Mittumaarim pyhäkki siinä oli ja meni palelles. Nuartenniämes rippikouluu käytii suvella 1978 ja pikkupappina touhus Mattilal Lauri. Kylä soli silti Sillampääm Paavo ko piti meidäh Herran nuhtees, hän ko oli kerras seurakunnas se ylimmäinem pappi ja kirkkoherra. Pariv viikoj jäläkee Jussina sitte painettii mustavalakosis vaatteis kirkon konkii alttarille niinko lampaap peräjäläkee, sitä naimalupaa saamaa. Komiat oli kelit sillon, ihan niinko Trolssiski oli ollu koko ajaa. Ser ruakalapytinkim puupenkit vaa anto joilleki tiäs mitä pykämiä. Soli niij jesusauta kylymä. Mereltä tuuli aina ja se länsiluadet passas siihee just niih hyvim ploosaamaa. Onko sitäkää saatu yhtää lämpymämmäks 36 vuades? Tuskimpa vaa.
Maattelin tuas takavuasina ottaa vähä erimmoista suvilomaa ja loinasij Jussimpyhiks Pualaa. Viikolloppu siä meni Krakovas ja Auschwitzil leirimuseos. Niinko Jussina kirkos, pani se kalamamplassi kans hilijentymää. Tua Juhannus ei ol muis mais oikee mikää juhulakaa, siä kunnei palavota keskiyän aurinkoo, ei polteta kokkovalakeita ja naapurin mettää tai kämppää siinä samas. Muaalla ei muutonkaa kohkata suamalaisee mallii liikentees ja vesillä viinan kans. Om meillä aikalai pakanallista ja syntistä tua meno, mitä ny joskus tämmmösek kelit ja vesisateet vähä himmaa meininkii.
Nuarempana soli kylä Kämppinki, minkä nokka näytti heti ko hommilta kerkes ja ruvettii yleensäki Jussii suunnittelemaa. Lavatantsuja siä pidettii ja väkee piisas pippalois viä pitkälle 80-luvuulle. Telttakansa pani Sopujas pystöö ja loppuehtoosta noli mikä misäkipäi kenallas taikka tuuli kaatanu. Niihii pitkii narui kans tuli useeki otteesee kompasteltuu ko noli viritelty sinne koivuiv välii ristii rastii, just niinko ansalankat jäneksille. Olis siittä saanu komijaa pussikalijafilimii karvilaisittai.
Monena vuanna Oura kuulu ittestässelevyytenä Jussii. Koko päivä huhudottii josaki luadois ja sitte ehtoohämys maihii sinne Lintholomim pualelle tai suaraa Kämppinkinnokkaa. Välii oli ses seittämäm paattii pitkäs jatas jonku isommam paatim peräs ko tultii. Ei katto kulunu kaikkeil löpö ja saatii möykätä samas porukas siä isos rääkipaatis. Soli semmosta sosiaalista ja hauskasta pelimpitoo, luannosta sai nauttii ja ulukoilmasta. Ei semmosta enää ol misää. Ny kaikki linnottautuu omalle kämpälles korkeintas suvuun kans. Nuarisoki soholaa tiatokoneittes kans tai menee juamaa enerkiajuamijas jonneki festareille, jonku Keekim peräs.
Appiukko tuala Savom puales oli kans nimeltäs Johannes. Jussi-vainaa oli sillai kastettu ko oli mittumaarina syntyny vuanna kakskytäviis. Tykkäs aina Jussina ko poikettii ja tuatii tuliaisiks semmonem pussi punkampohojia, ekstiä niitä valakosia sokerinannamelleja. Miäs oli niitä viimesiä ikäluakkia ko sotaa joutu. Tasas seittemänkytä vuatta sitte hänki pelekäs Talij ja Vuasalamem montuis henkes pualesta - sillon ko Suamee pelastettii. Siittä kiitos taas kerrav veteraanisukupolovelle ja kaikilleki muilleki jatkos vähä lämpeempää ja paisteista suvee.
