Kansakoulunopettaja, insinöörin rouva Ines Tommila os. Dunderberg oli syntynyt Tampereella. Tampereen Suomalaisen Tyttökoulun ja Helsingin Suomalaisen Jatko-opiston käytyään hän toimi Tampereella useita vuosia opettajana Tampereen ruotsinkielisessä yhteiskoulussa
ja suomalaisessa tyttökoulussa. Ines Tommila avioitui vuonna 1906 insinööri Arvi Tommilan kanssa ja seurasi miestään Bakuun, jossa hän
toimi voimistelunopettajana tyttö- ja poikakymnaasissa.

Tommilat asettuivat pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen asumaan miehen syntymäkuntaan Merikarvialle ja Ollinmäkeen.
Miehensä kuoleman jälkeen Tommila suoritti Rauman seminaarissa opettajantutkinnon vuonna 1920 ja hän sai ensimmäisen toimipaikan Alakylän kansakoulusta.

Opettaja Ines Tommilalle annettiin vahvistuskirja Alakylän kansakoulun virkaansa 17.9. -31.9.1923.

Vuodesta 1924 lähtien Tommila toimi Sataman kansakoulussa, jonka johtajaopettajana hän oli vuodesta 1935 alkaen.

Vuonna 1945 Tommila siirtyi eläkkeelle 70 v. täytettyään. Hän oli erinomainen opettaja ja kasvattaja.
Erityisesti liikuntakasvatus ja kouluhygienia olivat hänen sydäntään lähellä.

Hän hoiti myös kunnallisia ja muitakin luottamustoimia. Alakylän kansakoulun johtokunta laati talousarvion vuodelle 1924, joka päättyi 201.000 mk. Se sisälsi Sataman koulurakennukseen 150.000 markan määrärahan.
Opettaja Tommila pyysi hänelle kuuluvan kunnanpalkan 12 hl rukiita viljassa eikä rahassa, johon suostuttiin.

Tommila hoiti myös kunnallisia ja muitakin luottamustoimia. Monia sanomalehtiä hän avusti kirjoituksillaan.
Tommila oli Merikarvian Marttayhdistystä perustamassa Sataman kansakoululla ja hän toimi sen puheenjohtajana useita vuosia.

Hän keräsi kotiseutumuseota varten esineitä: Merikarvian Kotiseutuyhdistys oli erityisesti hänen sydäntään lähellä.

Kirjailija Roslin-Kalliolan koti oli hänelle erityisen rakas paikka. Hän lahjoitti sinne takaisin mm. kirjailijan irtaimiston,
jonka hän omisti. Merikarvian Nuorisoseuran Sekakuoron lippuajatus on peräisin Ines Tommilasta.
Marttaliitto myönsi opettaja rouva Iines Tommilalle kultaisen ansiomerkin joulukuussa 1955.

Merikarvian kunnan Alakylän kansakoulun johtokunta valitsi 31.5.1921 Ines Charlotta Tommilan Alakylän kansakoulun apuopettajaksi 2-vuoden koetusajalla.
Opettaja Ines Tommilalle annettiin vahvistuskirja Alakylän kansakoulun virkaansa vuonna 1923.
Opettaja Tommila pyysi hänelle kuuluvan kunnanpalkan 12 hl rukiita viljassa eikä rahassa, johon suostuttiin.
Alakylän kansakoulun johtokunta totesi koulussa olevan sekä poikia että tyttöjä yli 30 oppilasta, joten käsityötunnit päätettiin aloittaa kahdessa vuorossa. Opettajan huoneistoasiassa kyseltiin 26.8.1924 Alakylästä
vapaita huoneistoja.
Todettiin, että ainoa vapaa huoneisto oli Mäenpään torpan huoneet kilometrin päässä koululta.
Huoneiston omisti A. Malmila. Hän tarjosi ne koulun käyttöön. Johtokunta totesi 14.10.1924, että 6.10.1924 tapahtuneessa oppilasten ja koulun opettajattaren Ines Tommilan siirrossa Sataman koululle Alakylän koulu jäi ilman tyttöjen käsitöiden opettajaa.

Sataman kansakoulu juhli 30-vuotista toimintaansa 28.11.1954. Tilaisuus aloitettiin virrellä 403.
Koulun johtokunnan puheenjohtaja Toivo Kuusinen lausui kaikki tervetulleiksi juhlaan. Erityisesti Kuusinen kiitti koulun opettajaa Ines Tommilaa hänen lahjoittamastaan marmorisesta sankaritaululaatasta.

Ines Tommila lahjoitti, kuten jo mainitsin Sataman kansakoulun seinälle marmorisen sankaritaulun, jossa olivat niiden Sataman kansakoulun entisten oppilaiden nimet, jotka olivat kaatuneet sodissamme.

Sankaritaulun paljastuspuheen suoritti kirkkoherra Teuvo Innola.
Opettaja Jussi Pitkäranta oppilaineen järjesti tähän tilaisuuteen harrasta ohjelmaa.
Sankaritaulu on nykyisin hyvässä tallessa Ylikylä-Ahlströmin, nykyisin Ahlströmin koulun ullakolla.

Opettaja Tommila lahjoitti testamentissaan Ollinmäen lasten kesäsiirtolatoimintaa varten Mannerheimin Lastensuojeluliitolle, joka myi sen Laestadiolaisyhdistykselle, jonka omistuksessa se nykyisin on.

Tommi täti oli monessa suhteessa edelläkävijä. Niinpä Sataman kansakoulun ruoka oli maittavaa ja ruokailu tapahtui hyvässä järjestyksessä ala-aulassa. Joskus oikein kilpailtiin siitä, kuka santsaa useamman annoksen.
Merikarvian kansakouluista juuri Sataman koulussa aloitettiin ensimmäisenä koulukeittiö eli kansakouluruokailu 2.3.1925.
Luulenpa että siihen Tommi-tädin lisäksi oli kantavana voimana kunnallisissa lautakunnissa ansiokkaasti toiminut ja aivan koulun vieressä asunut Hanna Alho.
Koulun keittäjät tekivät työnsä hyvin. Koulunkeittäjinä olivat mm. Selma Merilahti, Helmi Laakso, Emilia Mäkinen sekä Suoma Kuusinen.
Tommila kuului kaatuneiden hautamuisto merkkitoimikuntaan, joka vuonna 1949 alkoi kerätä varoja sitä varten.
Tommilan kanssa asiaa puuhaili J.H. Mäkipuro, Viljo Yli-Kerttula, Reino Salo. Kosti Kouhi, Aino Varkama ja rovasti V.E. Raitala.
Useita kunnallisia luottamustoimia Tommilalla myös oli: hän kuului valtuustoon, verotuslautakuntaan,
kotiseutulautakuntaan, raittiuslautakuntaan, kirkkovaltuustoon, toimi köyhäinhoitolautakunnan varapuheenjohtajana, sairaalan rakennuskomitean jäsenenä ja johtokunnan puheenjohtajana, Merikarvian Vapaan huollon puheenjohtajana jne.

Merikarvian kotiseutuyhdistyksen syntysanat ovat rouva Tommilan lausumat ja hän on innokkaasti puuhannut paikkakunnalle kotiseutumuseota, jonka sijoituspaikaksi on hänen toimillaan luovutettu vanha pitäjämakasiini, jonne hän on kerännyt runsaasti vanhoja esineitä, jotka liittyvät Merikarvian vaiheisiin.
Merikarvian Nuorisoseuran Sekakuoron lippu on myös Tommilan ajatuksesta ja toimin valmistettu.
Erityisen lähellä Tommilan sydäntä ovat olleet Merikarvian lapset, joille hän on tarmokkaalla ja uhrautuvalla työllä
Vappukukkien myynnistä kertyneillä rahoilla perustanut Lasten Paras rahaston.
Sen varat joutuivat lopulta paikkakunnan partiotyön hyväksi.
Tommila oli enteellisesti syntynyt 12.5 eli Snellmanin päivänä.

Tervehtien Virpolasta
Lauri Hakosalo

Muistan hyvin, kun vuonna 1982 olin perustamassa Ouran Partiolaiset ry:n, niin KOP ilmoitti sen hallussa olevan juuri tuo
Lasten Paras rahasto, jonka varat silloin siirtyivät testamentin mukaisesti partiolaisten käyttövaroiksi.
Muistan