Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
» Punainen tupa ja perunamaa
» Kauhujen yö myllykämpässä
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Tarinoita > Jukka Uusitalon tarinat > Punainen tupa ja perunamaa
« Edellinen | Seuraava »

Punainen tupa ja perunamaa

Ennen vanhaan lähes jokaisessa taloudessa oli perunamaa. Pihapiirissä ei juuri ollut nurmikkoa vaan siinä oli perunamaa ja pieni kasvimaa. Kasvimaassa kasvatettiin porkkanoita, punajuuria ja sipulia taisi siinä kasvaa myös tilliä. Joissakin talouksissa pihalla saattoi olla myös marjapensaita omenapuita ja jotkut kasvattivat myös lanttuja, nauriita ja kaalia. Pihapiirissä saattoi olla myös ulkorakennus, jossa oli kanoja, lehmä, sika ja lampaita. Näin asukkaat olivat hyvinkin omavaraisia
ruuan suhteen.

Meidän pihapiirissä oli peltosarka, jossa kasvatettiin perunoita. Syksyisin Mankkoon Antti, eli Antti Backman ajoi hevosellaan navetan lantapatterista lantaa tähän peltoon ja välttäsi sen. Keväällä, kun pelto oli lämmennyt, hän äesti pellon ja tasaisi sen. Tätä ennen oli otettu kellarista siemenperunat itämään. Itäneet perunat halkaistiin tai lohkottiin kahteen tai kolmeen osaan niin, että jokaiseen palaan jäi useita ituja. Sitten alkoi varsinainen istutus. Antti ajoi hevosvetoisella sahralla vaon saran päästä toiseen päähän. Me istuttajat laitoimme siemenperunat tähän vakoon noin 10 cm etäisyydelle toisistaan niin, että runsaimmat idut tulivat ylöspäin. Sitten Antti sääti sahran uuteen asentoon ja ajoi istutetun vaon viertä pitkin takaisin vaon alkupäähän, jolloin sahra nosti multaa istutuksen päälle muodostaen siihen perunasängen. Tämän jälkeen sahra alkuperäiseen asentoon ja uusi vako, istutus ja peitto. Näin saatiin koko pelto istutettua. Muutaman viikon kuluttua, kun ensimmäiset varret tulivat lähelle pintaa, lanasi Antti perunamaan. Sitten varsien kasvettua jonkin aikaa, mullitettiin perunamaa. Tässä työssä Antti käytti hevosvetoista tuhrua. Tämä nosti multaa sänkien välistä sänkien päälle, jolloin varret peittyivät multaan. Tämän jälkeen perattiin perunamaa tarvittaessa rikkaruhoista ja odotettiin kunnes varret kukkivat. Nyt voitiin ottaa ensimmäiset uudet perunat. Meillä oli kahta lajiketta perunoita, toinen oli nk. hätäperuna, joka valmistui ensin. Tämä oli punertava, jonkinlainen rehuperuna, mutta kuitenkin syötävä. Tätä viljeltiin hyvin vähän, kuitenkin niin paljon, että saatiin muutaman kerran uutta perunaa ja sitä käytettiin myös prötin tekoon. Sitä äilöttiin myös seuraavan kevään siemenperunaksi. Toinen lajike oli hyvä ruokaperuna, josta saatiin runsas sato. Ensimmäiset uudet perunat saatiin joskus heinäkuun alkupuolella. Ne olivat ohutkuorisia, mutta melko pieniä. Niistä keitettiin kuitenkin ensimmäiset annokset ja lisäksi tehtiin voikastike. Joskus oli mukana myös maustettua silliä. Joskus halla tuhosi perunan varret ja silloin sato jäi vähäiseksi.

Syksyllä sitten perunat nostettiin maasta. Koulussa oli perunannostoloma ja näin saatiin lapsityövoimaa perunamaalle. Meillä perunat nostettiin aina käsipelillä. Pp-kaupungista tuli joukko rouvia, joilla jokaisella oli kräksi mukana. Me isän kanssa vedettiin perunan varret pois sänkien päältä ja sitten alkoi kräksiminen. Jokaisella naisella oli oma sänki tai kaksi kaivettavana ja heidän edessä oli nelikon pärekoppia, joihin perunat heitettiin. Pieniä ja huonokuntoisia perunoita varten oli oma koppa. Nämä perunat syötettiin sioille. Hyvät perunat vietiin kellariin. Meidän kellariin mahtui niin paljon perunoita, että ne riittivät koko talveksi ja keväällä oli vielä siemenperunat. Äiti keitti talkooväelle ruokaa ja kahvia.

Tuohon aikaan peruna oli ylivoimaisesti eniten käytetty materiaali ruuan valmistuksessa. Oli kokonaisia, eli kuoripäälliset kokonaiset perunat keitettiin ja sitten jokainen kuori itselleen kypsiä perunoita ja otti niiden päälle esimerkiksi fläskisoosia. Oli myös pollakoita. Kuoripäälliset perunat lohkaistiin kahteen osaan ja laitettiin kiehumaan runsaaseen veteen. Vähän enne perunoiden kypsymistä niiden päälle laitettiin kerros suolasilakoita. Sitten oli pernavoita, eli perunamuusia.

Kun laittoi muusin päälle paistettuja silakoita tai silakkapihvejä, oli herkkulautanen valmis. Tuli ihan vesi kielelle tätä annosta muistellessa. Oli myös monenmoisia keittoja, joissa pääraaka-aine oli peruna. Näitä oli kalasoppa, lihasoppa, klimppisoppa ja kaalisoppa. Myös uunissa kypsytettiin perunaruokia. Uuniperunat olivat yksittäiset kuoripäälliset perunat, jotka syötiin kryydikalan kanssa. Oli myös silakkalaatikko. Tehtiin myös perunalimppua ja pröttiä, jossa oli imellettyä perunaa. Oli myös riivinpannukakkua, jossa mukana oli perunan raastetta. Etelä- Pohjanmaalla tästä käytettiin nimeä perunakropsu. Joskus tehtiin itse myös perunajauhoa. Se oli monivaiheinen prosessi. Näin perunasta saatiin monipuolisia ruokia. Kun vielä käytettiin omasta maasta saatuja vihanneksia, oli moni talous näiden aineiden suhteen omavaraisia. Ostan nykyään perunat kaupasta kahden kilon pusseissa ja syön vanhasta tottumuksesta joka päivä perunoita

Jukka Uusitalo
28.2.2024
Päivitetty 30.5.2024 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä