Kun Antti muisteli Kouhin sahan purumummua, tuli mieleeni toinen purumummu, nimittäin lämmityslaite, jossa poltettiin sahanpurua ja kutterinlastua Kyseinen tulisija muodostui peltitynnyristä, jossa oli kaksoisseinämä. Tynnyrin alaosassa oli ilmanottoaukko ja savuhormin lähtöaukko. Mummu täytettiin sahanpuru-kutterinlastu seoksella. Ensin laitettiin sisäosan keskelle pölkky pystyyn ja sen ympärille tiivistettiin puruseos piukkaan. Kun pölkky poistettiin, jäi keskelle pölkyn muotoinen aukko alhaalta ylös asti. Päällä oli peltinen kansi. Tuli sytytettiin keskellä olevan aukon alaosaan ilmanottoaukon kautta. Ilmansaantia säädeltiin aukon kautta ja täten palamista ohjattiin sopivaksi. Kun tuli syttyi, paloi sahanpuru aukon reunoilta. Savukaasut kulkivat kaksoisseinän rakoa pitkin ylhäältä alaosaan ja sieltä savuhormiin. Aina joskus pääsi puruseosta luhistumaan isona määränä aukkoon, jolloin tuli sammui ja palo jäi kytemään. Syntyi herkästi syttyvää savukaasua, joka saatuaan kipinän syttyi räjähdysmäisesti ja mummu tussahti. Kansi lensi paikoiltaan ja mummu sylki sisältöään ympäristöönsä.
Tällainen mummu oli mm. Merikinon lämmityslaitteena. Taisi olla niitä kaksikin kappaletta. Ne olivat salin peräosassa ja aiheuttivat sieltä lisäjännitystä yleisön keskuuteen. Kun elokuvayleisö seurasi valkokankaalla tapahtuvaa jännityskohtausta, saattoi mummu sylkäistä kovalla pamauksella kannen lattialle ja syöstä sisältään purua, kipinöitä ja savua elokuvasaliin. Pamahduksen jälkeen yleisö ampaisi ulos sivuovista ja näytäntö keskeytettiin siksi aikaa, että mummu saatiin uudelleen toimintakuntoon. Meille pikkupojille oli mummu merkittävä lisä itse elokuvan antaman jännityksen päälle. Odotimme jännittyneinä mummun paukahdusta ja oikein toivomme sitä.

Terveisiä Hämeenlinnasta
Jukka Uusitalo
Kirjoittaja ei käy enää elokuvissa, koska siellä ei tapahdu mitään jännittävää.