Asiaa myllyistä, ei kuitenkaan tuulimyllyistä

Luettuani tässä muutamana päivänä Merikarvian kulttuuriympäristöohjelma kirjaa, huomasin siinä pari kohtaa, jotka koskivat meidän ja Setälän myllyjä. Setälän myllystä on maininta: ” Viereisessä Myllykoskessa on Kokemäeltä vuonna 1927 siirretty Setälän mylly, joka on luultavasti rakennettu 1800-luvun lopulla. Mylly oli vuonna 1927 Artturi Järvisalon ( s.18.3.1876 – k.29.6.1932 ) omistuksessa. Järvisalo vuokrasi myllyn maapohjan Hilda ja Juho Elomaalta 24.9.1912. Vuokra-aika oli 50 vuotta. Tästä voisi päätellä, että Järvisalosta tuli jo vuonna 1912 myllyn omistaja. Tekikö Järvisalo vuonna 1927 myllyyn suuren remontin ja toi Kokemäeltä uusia koneita ja tekniikkaa? Kuitenkin Järvisalolle tuli rahavaikeuksia, ja Kruununnimismies Kalkas ulosmittasi Myllylaitoksen ja vuokraoikeuden 18.6.1929. Mylly myytiin pakkohuutokaupalla 26.3.1931. Ostajina olivat Niilo Viinamäki ja Frans Salo Peipusta ja Kaarlo Severi Alenius Ahlaisista. Kauppahinta oli 44 tuhatta markkaa. Niilo ja Betty Setälä ostivat myllyn näiltä miehiltä 30.8.1931. Kauppahinta oli50 tuhatta markkaa. Myös tontin vuokraoikeus siirtyi heidän nimiinsä. Näin myllystä tuli Setälän mylly. Setälä täydensi myllyä laittamalla sinne vehnäjauhojen tekemiseen tarvittavat koneet ja kauraryynejä litistävän koneen. Mylly sijaitsee Myllykosken reunalla ja on vesivoimaltaan erittäin hyvässä paikassa. Myllyssä oli kaksi vesiturbiinia. Setälän myllyssä ei tarvittu lainkaan sähkömoottoreita apuvoimana. Seppo Setälä laittoi myllyn yhteyteen myös sirkkelisahan. Jauhatus myllyssä loppui kaiketi joskus 1960-luvun loppupuolella, kun Seppo Setälä hankki traktoriin liitetyn kotitarvemyllyn. Tällä myllyllä voi tulla asiakkaan pihaan jauhamaan tarvittavat viljat. Seppo Setälä hoiti vielä 1980 luvulla myllyn alajuoksulla lohien kasvatuslaitosta. Setälän mylly on historiallisesti erittäin arvokas kulttuurikohde. Tässä koskessa on ollut useita myllyjä. Ensimmäiset myllyt olivat nk. jalkamyllyjä. Myllyt ovat sijainneet eri kohdissa koskea. Nämä tiedot olen saanut Pirjo Itäkylältä. Pirjo on Setälän myllyn viimeisen myllärin Seppo Setälän tytär.
Meidän, eli Uudentalon myllyn kohdalla on maininta: ”Ylikylässä, Mållforsin kosken rannalla on säilynyt 1800-luvun alkupuolella rakennettu Uudentalon mylly”. Kun aikoinani annoin kirjan tekijöille tietoja meidän myllystä, ilmaisin itseäni huonosti ja puutteellisesti sekä mahdollisesti virheellisesti. Nykyinen mylly ei suinkaan ole niin vanha. Koskessa on ollut jalkamylly jo 1800-luvun alkupuolella, mutta nykyinen mylly on tehty vasta joskus vuosien 1914 ja 1922 välisenä aikana. Arvioni mukaan nykyinen mylly on rakennettu vuosien 1917 ja 1918 aikana. Tämä mylly on ainakin kolmas mylly kyseisen kosken rannalla. Tätä myllyä ennen oli nk. Gustafsonin mylly, jonka omisti Viktor Näsi. Tässä myllyssä oli myllärinä mm. Frederik Gröndahl, joka oli Toivo Kotikummun isä. Tämä mylly siirtyi vuonna 1914 Urho Näsille. Tästä myllystä on valokuva, jossa näkyy myös aivan uusi Kalkuttaan saha. Mylly oli tuolloin yksin Näsin omistuksessa. Kun Urho Näsi myi osuutensa nk. Näsin ja Kaasmannin myllystä Eero Jumpille vuonna 1922, oli varmaan kyse jo nykyisestä myllystä. Vuosien 1914 ja 1922 välisenä aikana mukaan myllyn omistajaksi oli tullut Juho Kaasman, joka oli naimisissa Alma Jumpin, eli Eero Jumpin äidin kanssa. Uusi mylly oli rakennettu yhteistyössä Näsin ja Kaasmannin kesken. Kun Juho Kaasman kuoli 29.12.1921, myi Urho Näsi osuutensa Eero Jumpille 24.4.1922, eli 4 kuukauden kuluttua Juhon kuolemasta. Kaikki kosken rannalla olleet myllyt sijaitsivat Jumpin maalla. Isäni tuli rengiksi Jumpille 1921 ja hänen tehtäviin kuului myös myllyn käyttäminen. Alma Kaasman- Jumppi myi myllyn vanhemmilleni vuonna 1928, koska Eero Jumppi oli kuollut auto-onnettomuudessa vähän aikaisemmin, eli vuonna 1926. Isäni laittoi myllyyn hissin, jolla voitiin jyväsäkit nostaa toiseen kerrokseen. Hissi oli Merikarvian ensimmäinen ja toinen hissi tuli kunnan uuteen virastotaloon. Kun isäni kuoli vuonna 1976, loppui tämän myllyn toiminta. Myllyn yhteydessä olevat asuin- ja talousrakennus ovat siirtyneet erillisen kaupan kautta vanhempieni omistukseen.
Harmi, että kyseiseen kirjaan on päässyt virheellistä tietoa. Kirjan lukijat saavat väärän kuvan näiden myllyjen historiasta.
Terveisiä Hämeenlinnasta
Jukka Uusitalo
Kirjoittaja tykkää näistä jauhomyllyistä, mutta ei tuulimyllyistä