Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Tarinoita > Lauri Hakosalon juttuja > Pärske, ALAKYLÄN SÄHKÖTEHDAS

Pärske, ALAKYLÄN SÄHKÖTEHDAS

Lauri Hakosalo

Pärske, ALAKYLÄN SÄHKÖTEHDAS

Syksyllä 1917 päättivät Merikarvian kunnan Alakylän kylän miehet vetää sähkölinjan Salmen nelikkotehtaalta Krookasta.

Sillä oli tarkoitus ratkaista puutteelliset valaistusongelmat. Monta vuotta kestänyt maailmansota oli aiheuttanut monen tarvikkeen pulan, mm paloöljyn jatkuva puute aiheutti kylään pahanlaisen valaistuspulman.

Tosin talojen oli mahdollista saada raakaa naftaa korvikkeeksi, mutta se haisi pahalta ja lisäksi nokesi pahoin huonetilat.
Karbidivalo oli kirkas, mutta vaikea käyttää.

J.O. Rikalainen ryhtyi sähköasiaa johtamaa ja pian tolpparivi oli pystyssä Alakylän Haanpäästä Salmen pyttyverstaalle.
Sähkölinjaa jatkettiin vielä yli joen viemällä Salmelaan, Huhtasaloon, Kivekkäälle ja Myllymäen Jussille saakka.

Eräänä syyskuun pakkasaamuna kertoo Paavo Kaleva, joka oli syntynyt 9.7.1903, että linjanvetotalkoisiin kokoonnuttiin Haanpään riihipihaan.

Työhön mestariksi oli palkattu Kusti Linden Krookasta.

Vetotyössä oli mukana 6-7 miestä ja asiasta kertova Paavo Kalevala oli 14 -vuotiaana myös jonkinlaisena apuna.

Paavo saikin tärkeän tehtävän viedä Laaksoselta lainaksi saatujen tolppakenkien avustuksella posliiniknupit tolppiin.

Mutta langan vei sitten Linden itse tolppaan ja sitoi sen kiinni. Paavo kertoo eläväisesti, kuinka hän vei knupin jopa ”Kuunarparkin mastopuuhun”, jonka Sakin Ville oli tuonut metsästään Stupilan mäelle.

Se oli niin korkealla, että latvasta näki oikein ”Ouran Pookin”.

Kaleva onnistui ripeästi knuppien kiinnittämisessä, koskapa langan vetäjät tulivat vasta Kalpakan kallioilla.

Niin jatkettiin. Pari kolme päivää meni vielä talojohtojen vetämisessä ja sitten kytkettiin virta.

Kylä hämmästyi, pikemminkin ällistyi sitä valoa. Stupilassa hiukan näki lukea, muttei vaivaistalossa enää.

Vuorelassa osasi ovesta kulkea, mutta Haanpäässä enää sen punersi, ettei suoraan päin kävellyt.

Heikko virta, liian pitkä matka ja rautalankajohdot sen tekivät, ettei sähköä riittänyt kaikille.

Äijät aikansa ihmettelivät, kunnes päättivät ryhtyä tekemään sähköä Alakylässä, kun sähkö ei suostunut tulemaan pitkin lankoja Alakylään Salmen nelikkotehtaalta asti.
Päivitetty 24.4.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä