Lauri Hakosalo
Pärske, Apteekkari August Huhtinen oli oman aikansa merkittävä merikarvialainen.
Huhtisen suvusta ja apteekeistakin juttua

Ensimmäinen apteekki perustettiin Merikarvialle vuonna 1871.
Ensimmäinen merikarvialainen apteekkari oli E. Liljebäck 1871-1873.
Apteekkari August Huhtinen perusti 1909 ostamaansa isoon asuin- ja liiketaloon apteekin.
Se oli samalla kunnan ensimmäinen erikoisliike.
Apteekkari Huhtisen talo oli kirkonkylän näyttävimpiä taloja, jossa mm oli peräti 19 asuinhuonetta.

Talon tienpuoleisessa päädyssä sijaitsi apteekki.
Huhtinen osti apteekin apteekkari A. Dammertilta.

Apteekkirakennus oli siis rakennettu jo ennen Huhtisen siihen muuttamista.
Paikalla oli ollut jo tätä aiemminkin vähäinen apteekkirakennus, joka siirrettiin sitten opettaja Ines Tommilan omistamalle tilalle Ollinmäkeen.

Apteekkari Huhtinen oli Merikarvian 8. apteekkari 1904-1939 ja tätä juttua alun perin kirjoittaessani apteekkari Jouko Mörö oli 13. apteekkari.

Huhtisen eläköitymisen jälkeen apteekkia Merikarvialla ja Huhtisen talossa hoiti apteekkari Eemil Lindeman vuodet 1939-1962.

Tänään apteekkioikeudet ovat Matti Rairon tyttärellä Anne Kosmalla.

Merkittäviä muita merikarvialaisia apteekkareja:

Merikarvia sai kuten yllä jo totesin oman apteekin vuonna 1871, kun apteekkari Elias Liljebäck hoiti parin vuoden ajan Merikarvialla apteekkia.
Apteekkarit alkuvuosina vaihtuivat tiuhaan, sillä apteekin pito oli hankalaa.

Vuonna 1873 Merikarvialle tullut apteekkari K. Dahlin ja sittemmin vuonna 1891 tullut apteekkari Ossian Aspelin olivat mukana kehittämässä paikkakunnan elinkeinoelämää mm. maakauppaa, teollisuutta ja kulttuuria.

Vuonna 1896 apteekkariksi tullut A. Dammert rakensi kokonaan uuden ja asianmukaisen apteekkitalon, nykyiseen Huhtisen taloon vuosina 1901-1902.

Apteekkiin tuli myyntihuone offisiini, varastohuone, laboratorio, ullakko, kellari ja apteekin asunto.
Lisäksi pihassa oli erillinen makasiini apteekin tavaroita varten.

Apteekit myivät tuolloin runsaasti viinaa ja voimakkaita myrkkyjä, joten apteekkeja valvottiin tarkastuskäynneillä tarkasti.
Kaikki lääkkeet tehtiin tuolloin itse.
Tänäänkin 2020 tämä apteekki, josta tässä kerron valmistaa omia tuotteitaan mm Ouran tippoja, joka on vahva yskänlääke.

Ensimmäinen lääketehdas tehtiin Suomessa 1899 Nurmijärvelle.

Vuonna 1909 Merikarvialle tuli apteekkariksi August Huhtinen, josta tulikin pitkäaikaisin apteekkari vuoteen 1939 asti.
Hän oli yhteiskunnallisesti aktiivinen osallistuja. Hän oli perustamassa Merikarvialle sähkötehdasta ja yhteiskoulua vuonna 1920.
Tuosta Huhtisen sähkötehdas osallisuudesta en ole saanut kerättyä tietoa?

Huhtisen apteekki oli perheyritys, sillä siellä toimivat apteekkarin vaimo farmaseutti Laura Huhtinen ja farmaseutti Hanna Huhtinen, apteekkarin serkku sekä tyttäret farmaseutti Kirsti Huhtinen, farmaseutti Aino Huhtinen ja proviisori Martta Kalkas os. Huhtinen.
Kalkas toimi sittemmin Mäntässä apteekkarina.
Nimismies Kalkas toimi aikoinaan Merikarvialla nimismiehenä.

August Huhtisen jälkeen apteekkarina toimi vuodesta 1939 A. Lindeman.
Apteekin hoito jäi paljolti hänen farmaseutti puolisolle, sillä Lindeman itse harrasti mieluusti taidemaalausta.
Apteekissa työskentelivät aikanaan Joel Itäkylän Hilkka vaimo ja Taina Uino, joka oli Urho Kekkosen vaimon sisar.

Apteekki tuli monelle tutuksi Hoffmanin tipoista ja Rautaviinasta. Hokkmanin tipat olivat niin suosittuja, että apteekki päätti jakaa niitä vain kerran päivässä ns. tippa-ukoille!

Apteekkari Kalle Ritakarin aikana Merikarvia sai uuden apteekkitalon Värenmäelle vuonna 1963.
Funkistyylinen talo oli uudenaikainen apteekkirakennus.
Apteekin henkilökuntaa kuuluivat farmaseutti Maija-Liisa Vesanen ja farmanomi Raili Leutonen. Sittemmin Ritakari muutti Kajaaniin.

Vuonna 1971 apteekkariksi tuli HJ Ratamo ja henkilökuntaan kuuluivat farmaseutti Vesanen, farmanomi Kaisa Saari ja farmaseutti Pirjo Kuuskeri.

Vuonna 1977 apteekkariksi tuli Aili Huhtamäki ja henkilökuntaan tuli farmaseutti Jorma Tuomisto, joka oli toiminut jo Lindemanin apteekissa.

Nämä apteekkitiedot olen saanut Merikarvia apteekin 13. apteekkari Jouko Möröltä, jonka aikana apteekki siirtyi nykyisiin tiloihin Säästöpankilta vapautuneisiin tiloihin Kelan viereen vuonna 1995.

Tänään Jouko Mörö nauttii jo eläkepäivistä ja apteekin johtoon on saatu apteekkari Anne Kosma os. Rairo, jonka isä Matti Rairo on paljasjalkaisia merikarvialaisia Krookasta.

Matti Rairo on jo pitkään asunut Porissa ja viettää mieluusti aikaansa Lööpperissä mökillään ja käy Sataman Poikien yhteisissä kokouksissa aina silloin tällöin.

August Huhtinen, s. 30.12.1872; k. 15.2.1938 vaikutti aktiivisuudellaan pitäjän rientoihin ja politiikassakin hän vaikutti.
Hän oli valtuuston syntyhistoriassa mukana. Oli perustamassa 29.9.1911 Merikarvian ensimmäistä kunnanvaltuustoa nuorsuomalaisessa puolueessa ja oli kuntakokouksen esimies 1917-1918.
Merikarvian yhteiskoulu perustettiin vuonna 1920 apteekkari Huhtisen talossa ja hänen johdollaan.
Huhtinen, August, apteekkari, toimi Yhteiskoulun johtokunnassa 1920-23 ja 1925-27 ja puheenjohtajana vuodet 1920-22.
Näin on kirjoitettu yhteiskoulun historiatiedoissa.

August harrasti vähäisellä vapaa-ajallaan jopa trumpetinsoittoa. Huhtisen suvussa on musiikkialan osaajia tänäänkin.

Apteekkarin pojista jäivät Merikarvialle maanviljelijöiksi Yrjö ja Paavo Huhtinen.

Augustin puoliso Laura Huhtinen oli innostunut puutarhanhoidosta.
Apteekkarilla ja hänen ensimmäisellä vaimollaan Iida Ytillä oli kolme lasta.
Martta Huhtisesta, s.1899, tuli isänsä tavoin apteekkari.
Eero Antero, s. 1901.
Eero Huhtinen kaatui kansalaissodassa Mouhijärvellä vuonna 1918. Eero oli kaatuessaan vain 17- vuotias.
August solmi toisen avioliiton vuonna 1906 Laura Holmströmin kanssa. Heille syntyi 10 lasta.
Tästä avioliitosta syntyi seuraavat lapset:
Berdt Veli, s.1901, Helmi Margaretha, s. 1908, Kirsti Kerttu, s. 1909, Anja Sofia, s. 1911, Aino Annikki, s. 1913,
Yrjö August, s. 1916, Paavo Eerik, s.1919, Heikki Ilmari, s. 1921, Hilja Aurora, s. 1923 ja Antti Juhani, s.1926.

Paavo Huhtinen jatkoi maanviljelijänä kotitalon isäntänä tilan pitoa ja isänsä poliittista toimintaa.
Yrjö veli rakensi talonsa Tuorilaan menevän tien varteen.

Paavo Huhtinen oli kunnanvaltuustossa kokoomuksen edustajana vuosina 1954-80 eli kaikkiaan 26 vuotta.
Paavo Huhtinen, B.E. Erkkilä ja Antti Nojomaa perustivat Laitos Oy:n, joka teki ikkunoita ja ovia jopa Pohjois-Suomeakin varten. Siellä tehtiin mm. Rovaniemen jälleenrakentamiseen huonekaluja, lähinnä keittiökalusteita.
Tehtaan käyttövoimana oli jo sähkö. Tuotteet menivät suurelta osin Merikarvian ulkopuolelle.
Laitosto Oy valmisti mm Inarin terveystaloon ovet ja ikkunat.
Paikkakunnalle siellä valmistettiin kauppias Ensio Vären kaupan uuden myymälän kalusto kokonaan ja Alakylän Tyko Venhon kauppaan kalusteet.

Sivutyönä siellä myös syntyi kaunis norjalasimallinen kutteri, ilmeisesti Heikki Huhtisen ja Lars Ingströmin toimesta. Onkohan siitä kuvaa olemassa?

Laitoston tilat valmistuivat vuoden 1945 loppupuolella ja varsinainen toiminta alkoi keväällä 1946.
Liikkeen toiminta päättyi 1950-luvulla.

Porin Puunjalostus Oy jatkoi liiketoimintaa Laitosto Oy:n tiloissa eli puusepänteollisuutta, mutta nyt tehtiin keittiökalusteita. Toiminta jatkui 1960-luvun loppuun saakka.
Työssä tällöin oli mm Erkki Kotikumpu ja Matti Liutala.

Erkki Kotikumpu kertoi Laitoston tiloissa toimineen Porin Puunjalostuslaitos Oy vuosina 1952-1962.
Sama tieto välittyy Tuulikki Haanpään tutkimuksesta vuodelta 1974.
Erkki Kotikumpu oli siellä työssä vuodesta 1956 vuoteen 1962 ja hän muistelee siellä olleen työssä
kymmenkunta henkilöä. Matti Liutala oli hiojana ja Olavi Karhu koneistajana.

Tehtaan omistivat porilaiset yrittäjät Eeli Lehtinen, Kosti Laine ja eräs Lindroos niminen henkilö.
Tehtaan tuotanto meni kokonaisuudessaan Helsinkiin Paavo Nurmen urakoimiin uudistaloihin:
tuhansia tiski-, kuivaus- ja komerokaappeja lähti rekka-autoilla pääkaupunkiseudulle Merikarvialta.

Paavo Nurmenhan me kaikki muistamme suurista urheilusaavutuksistaan.

Yrityksen tilat olivat sen jälkeen ilman toimintaa 10 vuotta.

Merikarvia lehti kertoo vuonna 1950, että Laitos Oy on myyty tehtaineen ja koneistoineen.
Koneet myytiin 540.000 mk ja kaksikerroksinen tehdasrakennus 550.000 mk metsänhoitaja Lars Ingströmille.

Jorma ja Maija Fagerroos ostivat tontin kiinteistöineen vuonna 1971 Puusepänliike Jorma Fagerroosille.
Nyt tehtiin ja myytiin ovia, ikkunoita, keittiökalusteita ja puutavaraa.
Vuonna 1974 tiloja laajennettiin: valmistui höyläämörakennus ja laajennusosa verstaaseen.
Tehtiin Puusiilo ja puutavarakatos.
Jofage Ky alkoi 1985, kun puusepäntuotteista luovuttiin.
Jofage Oy toimii edelleen, mutta sen toimiala on muuttunut erilaisten puutyöstökoneiden peruskorjaamiseen.
Liikkeellä on tilat myös Pomarkun kunnassa.
Jorma Fagerroos tunnetaan oman alansa taitavana kehittäjänä.

Huhtisen yhteiskoulu:
Merikarvia sai oman oppikoulun 1920, kun 15.2.1920 kerääntyi 20 henkilöä apteekkari Huhtisen kotiin.
Silloin päätettiin perustaa Merikarvialle 5-luokkainen keskikoulu ja aloittaa koulunkäynti 1.9.1920 ensin
2-luokkaisena.
Koulun rahoitus järjestettiin niin, että koulun menot jaettiin oppilaiden lukumäärän mukaan heidän
vanhempiensa maksettaviksi. Koululle odotettiin myös lahjoituksia.
Vähävaraisille oppilaille päätettiin antaa alennusta, jos talous antaa siihen myöden.

Koulun ensimmäiseen johtokuntaan valittiin apteekkari August Huhtinen, puheenjohtajaksi, opettaja Akseli Hakosalo sihteeriksi ja jäseneksi ja muiksi jäseniksi maanviljelijä Fredrik Kouhi, isännöitsijä V. Merikallio, maanviljelijä E. Österby, rouvat Olga Virtapuro, Vieno Poijärvi ja Bethy Snellman ja vielä vähän myöhemmin rouva Laura Huhtinen, tohtorinna Liisa Mikkonen, maanviljelijä J.O. Rikalainen ja insinööri T. Poijärvi.

Kouluhuoneistoksi vuokrattiin Cajanderin perikunnan talo Alakylän tien varrelta läheltä ensimmäistä omaa yhteiskoulurakennusta. Kirjallinen vuokrasopimus tehtiin 22.6.1920 kansakoulunopettaja Juho Pahkalan kanssa.
Vuokrasopimuksella Merikarvian Yhteiskoulun Kannatusyhdistys vuokrasi Pahkalalta tämän Alakylässä omistaman Stupila-Uudentalon päärakennuksen ja käyttöoikeuden ulkohuoneisiin. Vuokra-aika oli kaksi vuotta 1.9.1920-1.9.1922, mutta kesä-heinä-elokuun talo oli Pahkalan vapaassa käytössä.
Vuokra oli 1.500 mk vuodessa. Koko piha- ja tonttimaa oli koulun käytössä urheilu- ja leikkitarkoitukseen, mutta puutarhan ja viljelysmaan opettaja Pahkalan piti omassa käytössä.
Yhdistyksen puolesta vuokrasopimuksen allekirjoittivat August Huhtinen, F.F. Kouhi ja A. Hakosalo.

Merikarvian Yhteiskoulun Kannatusyhdistys perustettiin maanviljelijä Erkki Österbyn talossa 6.3.1921.
Yhdistyksen tarkoituksena oli suomenkielisen viisiluokkaisen yhteiskoulun toimessa pitäminen Merikarvian kunnassa ja sen kotipaikka oli Merikarvian kunta.
Maaliskuun 6 päivänä 1921 maanviljelijä E. Österbyn talossa yhdistyksen perustavan kokouksen pöytäkirjan mukaan kokouksen avasi apteekkari August Huhtinen selostaen Merikarvian yhteiskoulun syntyä ja alkuvaiheita,
jolloin tilapäisesti valittu johtokunta on sen vaiheita johtanut ja jolloin sen aineellisesta puolesta ovat lähinnä huolehtineet, paitsi johtokunta, lasten vanhemmat.
Nyt vasta alkaa koulun toiminta virallisesti ja tulee koulusta huolehtimaan kannatusyhdistys ja sen nyt valitsema johtokunta ja tulee kannatusyhdistys toimimaan tässä kokouksessa hyväksyttävien sääntöjen mukaisesti.
”Ilahuttavan” suuri luku paikkakuntalaisia on kirjoittautunut kannatusyhdistyksen jäseneksi ja useita varmaan vielä tässä kokouksessa yhtyy - päätti avaaja August Huhtinen selostuksensa ja hänet valittiin kokouksen puheenjohtajaksi ja ensimmäisen pöytäkirjan pitäjäksi opettaja A. Hakosalo. Kokous ryhtyi laatimaan yhdistykselle säännöt.
Yhdistyksen sääntöjen mukaan jäsenmaksu oli 100 markkaa vuodelta. Jäseneksi pääsi jokainen hyvämaineinen Suomen kansalainen. Sääntöjen 2 §:ssä todetaan jäsenmaksusta, että se lakkaa silloin kun yhteiskoulu saa valtiolta riittävän suuren valtionavun tai valtio se haltuunsa ottaa.
Yhdistyksen johtokuntaan kuului 9 jäsentä ja kolme varajäsentä, jotka valittiin kolmeksi vuodeksi.
Johtokunnan jäsenet valittiin kolmeksi vuodeksi, kuitenkin niin, että siitä eroaa vuosittain kolme jäsentä,
varajäsenistä yksi, kahdella ensimmäisellä kerralla arvalla ja sen jälkeen toiminta-ajan mukaan.
Eroavat jäsenet voitiin valita uudelleen. Näiden lisäksi koulun johtaja on itseoikeutettu äänivaltainen johtokunnan jäsen.
Johtokunta oli päätösvaltainen, kun vähintään viisi sen jäsenistä on saapuvilla.
Kannatusyhdistyksen nimen kirjoittivat johtokunnan puheenjohtaja ja rahastonhoitaja yhdessä.
Yhdistyksen vuosikokous pidettiin maaliskuulla ja kutsuu johtokunta siihen jäsenet korteilla ainakin kahta viikkoa ennen kokousta. Vuosikokous oli päätösvaltainen, kun vähintään 10 yhdistyksen jäsentä on saapuvilla.
Yhdistyksen kokouksessa kullakin jäsenellä on yksi ääni, jota paitsi jäsen on oikeutettu valtakirjalla yhden poissaolevan jäsenen puolesta äänestämään.

Yhdistyksen ensimmäinen johtokunta valittiin suljetuin lipuin ja johtokunnan puheenjohtajaksi tuli apteekkari August Huhtinen. Varajäseniksi jäivät vähiten ääniä saaneet. Varapuheenjohtajaksi valittiin Fredrik Kouhi ja sihteeriksi Akseli Hakosalo sekä rahastonhoitajaksi varajäsen Heikki Ojala.
Merikarvian Yhteiskoulun Kannatusyhdistyksen hakemus saapui postitse 23.2.1922 Sosiaalihallitukseen merkittäväksi yhdistysrekisteriin.

Yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin 11.3.1922 rekisteri numerolla 6853. Yhdistyksen varsinaisiksi jäseniksi on merkitty puheenjohtaja August Huhtinen, apteekkari, varapuheenjohtaja Fredrik Kouhi, maanviljelijä, Laura Huhtinen, rouva, Erkki Österby, talollinen, Olga Virtapuro, rouva, Liisa Mikkonen, rouva, Akseli Hakosalo, opettaja, Artturi Järvisalo,
maanviljelijä, Ines Tommila, rouva, Anna Koura, koulun johtaja ja varajäsenet Teodor Poijärvi, maanmittari, Wegelius Henrik, rovasti ja Ojala Heikki, kauppias. Sihteeriksi valittiin Akseli Hakosalo ja rahastonhoitajaksi Heikki Ojala.

Merikarvian yhteiskoulun historiankirjoissa mainitaan Helmi ja Kirsti Huhtinen ja Anja Huhtinen.
Vuonna 1924 eli 4. luokkaa käsittävän keskikoulun päästötodistuksen saivat seuraavat 11 henkilöä:
Signe Grönbäck, Hilja Heikkilä, Elli Henriksson, Helmi Huhtinen, Lea Kalevala, Bertha Koivisto, Kosti Kouhi, Kyllikki Mäkivaara, myöhemmin tunnetaan sukunimestä Esko, Katri Rikalainen, Irja Virtapuro ja Erkki Österby.
Vuonna 1925 eli 5. luokkaa käsittävän keskikoulun suorittivat: Aarne Aho, Kerttu Alastupila, Kalle Erkkilä, Kirsti Huhtinen, Antero Inberg, Elä Järvisalo, Olli Laurila, Kalle Lehtisaari, Juho Linden, Ilmari Merimaa,
Liisa Pajula, Helmi Saari, Eeva Sillanpää, Antero Stengård, Jorma Österby.
Vuonna 1926 keskikoulun päästötodistuksen saivat: Lyyli Ala-Knuussi, Aapeli Andersson, Veikko Hakosalo, Anja Huhtinen, Kaisa Järvisalo, Ilta Sillanpää, Aune Venho, Elli Viikilä, Onni Österman ja Aune Stengård.

Paavo Huhtinen oli vaikutusvaltainen ja arvostettu kunnallismies, jolla oli ryhdikäs upseerin olemus, joka herätti aikanaan luottamusta häneen luottamustehtäviä hoitaessaan.

Paavo Huhtinen oli perustamassa Merikarvialle kansallisseuraa
Merikarvian Kansallisseuran henkiin herättämiskokous pidettiin 24.10.1946 kauppias Kalle Häyrisen kotona kello 11.30.
Läsnä olivat sahanomistaja Kosti Kouhi, ulosottomies Paavo Heikkilä, maanviljelijä Paavo Huhtinen, maanviljelijä Juho Mäkipuro, kauppias Jaakko Kankaanpää ja kauppias Kalle Häyrinen.
Lisäksi paikalla oli toiminnanjohtaja Onni Honkasalo Porista, joka avasi kokouksen kertoen läsnä oleville kansallisseurojen toiminnasta.
Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin sahanomistaja Kosti Kouhi ja pöytäkirjan pitäjäksi toiminnanjohtaja Onni Honkasalo.
Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin kauppias Jaakko Kankaanpää ja maanviljelijä Paavo Huhtinen.

Tässä tilaisuudessa päätettiin yksimielisesti herättää henkiin Merikarvian Kansallisseura, jolle valittiin johtokunta asiaa eteenpäin viemään.
Johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi sahanomistaja Kosti Kouhi, varapuheenjohtajaksi maanviljelijä Juho Mäkipuro, sihteeriksi ja tukimiespäälliköksi ulosottomies Paavo Heikkilä, rahastonhoitajaksi kauppias Kalle Häyrinen sekä muiksi johtokunnan jäseniksi kauppias Jaakko Kankaanpää, maanviljelijä Paavo Huhtinen, rouva Signe Lukola, lehtori Leila Säynäjärvi, farmaseutti Kirsti Huhtinen, opettaja Pekka Kyläkoski ja
kapteeni Esko Sipilä.
Tilintarkastajiksi valittiin kauppias A.B. Sala ja pankinjohtaja Heikki Vaihinen.
Vara-tilintarkastajiksi valittiin kirjanpitäjä Hilja Uusitalo ja maanviljelijä Heimo Vuorela.

Paavo Huhtinen oli valtuustossa 1954 - 1980, 26 vuotta ja Paavo alkoi poliittisen uransa aluksi varavaltuutettuna 1946.
Hänelle myönnettiin Maalaiskuntien Liiton hopeinen kunniamerkki 14.11.1979 ja kokoomuksen kultainen ansiomerkki.

Paavo Huhtinen in memoriam
Lauri Hakosalon muistokirjoitus:
Vaikka hyvin tiesinkin, että aikasi oli päättymässä, silti poikasi Harrin ilmoitus poisnukkumisestasi pysäytti.
Muistan hyvin, kun suoraselkäisen upseerin ryhdillä laskit kukkaset isäni Veikko Hakosalon hautakummulle vuonna 1959.
Te usean vuoden ajan taistelleet sodan miehet annoitte Harrille ja minulle hienon maan täällä kasvaa, opiskella ja elää elämäämme itsenäisin ajatuksin vapaassa maassa. Kiitos siitä!
Isäni tavoin saatoin äänestää ensimmäisissä kunnallisvaaleissani Sinua opiskellessani Helsingissä, jolloin opiskelijat vielä olivat kotikuntiensa äänioikeutettuja jäseniä. Sittemmin Sinusta tuli poliittisen urani oppi-isä, kannattajani ja tukijani.
Siitäkin tahdon Sinua kiittää.
Olen ylpeä siitä, sain olla johtamassasi kokoomuksen valtuustoryhmässä vuosina 1977-1980. Jätit tuon kauden jälkeen pitkän ja ansiokkaan kunnallispoliittisen urasi, jota kesti 26 vuotta, vuodet 1954-1980. Toimit sekä kunnanhallituksen puheenjohtajana että olit valtuuston puheenjohtajistossa.
Sinut huomioitiin Suomen kunnallisliiton hopeisella kunniamerkillä vuonna 1979 ja Kansallisen Kokoomuksen kultaisella ansiomerkillä.
Tämä kaikki juuri sen vuoksi, että Sinulla oli oman valtuustoryhmäsi vankkumaton arvostus. Merkittävää Sinun kohdallasi oli kuitenkin muiden poliittisten puolueiden edustajien kunnioitus.
Tämän luottamuksen olit ansainnut suoraselkäisellä toiminnallasi ja moniarvoisella työlläsi Merikarvian kunnan hyväksi.
Kun aikanaan kirjoitetaan kuntamme historiateos, tuet olemaan siellä kunniapaikalla. Sen olemme Sinulle velkaa ajastasi kuntamme hyväksi tehdystä työstäsi ja vaivannäöstäsi.
Saatamme Sinut, nyt jo väsyneen kulkijan Isänmaan multaan, On aika levätä, Pitkä ja ansiokas elämäntyö on päättynyt.

Virpolassa kesällä 2004

Apteekkari August Huhtinen ostaa Markun talon

Markun talo sijaitsi Itäkylän ja Ala-Knuuussin talojen välissä pääty kohden Ala-Knuussin taloa.
Tästä tilasta haluan mainita apteekkari August Huhtisesta kertoessani.
Apteekkari osti aikoinaan Markun tilan. Tämä Markun talon tila oli kapea ja pitkä jokirantaan ulottunut maakaistale, joka rajoittui vanhaan kylätiehen, joka nytkin kulkee entisellä paikallaan ylittäen joen Kyläkosken sillan kohdalla.
Kyläläisten suussa se oli myös Itäkylän silta.
Apteekkari August Huhtinen osti edellä mainitun Markku-nimisen kantatalon maakauppias J.W. Norrgårdilta ”Vanhasta Norrgårdista”; Norrgårdiin on kuulunut kolme taloa: Norrgård, Markku ja Malmi.

Markun talo

Markun talon lähellä on sijainnut Ahlströmin kansakoulu. Kumpaakaan rakennusta ei enää ole olemassa.
Markun talon tontin vuonna 1931 osti apteekkari August Huhtiselta ja liitti tilaansa Juho Ala-Knuussi.
Ostetun tilan pinta-ala oli 0.455ha.
Tontista on enää muistona jäljellä kivinen kellari.
Ostaja sai jokeen asti ulottuvan maakaistaleen sekä pyykinpesuoikeuden ja kalastusoikeuden Merikarvianjokeen.

Ala-Knuussin piha-alue ja ikimuistoinen rantatie

Puupyttyjäkin valmistettiin Huhtisella Apteekkari August Huhtisen pojista Porissa pesulayritystoimintaa harjoittanut yrittäjä Antti Huhtinen osoitti
jo nuorena Merikarvialla asuessaan yrityshalua.
Antti perusti 15-vuotiaana kala-astiayrityksen Huhtisen pihapiirin talousrakennukseen vuoden 1941 tienoilla äidiltään Lauralta saamillaan varoilla.
Hän palkkasi työhön mm Rafael Rouhikon ja alaikäiset Antti Rouhikon ja 10-vuotiaan Veini Vuorelan.
Veini Vuorela muisteli saaneensa palkkaa noin 500 markkaa.
Viranomaisetkin olivat jossain mielessä kiinnostuneita tästä yrityksestä työntekijöiden alaikäisyyden vuoksi.
Mutta hyvin liikeyritys toimi muutaman vuoden, jonka jälkeen se siirtyi vanhemman veljen Paavon haltuun.
Loput valmiit pytyt Antti myi tehtailija J. A. Salmelle.
Antti hankki jossain vaiheessa kaksi hevostakin ja lähti niillä hankkimaan pilkkeiden ajolla Röyttän satamasta tienestiä.
Urho Salmi puupyttyhistoriassaan kertoo, että Antti Huhtinen teki kaksi vuotta puupyttyjä, työssä oli 2 miestä, 25 valmistuspäiviä, 250 työpäivää ja valmista tuli 25 000kpl, niitä varten käytettiin 1000 miestyöpäivää.

Kannaksen Muolaassa Antti ja Jorma Mäkivaara sekä Mikko Hilakari 15- vuotiaina poikasina kävivät tienaamassa rahaa nostamalla perunoita entiseltä sotatoimialueelta. Aika vekkuleita! Yrityshaluisia nuoria…

Paavon ja Antin velipoika Heikki Huhtinen kolmen muun yliopistotoverinsa kanssa rakensivat Raisa-nimisen aluksen läheisellä Laitosto Oy:n tiloissa ja tekivät sillä jopa matkan Ruotsiin.
Onkohan Raisa aluksesta kuvaa olemassa?

August Huhtisella oli jonkin aikaa limonaditehdas Huhtisen pihapiirissä.

Huhtisen apteekki toimi maalipaikkanakin; Suoritettiin Innon urheiluseuran miesten 400 metrin juoksu, jossa lähtölaukaus ammuttiin Näsin katolta, koska sieltä vain oli mahdollisuus nähdä yhtä aikaa lähtöpaikka
Satakunnan Kauppa ja Apteekin maalipaikka.

Merenpoikien perinteinen Silakkalaulu raikui, kun partiolaiset kulkivat Apteekin ohitse johtajaansa Rafael Helankoa tapaamaan.

Vielä jotain Huhtisen talossa apteekkia pitäneestä Lindemanista
Vanhoja muistellen sarjassani kerroin näin: ”Ennen kuin tulen Santolaan ja Vuorisalon mäelle, niin tahdon kertoa”
apteekkari Aksel Emil Lindemanista jonkun sana.
Hänhän asui Kissa Iidan talon ohitse kulkevan tien päässä luotsi Artturi Peltoselta ostamassaan talossa.
Nykyisin talon omistaa opettaja Samuli Sipilän tohtoritytär Manja perheineen.
Lindeman oli taitava harrastajataidemaalari, joka maalasi maisemia ja henkilökuvia. Hänen poikansa koneteknikko Arne Lindeman kertoi isän vieneen perheensä meritse moottoriveneellä Kristiinankaupunkiin,
jossa isä sitten maalasi kaupunkikohteita.
Mieluusti Lindeman vietti vapaa-aikaansa huvilallaan Laaveessa.
Apteekkari Lindeman lahjoitti paikkakunnan meripartiolaisille purjeveneensä, jota säilytettiin Laaveen laiturissa.
Merikarvialle sopimaton purjevene tuotiin sukulaiselta Helsingistä junalla Poriin ja se purjehdittiin meriteitse Porista Laaveeseen.
Partiolaiset korjasivat venettä. He rakensivat veneeseen betonista valamalla pohjapainon aiemmin siinä olleiden rautatiekiskojen tilalle. Aikamoista puuhaa…

Emil Lindeman syntyi Ruovedellä ja Turun ruotsalaisesta reaalilyseosta päästyään hän valmistui farmaseutiksi vuonna 1900 ja proviisoriksi 1915. Hän sai Porin IV eli Reposaaren apteekin apteekkioikeudet vuonna 1932
ja vuonna 1939 Merikarvian apteekin apteekkioikeudet.
Hän oli taidemaalari ja innokas filatelisti ja suuri luonnon ja kasvien ystävä.
Apteekkari Lindeman täytti 9.4.1949 70 vuotta.

Apteekkari Emil Lindeman tuli Merikarvialle apteekkariksi Reposaaren apteekista puolisonsa Kyllikin kanssa, joka myös työskenteli apteekissa farmaseuttina.
Kyllikki oli puhelias ja välitön ihminen. Emil enemmänkin hiljainen puurtaja, jolle hyvin sopi pitkäjänteisyyttä vaativa taiteen tekeminen.

Lindemanit ostivat luotsi Artturi Peltoselta omakotitalon, joka sijaitsi kauppatien sivutiellä heti kaikkien muistaman Kissa-Iidan talon, jossa Iida piti kuttuja ja myöhemmin siellä oli kymmeniä kissoja, vieritse kulkevan
tien päässä.

Lindemanit hankkivat Laaveesta huvilan meren ääreltä ilmeisesti juuri sen vuoksi, että sieltä avautui hienot maisemat kuvata niitä öljymaaleilla.

Lindeman lahjoittikin purjeveneen Merikarvialla silloin toimineen partiojärjestön Merenpoikien käyttöön.
Partiopojat Arne Lindeman, Hannes Viertola, Mikko Ahti, Kari Kankaanpää, Pekka Vihervuori, Mikko Heilä ja Matti Viikilä kunnostivat venettä mm. valamalla veneen pohjaan betonista valaen ns. pohjapainon siinä
aikaisemmin olleen rautatiekiskon tilalle.
Aika pian meripartiolaiset palasivat maapartiolaisiksi, varsinkin kun he kävivät usein kivillä ja kerran katkaisivat mastolla Merivartioasemalle johtavat ilmajohdot poikki. Emil Lindeman hankki itselleen tänne paremmin
sopivan moottoriveneen, jolla hän perheväkineen kävi Kristiinankaupungissa maalaamassa kaupunkinäkymiä.

Apteekkari Lindemanin apteekki sijaitsi Huhtisen talossa, jossa hän piti apteekkia 24.10.1961 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Lindeman on haudattu Merikarvian vanhalle hautausmaalle.

Aarne Lindeman muutti parikymppisenä Poriin. Sieltä matka jatkui Ruotsin kautta Norjaan ja edelleen takaisin Poriin opiskelemaan. Aarne jäi eläkkeelle StyroChemin tehtaalta Kokemäeltä.
Hän kuoli muutama vuosi sitten.
Aarne muistaa Krookanlahden kaljaasit, joita hänen isänsä kävi maalaamassa.
Onko jollakin näitä kaljaasikuvia?

Apteekkari Emil Lindemanin taidenäyttely avautui Merikarvia seuran järjestämänä kunnanvirastossa 29.6.2015. Merikarvia.

Seuran perinteisessä Kalaa ja Kulttuuria illassa järjestettiin apteekkari Aksel Emil Lindemanin taidenäyttely, johon hänen edesmenneen poikansa Arne Lindemanin puoliso Arja-Liisa toi näytille parisen kymmentä maalausta merikarvialaisten ihailtavaksi.

Lisäksi Merikarvia - Seuran ystävät toivat näyttelyyn kotinsa seiniltä apteekkarin maalauksia.
Hyvä ja kattava näyttely aikaan saatiin.

Tämän jutun kirjoittaja muistaa Emil Lindemanin ja hänen apteekkinsa tuotteet mustat maukkaat salmiakit sekä Hota-pulverin ja erityisesti sen mainoksen: ”Ota Hota, ei pakota!”

Sakari Johansson oli apteekin vakituinen poikkeaja.
Vären mäeltä matkaansa Krookkaan käveli aikoinaan myös Johanssonin Sakari, jolla oli tapana matkallaan usein eli melkeinpä aina poiketa apteekissa vähän ”lääkettä” anelemassa.

Harri Huhtinen ulkomaalasi talonsa jokin aika sitten hienolla tavalla.
ja talo on saanut upean maalipinnan, kuten vanhalle ja arvokkaalle talolle hyvin sopii.

Tervehtien Virpolasta Laurilta, joka arvosti suuresti Paavo Huhtista