Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita

Uutta reidaa

Son keskisuvi sitte förpii. Näteis keleis saatii juhulii täälä rääsyrannoilla, vaikka kokkovalakeet jäi polttamata.
Helappo solis ollu ottaa kännyy joku Juutuupin sovellus taikka muu aplikaatio ja vahadata siältä liäkkeil loimotusta sillai omis olois.

Ei ol lammelalaisek kiusannu ainakaa täs Huhtisen apoteekin nurkilla. Sev verran kuivaa tanteretta vissii, ettei nua pörisijät ja inisijäkkää pärijää. Vaa pari molem motannu henkiltä. Mutta yks uudookeli harakka änkes tupaa asti takaovesta. Uteliaita kai ne oj ja nokallas joka paikas, muttei ennen tuallai. Aikas tryykäili edes takasiv verhotankois ja truikkas pitkäh hätäpaskan klasii. Osas uloos, ko jätin oven seläälles.

Jussi meni mais, ko vaihdatim paattii propellij ja akseli. Muutonki pani Rantamaan Esko kolokytä vuatta sitte itte väsäämääs kulukupelim parempaa kuasii; ekstiä uutta täkkii ja muuta että. Pakkaa lahoomaa perskutarallaa se puu tällai meripeleis ja kosteudes.
Lasikuitu siinä om pinnas, mutta sisäpuali vaatii aina vähä hualempitoo ja meikkii, niinko Nipa Noimannin naamavärkki aikoinas.

Penhartti pelaa niinko ihimisem miäli ja juur kattoin netistä, että kuudeh hepam mallii W610 alijettii tekemää vuanna 1959.
Aika liki samaa ikäluakkaa ko allekirijottanukki eli ov vanaha peli.
Mutta jolsei ranskalainem muuta ol osannu tehedä, ni ainaki viintä ja nuita sätkäkoneita maataloutee ja paattei.

Kehuu tarttee suviteaatteriki - olipa se raikas juttu perhoseks.
Uutta nuarta väkee Krookal lavalla ja vähä freesimpää musiikiiki.
Komiikkaa ja trakiikkaa sopevas suhtees, siittä se reidallinen kappale koostuu. Ei tartte olla Niskavuari taikka Myrskyluato, että elämä kolohii ja uuden tiäm pää löytyy.

Aina se estraadiki loistaa edukses. Ko muaalla jesusauta noj josaki kuappasten teittem pääs puskikos, on ahadasta parkkiplassii tai sitte niistä vaa puuttuu semmonev viilinki, mikä vaa Krookas o.
Ko kaijat ja kirrit siinä kiijaa päittem päällä ja joku merirosmo viä prutkuttaa siinä lahadella menemää paatillas, ni on kai se komijaa reidaa.

Antti Väre




Päivitetty 28.4.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä