Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja

Notkee Ville

Muistan jotain kyseisestä henkilöstä Hänen oikea nimi oli kaiketi Ville Haanpää ja hän asui Pirunpaskassa. Muistan aika solakan miehen, joka kulki kumarassa ja kuljetti polkupyöränsä päällä keppejä, joista hän kotonaan vuoli vöitä pyttyteollisuuden tarpeisiin. Villen vuolinpenkki on nyt Pyttymuseossa. Sinne se päätyi, kun Antti Esko osti sen Villeltä ja maksoi siitä 50 markkaa. Isäni kertoi, että kun Ville oli nuori, hän oli erittäin notkea ja hänellä oli jaloissaan ponnistusvoimaa. Kun nuoret hyppäsivät korkeutta sahan purupenkalla, laittoi Ville riman sellaiseen korkeuteen, että se oli hänen pituus lisättynä kämmenen leveydellä. Mikäli Ville oli n. 180 sm pitkä ja siihen lisätään kämmenenleveys 15 sm, oli rima n. 195 senttimetrin korkeudessa. Tästä Ville hyppäsi kevyesti yli. Tämä oli kova tulos, kun huomioidaan hyppypaikka ja sen aikainen hyppytyyli. Olisi varmaan pärjännyt Urho Kekkoselle, joka oli aikakautensa parhaita vauhdittomine hyppyjen taitajia. Isäni kertoi myös, että kun sahan pihassa laitettiin useita tyhjiä tynnyreitä vieri viereen, aloitti Ville hyppäämisen jonon päästä. Hän hyppäsi tasajalkaa ensimmäiseen tynnyriin ja siitä välittömästi seuraavaan, jatkaen keskeyttämättä aina viimeiseen tynnyriin asti. Tämä oli suoritus johon harva nykyurheilijoista pystyisi. Olivathan tynnyrit niin syviä, että sieltä täytyi ponnistaa yli metrin korkeuteen. Kovakuntoinen mies.
Terveisiä Hämeenlinnasta
Jukka Uusitalo
Kirjoittaja ei ollut nuorena notkea eikä pystynyt hyppimään tynnyristä toiseen.


Päivitetty 28.4.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä