Kauan sitten tuli myllyyn mies Siipyystä. Koska hänen ”myllykalunsa” jauhettiin vasta iltamyöhällä, jäi hän yöksi myllykämppään. Kun jyvät oli jauhettu ja mylly pysäytetty, istui Mylläri vielä hetken myllykämpässä asiakkaansa kanssa jutellen niitä näitä. Ennen lähtöään Mylläri sanoi, että kämpässä on ihan rauhallista, vaikka Helin-vainaa onkin ottanut tavakseen kolistella myllyn puolella öisin. Siitä ei kannata välittää, koska kämppään se ei tule. Mylläri selitti vielä, että Helin oli entinen mylläri, joka oli kuollut edellisen myllyn siipirattaaseen 1900 luvun alussa. Myllystä poistuttuaan sammutti Mylläri valot ja lukitsi ulko-oven. Palattuaan aamulla myllyyn ja avattuaan ulko-oven koki Mylläri melkoisen yllätyksen. Naapuri orivarsa Orkku seisoi alakerran lattialla turpakarvat jauhoista valkoisina. Oli käynyt niin, että kun mylly oli illalla pysäytetty ja ulko-ovi oli vielä auki, oli Orkku tullut uteliaisuuttaan myllyn sisälle. Lähtiessään myllystä ei Mylläri ollut hevosta huomannut vaan sammuttanut valot ja lukinnut oven. Orkku hirnahteli tyytyväisenä päästessään vapauteen. Myllykämpässä tunnelma oli aivan toinen. Siipyyn mies istui penkillä naama valkoisena, ei kuitenkaan jauhoista, kirves kädessä. Mies selitti huonolla suomen kielellä yön tapahtumia jotenkin seuraavasti: ”Minä istu koko yö silmä oviraos ja kirves kädes ja tuumata, että Pärkele, jos tänne tule, niin tapan”. Mies oli koko yön kuunnellut Orkun aiheuttamia kopinoita ja pärskintää. Oli varmaan yhdistänyt nämä äänet Helin-vainajaan. Kun Mylläri selitti Orkun vierailun myllyn sisätiloihin, maksoi mies ”myllytullin” ja lähti kiireesti kotiinsa. Miestä ei tämän koomin myllyssä nähty, mutta Orkku vieraili usein myllypihassa, ei kuitenkaan myllyssä sisällä.
