Antti Ahlström osti Merikarvialta Anttilan talon. Talo sijaitsi Alaknuussin ja Rosnellin välissä Kylänkosken varrella. Ahlström perusti tähän taloon Ahlströmin kansakoulun, jonka hän lahjoitti kunnalle vuosia myöhemmin. Vuonna 1874 aloittivat ensimmäiset oppilaat koulunkäyntinsä talon päärakennuksessa. Oppilaita oli 47, joista poikia 28 ja tyttöjä 19. Alun alkaen koulun piti olla vain poikia varten, mutta heti alusta alkaen mukana oli myös tyttöjä. Antti Ahlström otti yhteyttä Jyväskylän seminaariin saadakseen opettajan kouluunsa. Kullaan Leinebergin ruukista kotoisin oleva Julius Frederik Leineberg ilmoitti halukkuutensa ja näin hänestä tuli koulun ensimmäinen opettaja. Jossain vaiheessa 1900-luvun alkupuolella rakennettiin Anttilan talon tilalle uusi koulurakennus. Tästä tuli kylän komein rakennus.
J.F:n nuorin poika Pekka Kyläkoski toimi myöhemmin koulun opettajana vuodesta 1920 vuoteen 1957 saakka. Koulu lopetettiin vuonna 1958.
Pekka ja hänen sisarensa muuttivat nimensä Kyläkoskeksi koulun vieressä virtaavan Kylänkosken mukaan. J.F. kuoli 13.3.1894, jolloin Pekka oli kahden vanha. Koska kouluun tuli uusi opettaja, joutui J.F:n leski 7 lapsensa kanssa muuttamaan pois opettajan asunnosta. He muuttivat koulun tontilla olevaan toiseen asuinrakennukseen, josta he käyttivät nimeä Mökki. Tuolloin opettajana taisi toimia Hakosalon veljesten isoisä.
Mökki siirrettiin lesken kuoltua Uudenheikkilän (Eskon) viereen. Ahlström lahjoitti tontin tätä asuntoa varten. Talo oli viimeksi Vanamojen omistuksessa. Nykyiset omistajat ovat kaiketi Taru ja Kalle Viikilä.
Kouluun kuului myös talousrakennus, jossa oli navetta ja muita tiloja. Tämä rakennus paloi vuonna 1941 talvella. Palon loimu ei näkynyt meille, koska meillä oli ikkunoissa pimennysverhot eli Molotoffit. Mukana paloi lehmiä ja muuta karjaa. Tilalle rakennettiin uusi talousrakennus, jossa oli aittoja, puuliiteri, kellari, kalustovaja, navetta sekä ulkohuoneet opettajille, tytöille ja pojille. Ahlström antoi opettajan käyttöön myös Anttilan talon metsää ja pellot. Metsästä saatiin polttopuita ja aitatarvikkeita ja pelloista viljaa.
Varsinainen koulurakennus oli komea ja edustava rakennus. Keskellä rakennusta oli torni, jossa oli alaluokkien opettajien asunto. Portaat torniin lähti koulun pääsisäänkäynnin eteisestä. Asuntoon kuului keittiö, olohuone ja makuuhuone. Täältä oli yhteys myös rakennuksen vintille. Asukkaina olivat ainakin Aino Kyläkoski, josta suku käytti nimeä Punitäti, oppilaat taas kutsuivat häntä Pippuriksi. Ainon kanssa asui tornissa myös hänen sisarensa Lyyli Kyläkoski. Heidän muutettua pois siihen Eskon vieressä olevaan omistamaansa Mökkiin, tuli torniin asumaan Else Uusitalo. Ei muuten mitään sukua minulle. Hänen jälkeensä tuli Anja Sulin ja sitten Meeri Laakso, nykyinen Vaihinen. Nämä toimivat alaluokkien opettajina. Taisi siellä asua muitakin opettajia, joiden nimiä en enää muista. Johtajaopettajan asunto oli tornin vasemmalla puolella alakerrassa ja käsitti lähes puolet koko koulurakennuksesta. Pekka Kyläkoski asui perheensä kanssa siinä asunnossa vuodesta 1920 vuoteen 1957, eli 37 vuotta. Asuntoon johti kaksi sisäänkäyntiä. Lähinnä koulun rappua oli arkirappu, jonka vieressä oli kaivo. Toisessa rapussa oli kuisti. Asunto käsitti keittiön, kanslian, makuuhuoneen. kaksi salia ja vinttikamarin sekä kaksi eteistä. Arkirapun eteisestä oli käynti myös koulun eteiseen. Vinttikamariin johtavasta portaikosta oli yhteys myös rakennuksen vintille ja sieltä tornissa olevaan asuntoon.
Varsinaisen koulun pääportaista tultiin pieneen eteiseen, josta lähti portaat torniin. Tämän jälkeen tuli suurempi eteinen, jossa oli vaatenaulakot. Tästä johti ovi oikealle yläluokille. Eteisen perältä mentiin yhdistettyyn veisto-, voimistelu-, ruoka- ja juhlasaliin. Tästä tilasta heti oikealle johti ovi alaluokkaan. Alaluokan ja yläluokan välillä oli myös ovi. Eteisestä oli yhteys myös johtajaopettajan asuntoon. Kaikkia huoneita lämmitettiin puilla. Oppilaat kantoivat usein polttopuut uunien viereen, myös asuntoihin.
Kosken rannassa oli rantasauna. Pihalla oli myös puutarha. Puutarhassa oli runsaasti omenapuita. Me pojat tunsimme hyvin kunkin puun hedelmät. Puutarhassa oli tilaa myös kasvimaalle.
Koulurakennuksen takana oli urheilukenttä, jota käytimme myös kouluajan ulkopuolella. Pelattiinusein piksua tai pesäpalloa.
Suosittu ulkoliikuntatila meille pojille oli koulun rajalla olevan
Alisenknuussin aitan alusta. Siellä käytiin monet puks-sodat.
Koulusta käytettiin yleisesti nimeä Vanha koulu. Olihan koulu ensimmäinen Merikarvian kansakoulu. Uusi koulu tuli myöhemmin nykyisen kirjasto kohdalle.Ahlströmin kansakoululle tuli harmittava loppu. Se purettiin ja tilalle tuli neljä omakotitaloa.
Voi niitä purkupäätöksen tehneitä päättäjiä.

Terveisiä Hämeenlinnasta
Jukka Uusitalo
Kirjoittaja on yksi monista Vanhan koulun faneista