Lauri Hakosalo
Pärske, Merikarvia-seuran ruotsalaisuusilta 9.12.2015
Oikein onnistunut ruotsalaisuusilta pidettiin kunnanvaltuustosalissa

Merikarvia-seura järjesti 9.12.2015 valtuustosalissa Ruotsalaisuusillan. Peräti 33 asiasta kiinnostunutta henkilöä oli saapunut paikalle.
Ensin kuunneltiin neljä eri alustusta, jonka jälkeen saatiin oikein vilkas ja onnistunut keskustelu illan aihekokonaisuudesta.

Kotiseutuneuvos Jorma Rinne kertoi ruotsalaisen asutuksen tulosta Merikarvian rantakaistaleelle: Vuoden 1000 tienoilla rannikkoseudut ja pohjoisen Satakunnan erämaat olivat asumattomia.
Samaan aikaan Kokemäenjoen varrelle syntyi kehittyneitä yhdyskuntia, muinaispitäjiä, kuten Teljä, Huittinen, Sastamala, Kyrö ym.
Niissä käytiin ulkomaankauppaa, myytiin turkiksia, ostettiin suolaa, työkaluja, kankaita ym. Kristinuskoonkin saatiin yhteyttä ennen ristiretkiä.
Turkisten ja riistan hankkimiseksi alettiin erämaihin tehdä retkiä. Niistä palattiin takaisin kotipitäjiin.
Sastamalalaisten retket ulottuivat nykyisen Merikarvian alueelle. Kun Birger Jaarli valtasi Hämettä vuonna 1249 ja perusti sinne linnan, alettiin rannikkoseutuja asuttaa ruotsalaisilla uudisasukkailla.
Syntyi törmäyksiä ”hämäläisten” erämiesten ja uudisasukkaiden välillä. Molemmille oli luvattu maita ja kalavesiä.
Uudisasukkaat mm. Andar de Sastamal valittivat asiasta kuninkaalle vuonna 1303. Kuningas määräsi Turun linnanvoudin selvittämään kriisiä.
Ruotsalaisperäinen uudisasukas, joka tuskin osasi suomea ja kirjoittaa, sai prosessissa erämiesten kotipaikan nimen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Merikarvia käsitellään virallisesti.
Vuonna 1353 annettiin päätös eränkävijöiden ja rannikon asukkaiden välirajasta. Rakennettiin mm. ”Saksankivi”-niminen rajamerkki Merikarvianjokeen.
Kun Merikarvian alue erotettiin Ulvilasta vuonna 1639, se sai jo kauan käytössä olleen, vanhan emäpitäjänsä nimen Sastmola. Merikarvia-nimi onkin sitten jo eri juttu.
Ruotsi oli valtakunnan ainoa virallinen kieli. Sen, joka halusi menestyä elämässä, oli se opittava.
Jorma Rinne kertoi illan aikana, että Lauttijärven Hamppulan pojat Antti ja Heikki pääsivät Porin triviaalikouluun 1756 ja 1758. Heistä tehtiin Anders ja Henrik Hamelius.
Sitten he ja heidän jälkeläisensä olivat ruotsinkielisiä. Tavallinen rahvas suomalaisen asutuksen rajamailla taas suomalaistui. Merikarvian asukkaista puolet oli suomenkielisiä ja puolet ruotsinkielisiä 1700 -luvulla.
Unissasaarnaaja Anna Rågelkin saarnasi molemmilla kielillä.

FM Laura Tarkkio alusti Merikarvian ruotsinkielisten sukunimien suomalaistumisesta: Ruotsinkieliset ovat olleet jo 1800-luvun lopulla kielivähemmistö. Vuonna 1890 ruotsinkielisiä on ollut 313 henkilöä. Suuri pudotus tapahtuu, kun siirtolaisuus Amerikkaan alkaa,
niinpä Kasalasta lähti sinne 114 henkilöä vuosien 1890-1914 välillä. Ruotsinkielisen väestön lasku näkyy seuraavan kerran 1960-1970 - luvuilla seurauksena sodanjälkeisestä vaikeasta ajasta ja työn saamisen vaikeudesta, paetaan kaupunkeihin ja Ruotsiin.
Ruotsinkielisten osuus vakiintuu noin 10 henkilöön, joka on noin 0,3 % kunnan väestöstä. Merikarvialla hallinnon kieli 1800-luvun lopulla on jo pitkälti suomi.
Ensimmäinen suomenkielinen kirkonkokouksen pöytäkirja on tammikuulta 1859, mutta ruotsin kieli ei vielä häviä pöytäkirjoista.
Virallisesti Merikarvia on ollut kaksikielinen vuoteen 1966 asti.
Valtuusto on halunnut säilyttää perinteikkään Sastmola nimen.
Johan Vilhelm Snellmanin innoittamana myös Merikarvialla ruotsalaisia sukunimiä alettiin muuttaa suomalaisiksi vuonna 1906. Se tapahtui jo silloin massamuuttona, nimiä muutettiin 68.
Asiaa juhlittiin silloisessa W.P.K.:n talossa nykyisin Merikarvian mieslaulajain talo.
Asiasta kirjoittaa Akseli Hakosalo e. Granqvist Heikki veljelleen Helsinkiin ”Ylen on suuremmoista. Minä pidän juhlaesitelmän ja esiinnyn Arvid Stålarmina Daniel Hjortissa.”
Aivan erityistä oli, että Kasalassa vielä 1928 muutettiin 9 suomenkielistä sukunimeä ruotsinkieliseksi, oliko vastareaktio?
Määrällisesti suurin nimenmuutos tapahtui Merikarvialla vuonna 1935 Kalevalan riemuvuonna, jota täällä juhlittiin oikein näyttävästi.
Kunnan pännä eli kunnansihteeri Hemminki Hakasalo oli asialle erityisen vihkiytynyt henkilö. Hän kokosi Merikarvialaisten sukunimien muutokset ”Suomalaisuuden suurvoitto Merikarvialla”-julkaisuun.
Täällä yli 1 000 merikarvialaista sai uuden suomalaisen sukunimen. Se oli valtakunnallisestikin merkittävin saavutus. Myös kylien nimet suomalaistettiin: Kasaböle oli nyt pelkästään Kasala.
Merikarvia-seuran puheenjohtaja Lauri Hakosalo kertoi Kasalan ruotsalaisen kansakoulun elinkaaresta ja ainutkertaisuudesta: Vuonna 1888 yo Isak Ericksson Smeds matkallaan Turusta pohjoiseen pysähtyi Kasalan kylässä, jossa hän kohtasi talonpojista ja kalastajista muodostuneen ruotsinkielisen asutuksen, joka oli kohtalokkaasti alkava suomalaistua. Hän päätti perustaa kylään pikkulasten ruotsinkielisen koulun, joka sitten 1892 alkoikin opetustyönsä. Vuonna 1899-1900 sidebyläiset opettaja Mikael Grahn ja Västra Finland lehden toimittaja Julius Sundholm perustivat Kasalaan Yläkansakoulun ja koulu sain ensimmäisen oman koulurakennuksen, joka tänäänkin on asumiskunnossa, tosin ei kouluna vaan yksityishenkilön omistuksessa. Aluksi koulu oli yksikerroksinen, mutta legendaarisen koulun opettajan Lennart Appelön toimesta koulu uudistettiin vuonna 1929 kaksikerroksiseksi upeaksi koulutaloksi. Lennart Appelö oli 39 vuotta koulun johtajana ja opettajana. Hän kuoli 1968. Kasalan ruotsinkielinen kansakoulu lopetettiin vuonna 1967. Koulun toimintaa ylläpiti johtokunta, mutta 1967 se lahjoitti koulun tontteineen Svenska Folkskolans Vänner r.f.:lle. Lopullisesti koulu myytiin vapaaehtoisella huutokaupalla vuonna 1983 yksityishenkilölle.
Kerttu Pollari on kirjoittanut kotiseutukirjan Presuhousu ja pöökshattu, jossa on kerrottu Pröttikarvian sanoja nykysuomeksi. Pruukata ja hantuuki ovat jääneet arkikieleemme ja monet muut ruotsinkielestä vääntyneet sanat.
Tilaisuus sai innostuneen vastaanoton ja alustusten jälkeen suoritettu avoin keskustelu oli vilkasta ja uutta tietoa valottavaakin. Hienoa oli, että läsnä oli Kasalan ruotsalaisen koulun entisiä oppilaita kuten Maija Viikilä, Tuula Veikkola os. Luotonen ja Marja-Riitta Björkqvist. Puheenjohtaja ja Jorma Rinne sekä Laura Tarkkio ovat puhuttaneet Hannes Peltomäkeä, joka on myös koulun oppilas. Lisäksi Hakosalo on käynyt, nyt jo edesmenneen Leo Vanhatalon luona kyselemässä hänen kouluajoistaan. Vielä Hakosalo on hankkinut sanomalehdistä ja Maija Viikilältä runsaasti aineistoa koulusta, samoin valokuvia. Myös googlettamalla on saatu tietoa koulusta runsaasti.
Tilaisuudessa kuultiin FM Laura Tarkkion esitelmän yhteydessä kunnansihteeri ”Kunnan Pännän” Hemminki Hakasalon e. Hackzell radiohaastattelu 7.1.1936. Kerrassaan hienosti säilynyt muisto tuosta Merikarvian ruotsinkielisten sukunimien muuttamisesta suomalaisiksi nimiksi.
Merikarvia-seuran järjestämä ilta oli ansiokas kulttuuri- ja kotiseutuillanvietto, jonka laajemmat tiedot kuvineen selviävät lähiaikoina Merikarvia-seuran nettisivuilta. Tämä tulee nyt vihdoinkin seuran verkkoon.