Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Mönsträytymiseni ensimmäiseen ruotsalaiseen laivaan nimeltä ”S/S THETIS”, paikka Mäntyluoto.
Oli alkukesää 1955, ja minä kuudentoista, täyttäisin heinäkuun lopulla 17 vuotta. Olin maksanut ulos Turussa ja jäin sinne ns. kyttäämään uutta jobia, mutta koska minulla ei silloin ollut vielä 1-v täyttä seilausta en päässyt varsinaiselle ”listalle” vaan olin ns. odotuslistalla l. jos
ei löytynyt ammattimerimiehiä, niin voisin päästä laivaan.
Kuljin Turussa, linnaa vastapäätä sijaitsi silloin merimiesvälitys ja vietin siellä ”huudoissa” aikani, kunnes näin että saada jobi Turusta oli melkein mahdoton. Tulin Poriin ja vaihdoin Mäntyluodon autoon ja siellä merimiesvälitykseen. Välityksen vastaava ”Kyytsönen” niin monen Merikarvialaisen nuoren ja vähän vanhemmankin merimiehen hyvin tuntema tosi HERRASMIES tyyppi, sanoi minulle, että satamassa on yksi ruotsalainen laiva nimeltä ”S/S THETIS Göteborgista” ja ne ovat vailla yhtä jungmannia (laivapoika), osaatko sinä ruotsia?
Minun oli pakko saada jobi, joten hätä ei lue lakia, niinpä vastasin että kyllä olen keskikoulussa lukenut 5 v ruotsia, kyllä osaan. (minulle myös myöhemmin tutuksi tullutta horjumatonta luottamusta omiin kykyihin). Kyytsönen teki paperit ja lähetti minut laivaan nimeltä
S/S THETIS Göteborg, ja käski mennä täkki förstin puheille. Kun menin kohti laivaa ajattelin, että täkki försti varmaan kysyy minulta osaanko ruotsia, ja minä en kuolemaksenikaan muistanut mitä on ”vähän” ruotsiksi. Muistin ”pieni” sanan taivutuksen, liten, litet, lilla, små tai saksaksi ”ein wenig”, mutta ruotsiksi en. Päätin, että vastaan ”jaa liten”, mutta niin nopeasti, että försti ei kuule loppusointua. Ja niin teinkin, kun hän uteli ruotsinkielen taitoani. Hän katsoi minun päälleni ja tutki minun Merimieskirjaani ja totesi myös, että minulla oli vielä alle 1-v kokemusta merellä, mutta hän sanoi minulle sanat, joita en ole ennen enkä
jälkeen tämän tapaamiseni kuullut, ”Jag mönsträr dig för att du ser ut att vara en präktig pojke”. Minulta vei vuosikausia enkuin ymmärsin, mitä tarkoittaa ”präktig pojke” = kelpo poika.
S/S THETIS oli v- 1927 Shanghaissa rakennettu n. 4000 dwt, vanha kolitramppi, jossa oli kirjava miehistö. 14 eri kansallisuutta ja minä ainoa suomalainen 16-v, - heikolla kielitaidolla.
Laiva oli monelta osin puutteellinen ei ollut esim. laivanpuolesta sänkyvaatteita, pyyhkeitä jne. Muistan, kun ensimmäisen yön nukuin sanomalehtien päällä, kunnes seuraavana aamuna kävin Mäntyluodossa ostamassa 4 lakanaa, kaksi tyynynpäällistä ja kaksi isoa pyyhettä.
Me seilasimme Euroopan ja Englannin välillä, kunnes myöhäissyksyllä 1955 tulimme Ruotsin Skelefteå:n ulkosatamaan Skelleftehamniin lastaamaan massaa vietäväksi Rotterdamiin.
Ikävä kyllä meidät yllätti marras-joulukuun kovat pakkaset ja laiva jäätyi kiinni, eikä ollut saatavana jäänmurtaja-apua. Redari päätti jättää laiva talvehtimaan ja koko miehistö maksettiin ulos. Sain lopputilin 22.12.1955, laiva jäi makaamaan redille, n. 3-4 km laiturista.
Yövyin matkustajakodissa, yhdessä toisen suomalaisen kanssa, joka oli myöhemmin mönstrännyt THETIKSEEN.
Aatonaaton aamuna eräs matkustajakodin iäkäs mies asukas kysyi minulta ”Mihin sinä nuoripoika olet menossa” ? Kerroin hänelle tarinani, jolloin ko. mies sanoi että vastapäätä toisella puolen katua sijaitsi työn-/merimiesvälitys, joten käyppä siellä heti
aamusta kysymässä, jospa jostakin löytyisi vapaa laivapaikka.
Olin jo hyvissä ajoin ennen klo 9.00 työnvälityksen oven ulkopuolella. Kas kummaa, laiva nimeltä S/S CHRISTIINA BANCK Helsingborgista, oli Härnösandin ulkopuolella Svartviikissä, ja lähdössä kohti Kotkaa lastaamaan ns. Egyptin parrua Aleksandriaan ja laiva tarvitsi kaksi jungmannia. Tulimme uuteen laivaamme jouluaattona 1955 klo 10.00 aamupäivällä. Söimme mahtavan joulupäivällisen ja sain Kipparin
ja förstin jakamista joululahjoista, kaksi pakettia. Jouluaamuna klo 6.00 lähdimme kohti Kotkaa. Olin ruorissa kun seilasimme ulos. Jouluiltana kiitin luojaani hyvästä tuurista, joka jälleen kerran oli minulle myötämielinen. Seilasin tässä laivassa 2 vuotta ja näin jatkui minun merimieseloni ruotsalaisissa laivoissa.
Enkä hetkeäkään antaisi niistä ajoista pois.
Tässä matruusi J. Anttilan yksi muistelmista.