Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Tarinoita > Lauri Hakosalon juttuja > Viljo Hakosalo osallistui Viron vapaussotaan 1919
« Edellinen | Seuraava »

Viljo Hakosalo osallistui Viron vapaussotaan 1919

Viljo Hakosalo Viron vapaustaistelussa 1919 ratsulähettinä
16 -vuotiaana nuorukaisena. Viljo liittyi jo nuorena vapaussodan alkaessa Suomessa luutnantti Lindblomin lähettinä valkoisten joukossa. Sittemmin hän toimi ratsulähettinä Viron vapaussodassa tykistössä mm Marienburgin taisteluissa.
Hakosalo palkittiin useilla kunniamerkeillä, mm Latvian hallitukselta hän sai kunniamerkin, koska oli mukana Walkan valloituksessa. Virossa hänet korotettiin kersantiksi Marienburgin taistelun jälkeen. Viljo sai III luokan vapauden mitalilla, vapaussodan muistomitalilla ja Viron armeijan II asteen ristillä.
Merikarvian suojeluskunnan paikallispäällikkö K.V. Dahlroosin (Lehtojoki) todistus 14.1.1920 kertoo, että kersantti Viljo Hakosalo on ottanut osaa vapaussotaan ja Pohjan Poikien Viron retkeen. Hän on liittynyt Merikarvian Suojeluskuntaan 14.9.1918 ja hän on suorittanut kaikki annetut tehtävät täsmällisesti ja hyvin. Valtiollisilta mielipiteiltään ehdottomasti luotettava, jonka täten Dahlroos todistaa.
Viljo Hakosalo oli Pohjan Poikien tykistössä I patterin ratsuosastossa lähettinä.
Viron vapaussota kesti vuodet 1918-1920. Sitä voidaan kutsua myös Viron itsenäisyyssodaksi. Viro taisteli Neuvosto-Venäjää vastaan. Hakosalo osallistui sekä Valgan, siirtyi virolaisille 1.2.1919 että Marienburgin taisteluihin. Pohjan Poikien rykmentin palveluksessa Viljo oli 4.1.-15.6.1919. Tarton rauha solmittiin 2.2.1920. Sota kesti kaikkiaan 431 päivää.
Viljo osallistui taisteluihin Pohjansahassa, Sandöössä, Navettamaalla, Noormarkussa ja Ahlaisten luodoissa Satakunnan rintamalla. Hän haavoittui päähän Noormarkussa 30.3.1918.
Viljo sota-asussa 1919 vain 16-vuotiaana.
Viljo kirjoitti muistiin Viron matkastaan:
” Suurin juhlallisuuksin Viroon lähdettiin 7.1.1919 Porista soittokunnan soittaessa Porilaisten marssia. Joka rautatieasemalla meitä oltiin hyvästelemässä. Tampereella oli suojeluskunta paikalla asemalla, jossa pidettiin puheita meille Viroon meneville. Helsinkiin saavuttiin kello ½ 12 yöllä. Sielläkin oli paljon väkeä vastassa. Asunnoksemme tuli Uudenmaan kasarmi. Siellä olo oli tavallista kasarmi elämää, järjestettiin joukkoja ja äkseerattiin. 16.1. meille ilmoitettiin, että huomenna lähdetään Viron puolelle. Kello 8 aamulla lähdettiin laivaan, joka oli venäläinen rahtilaiva. Meidät saattoi matkaan suuri joukko kaupunkilaisia ja mm itse Mannerheim. Kello 9 laiva lähti kohti Viroa hurratessamme yhdessä yhdeksänkertaisen Eläköön huudon Suomelle ja laulettiin useita marsseja. Merikipeinäkin oli merellä useita miehiä, kun huikea tuuli keinutti venettä. Pääsimme Viron satamaan1/2 2. Marssimme kasarmeihin. Itse asuin hotelli Soldt Lövessä, kultainen leijona. Mutta kauan ei kestänyt, kun me Pohjan Pojat saimme tykit, hevoset ja kaikki varusteet. 26.1. klo 8 aamulla tuli määräys rintamalle lähdöstä. Kello 9.30 juna lähti kohti tulilinjoja. Viljo katseli matkan aikana junan ikkunoista avautuvaa Viron maisemaa, aivan erilaiset kuin kotimaassa. Ankeita keitaita ja kangasmaastoa, suuria taloja siellä täällä. Saavuimme Tapan kauppalan asemalle. Kello 10.30 saavuimme Tarttoon, jossa majoituimme kasarmille, tavarat mukana ja hevoset laitettiin talleihin” Pohjan Poikien Viron sotaretki kesti toukokuuhun 1919 asti.
Viljo Kullervo syntyi 11.12.1902 Ahlströmin kansakoulunopettaja Akseli Hakosalon ja hänen puolisonsa Emilian perheeseen. Hän kuoli yllättäen sydänhalvaukseen Varpolassa 1.11.1937. Hänet on haudattu Hakosalon sukuhautaan vanhalle hautausmaalle. Emilia äidilleen hän kertoi palattuaan Palokunnanmäen iltamista, että hän voi hieman pahoin ja meni nukkumaan, josta hän ei enää herännyt.
Virosta palattuaan Viljo Hakosalo toimi jonkin aikaa autonkuljettajana Ahlströmin Noormarkun yhtiön palveluksessa. Hänellä oli ammattiajokortti, joka oikeutti kuljettamaan moottoripyörää sekä henkilö, kuorma- ja Ford automabiiliä.
Viljo muutti Kirkkonummelle 31.12.1930. Muutaman vuoden ajan hän toimi rakennusmestarina valmistuttuaan Helsingin teollisuuskoulusta. Viljo toimi kolme vuotta Uudenmaan tie- ja vesirakennusmestarina, kunnes hän perusti Helsinkiin liikeyrityksiä, joissa myös Siikaisista olevat Soinin veljekset olivat mukana. Viljolla oli Oy Telttaväline AB niminen liike Ratakatu 1:ssä ja Yrjökadulla mm telttaliikkeen varasto. Hänellä oli T:mi Erä ja rakennustoimisto Kastor. Viljo asui Helsingissä osoitteessa Yrjönkatu 7 B. Viljo oli naimaton ja hänellä ei ollut lapsia,
Akselin ja Emilian vanhimmat lapset Anna-Liisa, Viljo ja Osmo Hakosalo kuvapotretissa.
Serkkuni Kaarlo Linde’nin isoisä kauppias Kustaa Linde’n osallistui myös Viron vapaussotaan.
Partiolippukunta Meren Pojat: vas. Pauli Riihivaara, lippukunnan johtaja Kustaa Linde’n ja Martti Santavuori.
Kustaa ja Impi Linden hääkuvassa. He asettuivat Siikaisten Haapakosken kylään viljelemään Haapalan talon maita ja metsiä. Kustaa oli kotoisin Merikarvialta, jossa hänen isoisänsä Kustaa Linde’n piti kauppaa nykyisen kauppatien varrella osoitteessa 105. Kaupparakennus on hyvässä kunnossa tänäänkin, nykyisin loma-asuntona, ei enää suvun omistuksessa.
Kustaa Linde’nin kauppaliike sijaitsi Krookassa. Kustaa Linden oli Viljo Hakosalon tavoin 16- vuotiaana Viron vapaussodassa. Myös merikarvialainen Lauri Ratala oli Viron sotaretkellä. Oliko vielä muita merikarvialaisia Viron itsenäisyyssodassa mukana. Viro itsenäistyi vuonna 1920.
Entistä Eelis Rairon taloa vastapäätä on pitkä ja komea punainen yksikerroksinen puurakennus. Siinä Kustaa Linde’n piti sekatavarakauppaa vielä vuosina 1940-1950. Hänen kaupastaan pojan klopit saivat itse tehtyihin tussareihinsa luoteja, vähän laittomasti. Turun yliopiston tutkija Ismo Heervä mainitsee vuoden 1974 tutkimuksessaan Kustaa Linde’nillä olleen kauppansa 1913-1929, mutta kyllä se sittenkin oli kauemmin toiminnassa. Kustaa Linden toimi nuorena miehenä Meren Pojat- nimisen partiolippukunnan johtajana vähän aikaa ennen kuin hän lähti 16-vuotiaana Viljo Hakosalon tavoin Viron vapaussotaan vapaaehtoisena. Hän toimi partiolaisten ensimmäisenä ylipäällikkönä 9.8.1917- 6.7.1918. Kustaan isä Gustaf Adolf Linde’n e. Lindgvist, sukunimi muuttui vv. 1860-1866, syntyi Merikarvialla 5.5.1844 ja hän kuoli 2.12.1908. Hänellä oli Gustaf Adolf, myöhemmin Kustaa Adolf Linden –niminen poika, s. 27.11.1870, joka kuoli Merikarvialla leskenä 12.3.1953. Kustaa oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen vaimo Edla Maria Grundsten kuoli 15.4.1921 ja toinen vaimo Amanda Matilda s. Järvinen e Munck, kuoli 13.3.1947. Amanda Munck lienee ollut räätäli, kelloseppä H. Munckin tytär Vären, oikeammin Lepurinmäen Munkkilasta.
Kauppias Lindenin taloutta hoiti hänen sairautensa aikana sittemmin Uuno Heinon kanssa avioitunut kodinhoitaja. Heinot ostivat po. kiinteistön. Heinojen tyttären perhe onkin hyvin hoitanut tätä taloa. Se on kylän kaunistus tänään.
Kustaan poika, myös Kustaa Adolf, s. 1897 avioitui Impi Haapalan kanssa ja muutti Siikaisten Haapakoskelle. Impi kävi usein tapaamassa ystäväänsä Emilia Hakosaloa, joka oli syntyisin samasta Haapalan talosta. Puuhakas Impi kävi samalla tapaamassa miehensä isoisää Kustaata Krookassa.
Kauppias Lindenillä oli Kaarle Linden- niminen poika, s.1907, joka muutti nimensä Säilänteeksi. Hän asui nykyisessä Eevi ja Osmo Tähtisen talossa. Säilänne kaatui 15.8.1941. Paljon Kustaita aivan päätä sekoittaen siis tuossa paikassa on elänyt.
Talon oikeassa päädyssä, entisessä Kustaan kaupassa oli myöhemmin Ottilia Rantamäen kemikalioliike. Kemikalio Ulf & Ranta – nimellä löytyy Kunnan Kuivasta yrityksen liikemainos mm. vuodelta 1947. Täältä kemikalioliikkeestä monet miespuoliset joulun aikaan ostivat äidille jotain käsille hyvää ainetta. Heervän tutkimuksessa mainitaan kemikaliokauppa Ulfves ja Rantamäki perustetun jo vuonna 1925.
Heidän kaupassaan sen ollessa Kalliovuon talossa täydensivät naiset mm. ompelutarvikkeitaan sekä luonnollisesti kauneustuotteita.
Päivitetty 3.3.2023 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä