Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Tarinoita > Jukka Uusitalon tarinat > Täit ja syyhy, sota-ajan vitsaukset

Täit ja syyhy, sota-ajan vitsaukset

Kun olin koulupoika sota-aikana ja pula-aikana, oli meillä koululaisilla lähes jatkuvasti päässä täitä. Näistä yritettiin päästä eroon erilaisin keinoin. Kotona äitini tappoi päästäni täitä puukon kärjellä. Kun hän löysi täin, painoi hän puukon kärjellä sen kuoliaaksi. Etsiminen oli hankalaa, koska täit olivat aika pieniä. Aamuisin ennen kouluun lähtöä laittoi äitini minut istumaan tuolille ja laittoi eteeni matalalle jakkaralle pesuvadin, jossa oli vähän vettä. Minun piti kammata tukkaani tiheällä täikammalla tämän vadin päällä, kunnes vadissa uiskenteli vähintään kymmenen täitä. Vasta tämän jälkeen sain lähteä kouluun. Meidän poikien päät ajeltiin puliksi, jolloin täitä ei päähän tullut. Kun markkinoille tuli DDT täystuho, saivat täit kyytiä. Tätä myrkkyä levitettiin päähäni ja sitä hierottiin päänahkaan. Näin täit kuolivat. Jotkut arvelivat, että samalla päästä kuoli jotain muutakin. Olen kuitenkin elänyt pääni kanssa tuon ajan jälkeen n. 80 vuotta eikä mitään pahempaa ole ilmennyt. Tuo DDT oli niin paha myrkky, että sen käyttö kiellettiin myöhemmin. Toinen täilaji oli vaatetäi. Se eli vaatteissa. Sitä hävitettiin täisaunoissa. Muista, kun kerran pikkuserkkuni Jaakko Näsi tuli sodasta lomalle ja isäni lämmitti hänelle täisaunan. Menin Jaskan kanssa saunomaan ja hän laittoi aluspaitansa ja housunsa roikkumaan kiukaan yläpuolelle. Vähän ajan kuluttu alkoi täitä tippua kiuaskiville, kuului vain sihahdus, kun täi paistui kuoliaaksi. Näin vaatteet puhdistettiin täistä ennen pesua. Tätä käytettiin yleisesti myös rintamalla.
Toinen vitsaus oli syyhy. Syyhyn aiheutti syyhypunkki, joka tarttui herkästi. Se alkoi aina ensin sormien välistä ja levisi sitten muualla vartaloon. Sitä hoidettiin tervasalvalla. Tämä salva oli tummaa tervalta tuoksuva voide, jota levitettiin koko vartalon alueelle. Minun piti olla eristyksessä koko hoitokuuri ajan, joka kesti noin viikon. Kerran päivässä äitini voiteli minut tällä salvalla ja laittoi päälleni vanhan paidan ja housut, jotka hän hoidon loputtua ilmeisesti hävitti polttamalla. Kun kuuri loppui, pestiin minut saunassa. Ensin vihdottiin kunnolla ja sitten pestiin puhtaaksi. Tämä rituaali päätti pitkään kestäneen yksinäisen viikon. Kyllä sitten oli kiva hakeutua kavereiden seuraan ilman syyhyä. Kun Merikarvialla paloi kesällä 1945 Lännen Näsin rakennukset, olin silloin juuri tervasalvan peitossa. Palosireeni soitto ja kylältä näkyvä savu sai minut liikkeelle. Karkasin karanteenistani palopaikalle ja sain tietenkin kovat nuhteet. Olin tuolloin aika erikoisen näköinen. Naamani oli musta ja päälläni likaiset tervalta haisevat vanhat vaatteet. Onneksi näistä vitsauksista on päästy ainakin osittain eroon. Hoitokeinot ovat kehittyneet ja hoidot ovat tehokkaampia. Nyt on sitten vitsauksena korona.

Terveisiä Hämeenlinnasta
Jukka Uusitalo

Kirjoittaja ei ole vielä sairastanut koronaa. Neljä rokotusta suojelee hyvin.
Päivitetty 29.9.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä