaripalveluja matkaajille. Talollinen Eric Häggrothista tulee näin tilanhoitonsa lisäksi kestikievarin isäntä Ylikylään.

Vuonna 1744 Ericillä on huolta siitä, että matkustajat koko talven ajan tien mutkia oikoessaan repivät aitoja ja ajavat hänen Isopeltonsa sarkojen poikki. Tuollaisen omavaltaisuuden estämiseksi hän saakin sitten aikaan kirkossa kuulutuksen, jossa moisen ilkivallan tekijä ”vetää päällensä” 10 kuparitaalarin sakot. (MS s.186-187, 604; 293-297; 271-277)

Eric Häggroth ja Maria Kellandra ovat poikkeuksellisen pitkäikäisiä aikanaan, he ehtivät olla 58 vuotta naimissa. Eric kuolee 25.3.1777 ja Maria 5.12.1784.

Johannes-esikoisen jälkeen heille syntyy vielä 7 lasta. Kolmesta pojasta, Thomas, Petrus ja Eric Häggrothista kerron aivan oman tarinansa.

Mutta tässä lyhyesti jotakin perheen muista lapsista.

-Andreas (1721-1724) ”lilla son” (Kuolleidenkirjan sanamuoto) ei ehdi täyttää 3 vuotta ennen kuolemaansa.

-Maria (1724-1769) menee naimisiin vuonna 1749 Anders-isoisän seuraajaksi valitun lukkarin, merikarvialaisen Henric Melinin (1723-1783) kanssa. Heitä varten rakennetaan Ylikylään uusi lukkarila, ja heille syntyi 7 lasta. Marian kuoltua Henric solmi vielä uuden avioliiton. Tästä 2. avioliitosta syntynyt poika Henric (s.1773) mainitaan Porin Triviaalikoulun oppilasluettelossa 1785 ”lukkarin poikana”.

-Andreas (1728-1781) menee 1851 naimisiin Anna Nygårdin (1730- 1812) kanssa Otamolta. Andreaksesta tulee Ylikylän Moggin Norrgårdin talon isäntä. Heillä on 12 lasta, joista vain neljä varttuu aikuisiksi ja kaksoset Johan ja Maria, kuolevat jo kuukauden ikäisinä. Pojista Petter, ”Petrus Andrae talonpojan poika”, mainitaan Porin Triviaalikoulun oppilasluettelossa vuonna 1781.

-Anna (1733-1821) vihitään 1756 Kasalan kestikievarin pojan, talollinen Matthias Storgårdin (1726-1792) kanssa. Heille syntyy 8 lasta, joista vain kolme tytärtä varttuu aikuisiksi ja perustaa omat perheensä Merikarvialle. Anna elää Kasalassa ja kuolee siellä 1821 ”vanhuuden heikkouteen”.

Fabrin-sukumme kronikan jatkumisen kannalta lapsista tärkein on esikoispoika Johannes.

Johannes (1720-1771) avioituu Pikkuvihan vuosina (1741-1743) Ylikylässä Näsin talon tyttären Anna Ericsdotterin (1726-1807) kanssa. Heille syntyy 12 lasta, joista 7 varttuu aikuisiksi:
Eric Häggroth (1744-1779); Maria (Maja) Långfors (1748-1830); Henric Häggroth (1753-1832); Anna Fabrin (1756-1813); Catharina (Caisa) Sandslag Trollsback (1753-1843); Helena (Lena) Hampula (1759-1820) ja Gretha Lillgård Norrgård (1766-1833).

Johannes Häggroth saa isältään Ericiltä vuonna 1752 vastuun kotitalostaan. Moggin isäntänä hän toimii sitten kuolemaansa asti maaliskuussa 1771.

Vuosina 1772-1776 Johanneksen vaimo Anna vastaa Moggin hoidosta apunaan esikoispoika Eric Johansson Häggroth. Vaimonsa Maria Kaasmanin (1734-1772) kuoltua Eric solmii 1773 uuden avioliiton Maria Riuttan (1746-1827) kanssa, mutta kuolee sitten itse vain 34- vuotiaana helmikuussa 1779.

En ole perehtynyt Ylikylän talojen omistussuhteiden muutoksiin. Mutta ilmeisesti tässä vaiheessa Moggin talon kohdalla tapahtuu perinnön jakojen myötä muutoksia.

Ruotsinvallan loppuvuosikymmenillä Merikarvian kolmen kirkonkirjan lehdille on tehty seurakuntalaisten äidinkieltä koskevia merkintöjä. Moggin aikuisasukkaiden kohdalle on merkitty ”f”; he ovat olleet ”finska”, siis suomenkielistä väestöä.

Kielisuhteet näyttävät vähitellen kehittyneen niin, että suomenkielisiä jumalanpalveluksia lisätään. Niinpä myöhemmin vuoden 1825 kirkonkokouksen pöytäkirjassa mainitaan, että nyt suomenkieliset muodostavat 9/10 Merikarvian seurakunnan koko väestöstä.(MS s.357)

Vuonna 1776 Moggin isännäksi tulee Anna-äidin ja Ericin sijaan Fabrin sukukronikkamme kannalta tärkeä henkilö Henric Johansson Häggroth (1753-1832), jonka käsissä perintötalon hoito on vielä Venäjän vallan alkuvuosina aina vuoteen 1813 asti.

Henric on Porin Triviaalikoulun oppilas vuodet 1766-1770.(Huom! MS s.315:n vuosiluku on väärä!)

Joulukuussa 1775 hän menee naimisiin Ylikylän naapurin tyttären Catharina (Caisa) Österbyn (1753-1820) kanssa. Caisan täti on se Lisa Österby, josta 1758 tuli pitäjänseppä-lukkari Eric Häggrothin puoliso.

Henric Johansson ottaa käyttöön perheensä sukunimenä talonsa vanhan nimen Moggi. Hänelle ja Caisalle syntyy Ylikylän Moggissa 10 lasta.

Heistä aikuisiksi varttuvat seuraavat 8, joiden sukunimet perhesuhteiden ja talojen mukana ovat sitten muuttuneet uusiksi:
Maria (Maja) Kaasa (1777-1809); Anna Ala-Stupila (1779-1844); Johan Moggi (1787-1857); Henric Moggi (1787-1828); Petter Moggi-Fabrin (1788-1860); Isaac Moggi-Heikkilä (1791-1857); Eric Moggi-Koivunjuoksu (1792-1853); ja Jacob Moggi-Häggroth (1794-1836).
Päivitetty 28.7.2024 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä