Veteraanien Korsutupa pullisteli taas väkeä, kun esittelyvuorossa oli eräs sotarintamiemme voimahahmoista, kuulu Marokon kauhu eli Aarne Juutilainen.

Veteraaniyhdistys ja Merikarvian-Siikaisten reserviupseerit olivat kutsuneet legendaarisesta rintamaupseerista kertomaan miehen veljenpojan Olavi Juutilaisen. Hänen oma isänsäkin oli merkittävä hahmo sotavuosina, nimittäin hävittäjä-ässä Ilmari "Illu" Juutilainen. Sortavalassa syntynyt Aarne (1904-76) oli jo lapsena melkoinen kauhukakara ja myöhemmällä iälläänkin kovin hanakka nyrkkeihinsä turvautumaan.
- Tänään poikaa sanottaisiin vaikeahkoksi ADHD-tapaukseksi, illan esitelmöitsijä totesi.

Aarne täytteli konekiväärin panosvöitä Sortavalan suojeluskunnassa jo sisällissodan aikaan, suoritti asevelvollisuutensa Viipurin rykmentissä ja pääsi kadettikouluun vuonna 1926. Se tie loppui kuitenkin lyhyeen miehen äkkipikaisen luonteen takia. Marokon kauhu -lempinimen Aarne Juutilainen sai siirryttyään vuonna 1930 Ranskan muukalaislegioonan leipiin Marseillesissa. Hän palveli täydet viisi vuotta osallistuen verisiin ja raakoihin taisteluihin berberejä vastaan Pohjois-Afrikassa, niin aavikoilla kuin Atlas-vuoristossa. Palkinnoksi Aarne sai Ranskan kansalaisuuden sekä rintapieleensä Legioonan Ristin.

Vuoden 1939 liikekannallepanossa Juutilainen komennettiin JR34:n komppanianpäälliköksi. Yksikkö joutui ensi kerran tuleen venäläisiä vastaan Hyrsylän mutkassa, Suvilahdessa, jonne rykmentti oli maastoutunut. Aiheutettuaan viholliselle suuret tappiot vetäydyttiin poltetun maan taktiikkaa käyttäen Kollaanjoen taakse, jonne rintama kiteytyi koko talvisodan loppuajaksi. Aluksi suomalaisia oli Kollaalla noin 1 600 miestä vihollisen määrän noustessa 15 600 mieheen. Lisäksi venäläisillä oli käytössään ylivoimaiset tykistö- lento- ja panssarivoimat.

Kollaanjoen asemat pitivät loppuun asti, josta juontaa juurensa tuttu lause "Kollaa kestää!" Tilanteen ollessa äärimmäisen vakava ja tappioiden suuret, kenraalimajuri Hägglund nimittäin oli kysynyt Marokon kauhulta "Kestääkö Kollaa?", johon kapteeni Juutilainen oli vastannut: "Kyllä kestää, jos ei käsketä karkuun juoksemaan."
Olavi Juutilaisen mukaan Marokon kauhu loi alaisiinsa taistelutahtoa omalla esiintymisellään ja esimerkillään.
- Aarne oli mitään kaihtamaton, hyökkäyshenkinen ja se valoi joukkoihin rohkeutta, pelottomuutta ja peräänantamattomuutta,

Merikarvialaismiesten osuutta Kollaan talvisodan taisteluihin on selvitellyt Heikki Moilanen. Hänen mukaansa JR34:n riveissä seisoi 7.12.1939-13.3.1940 noin 140 merikarvialaismiestä. Miehet tulivat itärajalle Täydennyspataljoona 12:n kautta ja ensimmäiset soturit seisoivat linjassa 10.12.1939. Kallis uhri annettiin, sillä vain noin puolet heistä selvisi talvisodan loppuun suuremmitta kolhuitta. Kaatuneita oli 26, vammautuneita 38 ja sairastuneita yhdeksän. Karttakuva joukkojen sijoituksista Kollaanjoen partailla antoi oivan kuvan siitä, missä oltiin.
- Merikarvialaiset kuuluivat JR34:n toiseen pataljoonaan ja sen eri komppanioihin. Marokon kauhun komppania totteli numeroa kuusi.

Korsutuvan runsaslukuinen yleisö esitti kiperiäkin kysymyksiä illan esiintyjille ja toisen käden kautta kuultiin veteraanien juttelemia sattumuksia. Kollaalla viime aikoina käyneiltä matkaajilta saatiijn myös kiintoisaa tietoa. Muun muassa vielä nykyäänkin on siellä maastosta erotettavissa monttu, jossa Marokon kauhun komentoteltta aikoinaan sijaitsi. Myös Kollaan kuulun "Valkoisen kuoleman" eli tarkka-ampuja Simo "Simuna" Häyhän tähtäys- ja suojapaikkanaan käyttämä kallionyppylä maastosta löytyy. Illan loppukommentit sai esittää itse Aarne Juutilainen, jonka vuoden 1939 haastattelua Kollaalta kuultiin internetin kautta.