Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Tarinoita > Lauri Hakosalon juttuja > Pärske, Merikarvian kivimiehistä

Pärske, Merikarvian kivimiehistä

Lauri Hakosalo

Pärske, Merikarvian kivimiehistä

Merikarvialla oli aikoinaan taitavia kivimiehiä. Tänään ei paikkakunnalta löydä tämän ammatin harjoittajia
eikä edes kiviliikettä.
Alan harrastajia toki löytyy Siikaisista. Hän on Toivo Fridfelt Siikaisten Saarikoskelta. Hän hioo korukiviä ja
opettaa kansalaisopistossa korukivien harrastajia.
Merikarvialla on kivistä kiinnostunut henkilö. Hän on Joel Dyer Tuorilan kylästä,
joka parhaillaan opiskelee kivialaa Vammalassa.

Merikarvialaisten kivimiesten aikaansaannoksia näkyy vielä mm Kirkon porraskivissä ja useiden koulujen kivijaloissa.
Taitavaa työtä. Täytyy vain ihmetellä, miten niiden irrottaminen graniittikallioista ja rakennuspaikoille kuljettaminen
sen aikaisilla työvälineillä ja kulkuneuvoilla ylipäänsä onnistui?

Olen matkallani vanhoja aikoja muistellessani paikkakunnan kivimiehistä jotain jo kertonutkin, viimeksi Asser Jokisalosta.
Tahdon täydentää Merikarvian taitavien kivimiesten ammattikunnan edustajia.

Merikarvian 100-vuotias kirkko teoksessa, jonka kokoamisessa sain olla mukana, näytämme ja kerromme sivulla 42 paikkakunnan
kivimiehistä.

Vuosina 1935 -1936 rakennettiin kirkon seitsemänaskelmaiset punertavat graniittiportaat. Niitä tehtiin Jalmari Lehtosen urakoimana.
Mistähän nämä kivipaadet oikein louhittiin, kuka tietää?

Apunaan Lehtosella oli Viljo Halme, Vihtori Fabrin ja Assar Jokisalo.
Antti Lehtosella on hallussaan kivityömaasta hieno kuva.

Kasalan suomalaisen kansakoulun uhaallista kivijalkaa tekemässä oli Kivi-Tuomiseksi kutsuttu ammattimies. Olisi hienoa löytää,
mikäli se on vielä mahdollista, mistä Riispyystä tai Kasalasta nämä harvinaisen pitkät kivipaadet louhittiin? Tietääkö joku sen graniittikallion, vai onko se jo murskattu tientekoaineiksi?

Olen perehtynyt Kasalan kouluihin. Koulun rakentamisen yhteydessä mainitaan kivimiehistä. Kerron, että Kasalan suomenkielisen
kansakoulun rakennuskomitea piti ensimmäinen kokouksensa 16.2.1929, jossa todettiin, että johtokunta oli saanut kuulla, että
kunnanvaltuusto oli 9.2.1929 valinnut Kasalan suomalaisen kansakoulun johtokunnan rakennuskomiteana valvomaan ja huolehtimaan
uuden koulun rakentamista.
Johtokunta valitsi rakennuskomitean puheenjohtajaksi opettaja Akseli Hakosalon ja samalla pöytäkirjan pitäjäksi ja hänen varalleen
Aleksanteri Juhalan sekä taloudenhoitajaksi ja samalla rahastonhoitajaksi Oskari Haapalan.
Rakennuskomitea kokoontui puheenjohtaja Hakosalon luona Kasalan Heikintalossa 16.2.1929, jolloin kaikki jäsenet olivat paikalla.
Läsnä olivat O. Isotalo, O. Haapala, O. Kangas, A. Juhala, N. Uusirantanen ja A. Hakosalo.
Saapuvilla oli myös koulun piirustusten laatija F.V. Frigård, myöhemmin tunnettiin nimellä Vapaatalo ja kivityömies Tuominen.
Puuseppä Frigård tarjoutui laittamaan koululle piirustukset niin hyvin päärakennuksesta kuin ulkohuonerivistä, samoin tekemään
työselityksen ja kustannusarvion 1.500 markalla. Frigård laati piirustukset sen pohjapiirustusluonnoksen mukaan, jonka valtuusto
oli 9.2.1929 hyväksynyt. Komitea kävi tarkastamassa paikan päällä, mihin paikkaan koulun tontille edullisimmin ja kunnan edutkin
huomioiden koulu voidaan rakentaa. Kolme paikka oli mietinnän kohteena.
”Ensinnäkin koulu tulisi nykyisen koulurakennuksen taa, yhdensuuntaisesti sen kanssa. Toinen paikka olisi koulupihan läntisellä laidalla
ja kolmas paikka olisi tontin itäisellä laidalla.
Ensimmäisen paikan he hylkäsivät heti. Epäilemättä rakennus, jos se pihan läntiselle laidalle olisi rakennettu päädyt pohjois - eteläsuuntaan,
se olisi kyllä tullut silloin korkealle, kuivalle ja näkösälle paikalle, mutta silloin eteläpään kivijalka olisi tullut korkea ja siis kalliiksi rakentaa.
Itäiselle puolelle pihaa rakennettu koulu lankeaa päärakennuksen luokkiin aamuvalo, kuistit tulevat pihan puolelle ja rakennuksen kivijalka
helpommin tehtäväksi. Tosin tällä puolella piha on alankoisempaa, mutta se voidaan suhteellisen helposti nostaa ja täyttää.
Lopputuloksena oli, että koulurakennus tehdään pihan itäiselle laidalle, päädyt pohjoiseen ja etelään, ulkohuonerivi rakennetaan nykyisen
koulutalon taa”. Tarkkaa määrittelyä ja pohdintaa näyttää olleen.
Koulurakennus on tänään yksityisen omistama koti.

Kivimies Tuominen Ylikylästä tarjoutui lohkaisemaan päärakennukseen tarvittavat kivijalkakivet 60cm korkeat ja noin 30cm vahvuiset 25 markalla
juoksumetriltä rekeen nostettuna ja Tuominen lupasi vielä tulla ohjaamaan, mihin kivet pihalla tulee ajaa. Tuominen sai maksun, kun kivet ovat
kivijalassa paikoillaan, jolloin myös kivet mitataan. Rakennuskomitea hyväksyi Tuomisen tarjouksen. Lisäksi todettiin, ettei Tuomisen tarvitse
maksaa kivien ottolupaa, vaan sen maksaa rakennuskomitea.
Komitea piti luonnollisena ja itsestään lankeavana, että kun Kuvaskankaan koulu tulee rakennettavaksi Kasalan koulun piirustusten mukaan,
niin Kuvaskankaan koulun rakennuskomitea suorittaa puolet piirustusten hinnasta.
Puheenjohtaja Hakosalo valtuutettiin hankkimaan koulupiirustuksille kouluhallituksen vahvistus ja samalla myös piirilääkärin lausunto koulun
paikasta ja koulun piirustuksista. Isotalolle annettiin asiaksi kuulostella, josko lähiseudulla olisi riihiä mahdollisuus saada ostetuksi rakennustarpeiksi
tai metsää. Haapalan tehtäväksi tuli ottaa selvää, koska herra Dahlroos voi ryhtyä Honkajärven koulun metsästä puita leimaamaan ja paljonko
sieltäpäin hankittuna puuaines tulisi maksamaan.

Rakennuskomitea kokoontui puheenjohtajan luona 23.2.1929 kaikki muut paitsi Agnes Vuorenmaa paikalla. Kokoukselle luettiin puuseppä F. W. Frigårdin kirjelmä, jossa hän selvittää, miten paljon puuainesta koulun päärakennukseen tarvitaan.
Haapala ja Isotalo puolestaan selvittivät, millä hinnalla Silfverberg ja Juho Aittamäki myisivät hirsipuita. Isotalo ja Haapala lupautuivat siirtämään halkaistut kivet koulun pihaan, jos kivimies Tuominen sitä vaatii.

Otettiin käsittelyyn kivijalan muuriperustuksen ja kellarin urakka kivityömies A. Keinäsen kanssa.
Albin Keinäsen tarjous oli työstä 15.500 markkaa kuitenkin sillä huomautuksella, etteivät tähän sisältyisi kuistin raput eivätkä alustat.
Hyväksyttiin Keinäsen tarjous ja myös hyväksyttiin 500 markan tarjous rapuista.
Rakennustoimikunta totesi työnvalvojana toimivan K. V. Dahlroos Tuorilasta.

Fabrin, Halme ja Lehtonen kirkon kiviportaita rakentamassa.
Tässä kivimiehet rakentavat Kasalan suomenkielisen kansakoulun kivijalkaa.
Koulun rakennustyön valvoja Tuorilalainen K.V. Dahlroos, sittemmin Lehtojoki seuraa kivimiesten työtä.
K.V. Lehtjoki ihailee Kasalan suomenkielisen kansakoulun juuri valmistunutta komeaa kivijalkaa.
Merikarvian kivimiehet olivat taitavia. Mistähän Merikarvialta, ilmeisesti Kasalasta nämä graniittiset
kivet louhittiin, mutta kuka tietää mistä? Kirkon portaiden kivet mitä ilmeisimmin louhittiin myös
Kasalasta.
Kasalan suomenkielinen kansakoulu vihittiin käyttöönsä vuonna 1930
Merikarvian upeaan ja isoon kirkkoon kuljettiin edessä olevien seitsemän askelman kiviportaita myöden.
Taitavat merikarvialaiset kivimiehet istahtavat ja kokeilevat
kirkon kiviportaiden tukevuutta. Vielä tänäänkin niitä ylös kirkkoon
saapuvat kulkevat.
Päivitetty 24.4.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä