Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat...
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Esa Fabrin sukutarinoita
Tarinoita > Esa Fabrin sukutarinoita > KELLANDERIN PERHE ULVILAN KÄRÄJILLÄ 1725

KELLANDERIN PERHE ULVILAN KÄRÄJILLÄ 1725

Tutustuin 20.8. 2020 Merikarvia-Seura ry:n nettisivustoon. Sen ”Historia” osasta löysin sukututkija FM Raimo E. Harjun artikkelin, jossa hän vuotta 1715 koskeneessa alanootissa mainitsee:
”... [54] Ulvilan käräjät 28.6.1725. Käräjillä käsiteltiin kirkkoherra Kellanderin tyttären Margaretan aviotonta lasta, jonka isä oli kapteeni Thomas Pahlman.”

Kiinnostuin tutkimaan asiaa tarkemmin eri lähteistä.

Merikarvian kirkonarkiston Syntyneiden-Vihittyjen-Kuolleitten kirjasta 1709-1754 löysin vuoden 1716 kastetiedon:
"D(en) 6. Aug(usti) blef Thomas Pahlmans oächta barn född i Långfors och den 9. huius döpt, x)(=lisäyksenä rivin välissä:) Nomen: Maria. Testes: Hendrich Jacobsson och sin hustru och son Hendrich; Elin Wrigstadia och sin dotter Marja och son Thomas Kellander".

Lapsen äidin (sic!) ja kasteen toimittajan (sic!) nimet on jätetty
pois.

Mutta jo käsialastakin päätellen kasteen on toimittanut Maria- tytön isoisä, kirkkoherra Thomas Kellander. Todistajina mainitaan Kellanderin vaimo Elin Wrigstadia (49v.) ja heidän kaksi lastaan, Marja (23v.) ja Thomas (18v.).

Lapsen äiti, Kellanderin perheen esikoinen Margaretha (27v.) kuolee vajaat 2kk Marian syntymisen jälkeen; 5.10.1716 hänet haudataan. Sitten 49v11kk ikäinen isoisä Thomas puolestaan kuolee 22.11.1716.

Perheessä on surun ja hämmennyksen vuosi Isonvihan keskellä. Kaiken lisäksi Isonvihan väkivallantekojen vielä jatkuessa Maria-lapsen isoäitikin, 52-vuotias kirkkoherran leski Elin Kellandra-Wrigstadia kuolee helmikuussa 1718.
Porin kirkonarkistoista löysin vuoden 1766 Kuolleittenkirjan sivulta tiedon: ”Porissa kuollut 10. kesäkuuta 1766 Capitaine Thomas Pahlman, 72v.3kk”. Hän on syntynyt vuonna 1694. Vuonna 1715 hän on ollut 21-vuotias kapteeni ja kuljettanut laivallaan sotapakolaisia Isonvihan keskeltä turvaan Ruotsiin.

Vihollisuudet päättyvät vasta vuonna 1721 Ruotsin ja Venäjän välille solmittuun Uudenkaupungin rauhaan. Samana vuonna Turun piispaksi (1721- 1728) tulee Herman Witte.

Merikarvia on ollut neljä vuotta vailla omaa pappia. Piispa Witte määrää 1721 sinne papiksi Jacob Gadolinin (1678-1758). Tämä on kahteen otteeseen joutunut Isonvihan aikana pahoinpidellyksi ja paennut Ruotsiin toimien siellä suomalaispakolaisten pappina.

Vuonna 1725 Witte tekee ”Visitation” Merikarvialle ja asettaa Gadolinin Merikarvian kirkkoherran virkaan. Piispa tarkastaa samalla myös kaikki seurakunnan asiat ja huomauttaa Thomas Kellanderin vuoden 1716 Kastekirjaan tekemästä merkinnästä. Kastemerkintää koskevan piispallisen kirjeen valtuuksin Gadolin saa tehtäväkseen viedä isyysasia virkateitse oikeuskäsittelyyn.

Asia on esillä Ulvilan käräjillä kesäkuun 28. päivänä vuonna 1725. Käräjäpöytäkirjojen (ss.630v-635) mukaan isyysasian käsittely ja päätös on lyhyesti kerrottuna seuraavanlainen:
- Oikeudelle luetaan julki kirkkoherra Kellanderin vuonna 1716 tekemä Kastekirjan teksti ja piispa Witten sitä koskeva saatekirjelmä. Kirkkoherra Gadolin henkilökohtaisesti todistaa tekstikopion oikeaksi.

- Nimismies Mathias Höckert on kutsunut oikeuteen kaikki elossa olevat kastekirjan tekstissä mainitut henkilöt. Nimismiehen kutsun saadessaan kapteeni Thomas Pahlman (1694-1766) on kertonut ensi kertaa kuulevansa moisesta asiasta ja esittänyt, että nimismies kutsuisi hänen osaltaan oikeuteen kolme todistajaa selvittämään loka-marraskuun tapahtumia Merikarvialla vuonna 1715.

- Oikeudessa kapteeni Thomas Pahlman kieltää koskaan olleensa minkäänlaisissa luvattomissa tai lainvastaisissa tekemisissä poisnukkuneen papinlesken Margaretha Thomasdotter Hammar-Kellanderin (1689-1716) kanssa.

- Margaretan sisar Maria Kellander (1693-1784) on vuonna 1719 mennyt naimisiin Eric Pettersson Häggrothin (1694-1777)kanssa.
Maria ei ole läsnä käräjillä, mutta hän on jättänyt oikeudelle todistuksensa 26.6.1725 päivätyssä kirjelmässä. Siinä hän selvittää, miten Långforsin kastetilaisuudessa isoäiti Elin Kellandra-Wrigstadia kantaa vastasyntyneen kasteelle ja kirkkoherra Thomas Kellander kysyy häneltä kahteen otteeseen, kuka on tyttölapsen isä, ja saa vastaukseksi kaksi kertaa:”Thomas Pahlman”.

- Margaretan veli Porin ylimääräinen raatimies Thomas Thomasson Kellander (1698-1753) kertoo kasteen tapahtuessa olleensa Merikarvian kirkonkylällä, ja hänen valtuuttamanaan kummisijaisena ja todistajana Långforssissa on ollut Henrich Henrichsson, joka nyt on läsnä myös Ulvilan oikeudessa isänsä Henrich Jacobssonin kanssa.

Nämä molemmat, poika ja isä, valan vannottuaan vakuuttavat kuulleensa kastetilaisuudessa kahteen kertaan sanotun, että lapsen isä on Thomas Pahlman.

Seuraavaksi oikeus kuulee valan vannoneita kapteeni Pahlmanin todistajia syksyn 1715 tapahtumista Merikarvialla.

- Porin porvari, merikarvialaissyntyinen Eric Thomasson Holmberg kertoo, että he ovat lähteneet 3 viikkoa ennen Mikaelinpäivää Palhmanin kanssa laivamatkalle Härnösandiin. Takaisin Suomen puolelle he tulevat Mikaelinpäivän ja Andersinmessun välissä (so. marraskuun 4. ja 30. päivän välillä) ja heidän tarkoituksenaan on ottaa kirkkoherra Kellander mukaansa Ruotsin puolelle. Kun kapteeni on ankkuroinut laivan Merikarvian rantaan, aletaan laivaan rahdata matkaan lähteviä tavaroita.

Mutta silloin venäläiset -”ryssarna”- hyökkäävät, ja Kirkonmäellä syntyy kova sekasorto. Kirkkoherra lähtee laivalta kirkolle, ja tavaroita aletaan viedä kiireesti takaisin turvaan. Ja niin kirkkoherra ei pääsekään lähtemään Ruotsin puolelle. Kapteenilla on siinä tilanteessa ollut paljon puuhaa, eikä todistaja osaa sanoa, tapasivatko sinä aikana Margaretha Hammar-Kellandra ja Thomas Pahlman läheisesti toisiaan.

- Torppari Matts Henricsson kertoo olleensa jo 21⁄2 vuotta kirkkoherra Thomas Kellanderin palveluksessa, kun tuo silloinen venäläisten hyökkäys tapahtuu. Hän on ”omin silmin nähnyt, että nämä venäläiset ovat useaan otteeseen halunneet ottaa tämän naisen (so.Margarethan) mukaansa pois talosta” ja että on ”nähnyt tämän venäläisen vänrikin kanssa täysissä hommissa erään tuvan ovenpielen sängyssä”.

- Anders Hendrichsson vakuuttaa, että sinä aikana, kun kirkkoherra oli poissa tavaroistaan huolehtimassa, ”laivalla ei ole tapahtunut kapteenin ja tämän Margarethan välillä mitään säädytöntä”.

Nämä Pahlmanin todistajien lausunnot oikeus ottaa seurakunnan Kastekirjatodistuksen rinnalla vakavasti huomioon päätöksessään.

Harkintatauon jälkeen oikeus, vedoten aikaisemman vastaavanlaisen tapauksen ratkaisuun vuonna 1687, päättää oikeudenmukaiseksi: julistaa kapteeni Thomas Pahlmanin vapautetuksi nimismiehen esittämästä (Kastekirjan mukaisesta) isyystuomiosta ja -rangaistuksesta.

Kenen hoiviin 81⁄2-vuotias Maria nyt jää oikeuden päätöksen jälkeen?

1700-luvun alkupuoliskolta ei ole säilynyt pitäjänkokousten pöytäkirjoja eikä edes kirkonkirjoja, asiasta ei siis ole selkeää tietoa. Ilmeisesti lapsi on jäänyt Kellanderien perheen hoitoon.
Päivitetty 28.7.2024 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä