Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Tarinoita > Jukka Uusitalon tarinat > Erkki Hakasalon ja minun tuttavuus eri elämänvaiheissamme

Erkki Hakasalon ja minun tuttavuus eri elämänvaiheissamme

Erkki syntyi Merikarvialla vuonna 1930 ja hänen koko nimensä oli Olavi Erkki Vilhelm Hakasalo. Erkki oli kutsumanimi, jota hän käytti koko elämänsä ajan. Olimme naapureita ja hän oli 6 vuotta minua vanhempi. Tutustuin häneen jo pikkupoikana, kun kävin päivittäin leikkimässä Hakasalossa Erkin pikkuveljen Veikon kanssa. Muistan tältä ajalta sen, kun Erkki kaivoi keittiön leivinuunin ulkopinnan muurauksen saumoista katkaistulla veitsellä laastia ja söi sitä. Hänellä oli ilmeisesti jonkinlainen vitamiinien puutostauti. Varsinainen tuttavuus syntyi, kun liityin partioon vuonna 1946 ja Erkki oli ensin partiomme johtaja ja myöhemmin lippukunnan johtaja.

Seuraavassa muutama juttu meidän yhteiseltä partioajalta

Mökin rakentaminen meren saareen:
Teimme 40-luvulla usein retkiä saareen, joka sijaitsi lähellä Puukkokaria. Me partiopojat halusimme rakentaa oman mökin tähän saareen. Kävimme Erkin johdolla kysymässä maanmittausinsinööri Tuure Lindströmiltä saaren omistussuhteista. Hän kertoi, että Alakylän uusjako on vielä kesken eikä saarella ole vielä yksityistä omistajaa. Hän sanoi, että voitte rakentaa sinne pienen majan, joka varmaan tuhoutuu ennen uusjaon valmistumista. Ryhdyimme tuumasta toimeen. Saimme Raimo Lukolalta muutaman vanhan suuren kuusen läheltä jokea. Teimme puista tukkeja, jotka isäni sahasi Kalkuttaalla laudoiksi. Karkkosimme laudat kuivumaan sahanmäelle ja teimme niistä seinäelementtejä seuraavana kesänä Vanhan koulun veistosalissa. Veimme elementit talvella hevosella jäitä pitkin saareen ja seuraavana kesänä teimme vesikaton ja viimeistelimme mökin. Mökki oli vaatimaton, mutta Erkin ohjauksessa meidän poikien itse tekemä. Myöhemmin uusjaon valmistuttua seuraavan polven partiolaiset ostivat saaren Heimo Vuorelalta ja saaresta tuli Partiokari ja he rakensivat sinne hienon mökin.
Partiolaisten sauna
Osallistuminen Vierumäen Suurleirille 1948:
Ensimmäinen partiolaisten suurleiri sotien jälkeen pidettiin Vierumäellä heinäkuussa 1948. Merikarvialta meitä osallistui kuusi partiolaista Erkki Hakasalon johdolla. Mukana olivat Erkki Hakasalo, Erkin veli Veikko Hakasalo, Heikki Vainio, Esa Hurtola, Veijo Vuorisalo ja minä. Matkustimme ensin Ojalan autolla Poriin, sieltä junalla Lahteen ja Lahdesta kuorma-autolla Vierumäelle. Leiri kesti kymmenen päivää ja sille osallistui partiolaisia myös ulkomailta: Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Englannista ja Ranskasta.

Muita mieleenpainuvia tapahtumia:
Erkki järjesti meille partiolaisille monta leiriä sekä talvella, että kesällä. Talvisin teimme pari leiriä Sikarounikoille ja kesäisin leireilimme meren saaressa lähellä Puukkokaria. Kävimme myös Helsingissä partiopäivillä tarkoituksenamme tavata presidentti J.K.Paasikiveä. Tapaaminen meiltä ei onnistunut virheellisen aikataulumme vuoksi. Kokouksemme partiokololla olivat myös mielenkiintoisia, kun niihin liittyi aina jotakin jännittävää. Erkki keksi aina jonkin jutun meidän selvitettäväksi. Erkki osallistui elokuussa 1947 Ranskassa Jamboreen suurleirille ja sieltä hän kertoi meille monta mielenkiintoista tarinaa.
Lippukuntamme partiotoiminta hiipui vuonna 1949 ja loppui sitten kokonaan.

Mitä seurasi partiotoiminnan loputtua:
Erkki Hakasalo meni armeijaan vuonna 1950, mutta hänet kotiutettiin melko pian, koska hänen terveytensä ei kestänyt armeijan ruokia. Erkillä oli mietinnän paikka. Hänellä ei ollut koulutusta eikä ammattia ja työkokemusta oli vain partiotoiminnasta. Hän päätti lähteä Australiaan. Hänen enonsa Toivo Mannerheimo asui Australiassa ja hänen tätinsä Lempi Mannerheimo kustansi Erkin matkan. Niinpä Erkki vietti seuraavat seitsemän vuotta kaukana Merikarvialta. Omien kertomusten mukaan Erkki työskenteli alussa kaivoksessa, koska hänen kielitaitonsa oli vajavainen. Työ oli hänelle liian raskasta, joten hän siirtyi hotelliin tiskariksi. Kun kielitaito parani, teki hän tarjoilijan töitä ja suoritti myös hovimestarin tutkinnon. Takaisin kotiin hän palasi joskus vuoden 1957 aikana. Hän otti pestin Eurooppaan tulevaan laivaan ja työskenteli siinä ravintola alalla.

Tapaamme uudelleen kesällä 1958:
Kun minä palasin kotiin Ruotsista heinäkuussa 1958, Erkki oli jo tuolloin kotonaan Hakasalossa. Tapasimme lähes päivittäin ja Erkki kertoili juttuja ja tapahtumia olostaan Australiassa. Erkki oli ottanut taitelijanimekseen Olliver Hawk. Olin jo tottunut Erkin tapaan värittää juttuja ja ilmoitin aina epäileväni juttujen todenperäisyyttä. Kun hän kertoi hypnoosista ilmoitin aina, että en usko. Erkki oli tehnyt sopimuksen Maalaisliiton nuorisojärjestön, Lapin Maaseutunuorten kanssa esiintymiskiertueesta Pohjois-Suomessa. Koska hän tarvitsi apulaisen kahden ensimmäisen viikon ajaksi, hän pyysi minua mukaan. Koska minulla oli tuohon aikaan vapaata, suostuin Erkin pyyntöön. Lähdimme matkaan helmikuussa 1959. Muodostimme perillä kolmen miehen ryhmän: järjestävän järjestön edustaja, Erkki ja minä. Kolmas mies oli muistaakseni nimeltään Paavo. Hän toimi autonkuljettajana, tilaisuuksien järjestäjänä ja rahoista huolehtijana. Hän oli juuri saanut ajokortin ja autona oli vanha Taunus- henkilöauto, jossa oli kesärenkaat. Onneksi tien varsilla oli korkeat lumipenkat joten saimme auton aika helposti takaisin tielle törmättyämme penkkaan. Kävimme päivittäin penkassa, koska kuski oli kokematon kuljettaja. Esiintymispaikat olivat paikkakuntien pieniä huvitaloja, maamiesseurojen taloja, nuorisoseurojen taloja ja muita sen tyyppisiä huvitaloja. Paavo myi lippuja ja minä olin ovimiehenä ja Erkki piti luentoa hypnoosista. Luento kesti noin 20 minuuttia. Sen jälkeen loppui lipunmyynti ja ulko-ovi suljettiin. Siirryin lavalle Erkin avuksi, kun hän aloitti koehenkilöiden valinnan esitystään varten. Erkki oli hyvin tarkka valinnan suhteen ja hän poisti henkilöt, jotka olivat tulleet koehenkilöiksi tarkoituksenaan pelleillä. Lavalle jäi noin kymmenkunta henkilöä, yhtä monta miestä ja naista. Näistä sai muodostettua sopivat parit esityksen aikana. Minun tehtäväni oli soittaa esityksen aikana Schubertin Serenadia, joka oli hyvin rentouttava kappale. Soitin sitä levysoittimella. Minun piti seurata koehenkilöiden käyttäytymistä ja huomauttaa Erkille, jos joku esim. aikoi riisuuntua liikaa, kun koehenkilöillä oli kuuma. Pääsin näin paraatipaikalta seuraamaan Erkin työskentelyä koehenkilöiden kanssa. Huomasin, että hypnoosi onnistui, kun koehenkilöt kuuntelivat Erkin ääntä ja näin eläytyivät Erkin luomiin mielikuviin. En usko Erkin kertomaan salamahypnoosiin, jonka kehittäjä hän kertoi olevansa. Kyllä hänen ensin piti saada koehenkilö kuuntelemaan hänen ääntään, eikä se tapahtunut salaman lailla. Kiersimme niiden kahden viikon aikana noin kymmenkunta paikkakuntaa Pohjoissuomessa. Kävimme mm. Outokummussa, jossa pääsimme tutustumaan kaivokseen. Matkustin kotiin helmikuun lopussa ja tilalleni tuli toinen mies ja Erkin kiertue jatkui.
Erkki ja minä Outokummussa esiintymiskiertueella
Seuraava tapaamisemme:
Kun muutin Hämeenlinnaan syksyllä 1969, oli Erkki muuttanut samoihin aikoihin Janakkalaan. Hän oli vuokrannut vanhan maalaistalon keskeltä metsää ja asui siellä vaimonsa Lailan kanssa sekä viljeli herkkusieniä karjarakennuksessa. Lisäksi hän tutki muurahaisten elämää seuraamalla kahden suuren pesän toimintaa. Paikan hän oli nimennyt Haukkavuoren luostarikasi. Kävimme vaimoni kanssa pari kertaa tapaamassa Erkkiä ja hänen vaimoaan. Erkille ja Lailalle syntyi ensimmäinen lapsi, joka sai nimekseen Esko. Olemme vaimoni kanssa Eskon kummeja. Heille syntyi siellä vielä tytär Katri. Aika pian Erkki muutti perheensä kanssa Rauman lähelle ja vuokrasi sieltä talon, jonka nimeksi tuli Haukkalinnan Luostari. Täällä hänellä oli kotieläiminä hirvi ja karhu. Emme käyneet kertaakaan Haukkalinnan Luostarissa. Siellä heille syntyi yksi tyttö Satu. Asuttuaan jonkin aikaa Haukkalinnan luostarissa, Laila otti lapset mukaansa ja lähti Ruotsiin, jonne hän jäi lapsineen. Sieltä käsin hän käynnisti avioeronsa. Tapasin Erkin Merikarvialla muutaman kerran, kun hän asui toisen vaimonsa Tuiren kanssa Hakasalossa. Heillä oli poika, jonka nimi on Jyrki. Sitten meni useita vuosia, kun en tavannut Erkkiä.

Seuraavat tapaamisemme olivat Hämeenlinnassa:
Kun Erkki tuli Hämeenlinnaan, hän asettui asumaan Aulangon hotelliin. Siellä hän vastaanotti asiakkaitaan ja asui itse vanhan osan ylimmässä kerroksessa olevassa sviitissä. Hänellä oli moottorivene hotellin laiturissa ja ratsuhevonen Aulangon ratsastustallissa. Noihin aikoihin tapasimme usein. Hän saattoi soittaa illalla myöhään ja ilmoittaa, että johtokunnan kokous alkaa puolen tunnin kuluttua. Kun menin tapaamaan häntä hotellin ravintolaan, tarjolla oli ruokaa ja juotavaa. Koska olin autolla liikkeellä, söin vain jonkin pienen iltapalan. Ruokailuni aikana Erkki kyseli sekä minun perheeni kuulumiset että myös vanhempieni kuulumiset. Myös Merikarvian asiat kiinnostivat häntä. Erkki oli varoissaan ja se näkyi hänen elämässään. Hän osti omakotitalon Aulangontien varresta Suomen hypnoositutkimuslaitoksen nimiin ja teetätti tälle tontille suunnitelmat rakennuksesta, jossa olisi hänen vastaanottotilansa, asuntonsa sekä yhdistyksen toimitilat. Tarkastelimme näitä suunnitelmia monet kerrat. Hanke ei koskaan valmistunut, koska hänen toimintansa Aulangolla loppui. Syynä oli se, että Erkki tuomittiin ehdolliseen vankeuteen ja hänen vastaanottotoiminta kiellettiin. Lisäksi hänet tuomittiin maksamaan korvauksia laittomasta toiminnasta. Tämä omakotitalo pakkohuutokaupattiin ja sen huusi Erkin sisaren poika Perttu. Perttu myi sen eräälle rakentajalle ja siinä on nyt pienkerrostalo. Erkki muutti Merikarvialle sataman kansakoululle, jossa hän asui kuolemaansa asti. Sieltä käsin hän kävi esiintymässä muutamassa tilaisuudessa ja hänen viimeinen tilaisuutensa oli Kemin työväentalossa 28.8.1988, jossa hän kuoli kesken esityksensä. Erkki haudattiin Merikarvian vanhalle hautausmaalle vanhempiensa viereen. Näissä Erkin hautajaisissa tapasin myös kummipoikani Eskon. Kaikki kolme Erkin lasta olivat hautajaisissa, mutta Laila ei ollut. Kun Esko laski kukkalaitteensa isänsä haudalle, lausui hän Erkin paljon käyttämät sanat: ”On niin hyvä olla”. Paljon sain kokea Erkin kanssa mielenkiintoisia asioita.
Terveisiä Hämeenlinnasta.
Jukka Uusitalo
Päivitetty 30.10.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä