Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Tarinoita > Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre) > Päriholman mustanpuhuva vieras (Hilkka Vären muistelma)

Päriholman mustanpuhuva vieras (Hilkka Vären muistelma)

Hilkka Väre (o.s. Fager, s. 22.1.1926), muistelee:

"Tämä sattui Talvisodan aikaan Pohjansahassa kotisaarellamme Fagerin- eli Päriholman- eli Bergholmanluodolla, kun olin 14-vuotias.

Sotauutisten ja -huhujen mukaan oli Pohjanlahden jäälakeuksille muka pudotettu lukuisia venäläisiä desantteja. Niitä tietty pelättiin ja itsekin joskus hämärissä hiihdellessäni Haminaholman lahdella luulinkin jäästä törröttäviä sahan laituripaaluja ryssiksi...

No, tänä nimenomaisena pimeänä pakkasiltana istuin pöydän ääressä äiti-Hilman kanssa ja olimme valmistautumassa yöpuulle. Muuta perhettä ei ollut kotona juuri silloin.
Äkkiä kuuluu ulkoa ja portaista suhinaa ja kolinaa. Äidin kanssa sydän kurkussa fundeerasimme, kuka ihme sieltä tähän aikaan sisälle änkee...
Porstoon ovi aukeaa ja sisään kurkistaa mieshahmo kamalassa mustassa ulsterissa; oli muutenkin mustanpuhuvan oloinen miehenköriläs! Ajattelin heti, että siinä se nyt on: ryssän desantti ihan varmaan!!

Vasta, kun vieras aukaisi sanaisen arkkunsa ja loihe lausumaan hyvän ehtoonsa vienon naurahduksen saattelemana, hahmo sai lihaa ympärilleen ja tunnistimmekin kulkijan.
- Jaa Sakariko se siinä!? Mitä ihmettä sä täälä ja tämmösella lumella ja pakkasella?? utelimme.
Vastauksensa mies osoitti talon emännälle:
- Hehheh, no tulin kattoo, jos olis jotaki töitä tarjolla.

Hilkka arvelee Sakarin tulleen Fagereille vaivalloisen matkansa jään yli, koska oli kuullut talon miesväen olevan joko sotimassa tai muualla töissä. Fagerin huusholli oli kuitenkin hyvin hoidettu, talven puut hakattu liiteriin ja heinät hommattu elukoille, joten paljoa ei ollut työmaata vieraalle tarjota. Sen ajan mittapuun mukaan vauraan oloinen talo ja "kapteenskaksi" kutsuttu Hilma Fager lupasi kuitenkin auttaa ja jotain pientä järjestää seuraavaksi päiväksi. Ruokapalkalla Sakari vietti talvisen päivän "Faakerinluodolla" pikku askareita tehden, kunnes ennen iltahämärää häipyi taas seuraavaan syytinkipaikkansa.

Vielä myöhemminkin Sakari muisti pikku-Hilkan hyvin. Mies poikkesi usein asioilla Vären sekatavarakaupassa Värenmäellä ja Fagerin Hilkka taasen oli mennyt naimisiin kauppias-Ension pikkuveljen opettaja Mikko Väreen kanssa. Kaupalla käydessään Sakari usein tiedusti Hilkan tavatessaan:
- Hehhehhee, mitä Faakerin flikka??
Hilkan kommentti oli, että nimi on muuttunut, onhan hän jo naimisissa opettajansa kanssa. Mutta Sakarilla oli tähänkin rikkiviisas vastaus:
- Nii, em mä viitti mitää perillisistä kysyykää - ei kansakoulunopettajilla mitää perillisiä ole."



Päivitetty 28.4.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä